No niin, kaikkien AT-miesten ja miksei AT-naistenkin piristykseksi, kerätään tänne tosielämän esimerkkejä siitä että kaikki ei aina mene niinkuin täällä usein esitetyissä yleistyksissä. Kerro siis vähemmän filmaattisista ihmisistä jotka ovat löytäneet kumppanin, tai erittäin filmaattisista ihmisistä jotka eivät ole sitä löytäneet, niin huomataan että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi. Kertokaa myös tuntemistanne naisista ja miehistä joiden kumppani-ihanteet eivät ole sitä perinteistä, vaan ehkä jopa jotain vastakkaista. Kaikilla meistä on toivoa!
Omia esimerkkejäni:
* Tästä olen jo johonkin topikkiin kirjoittanut mutta siskollani on siis ollut paljonkin ihailijoita, varsinkin muusikkopiireistä eli niitä 'renttumaisiakin' on kyllä riittänyt, mutta eniten hän tykästyi vähän ujoon ja varsin mukavaan poikaan. Olen hyvin iloinen tästä valinnasta, hän olisi voinut valita paljon huonomminkin. Ujohko poika voi hyvin kilpailla koviksia vastaan.
* Tiedän erittäin älykkään tytön. Kysyin häneltä kerran mihin hän ensisijaisesti ihastuu miehessä, ja hän vastasi asiaa pohdittuaan että kiltteyteen. Mielestäni se on erittäin hyvä ihanne. Häne käytöksensä ei myöskään ole ristiriidassa sanomisten kanssa sillä poikaystävänä hänellä on oikein sympaattisen oloinen kaveri. En osaa määrittää tytön 'tasoa' mutta omasta mielestäni hän on erittäin kaunis, täysin meikitön ja hoikka poikamaisen näköinen nuori nainen. Ottaisin hänenlaisensa koska tahansa.
* Eräs tuntemani nuori mies on todella komea, tyylikäs (huolehtii ulkonäöstään ja pukeutuu hyvin), urheilullinen, musikaalinen ja älykäs. Ei nyhjää kotona eli tapaa kyllä ihmisiä, on itsevarma, hauska (juuri sellainen porukan viihdyttäjä) ja sosiaalinen. Silti hänellä ei ole tyttöystävää, miksi? Tähän ei mikään markkina-arvoteoria voi vastata sillä kaiken järjen mukaan hänen pitäisi olla tolkuton pelimies. Ehkä hän itse ei tee aloitteita, mutta eikös tälläisen alfamiehen ympärillä pitäisi pyöriä aloitteellisia tyttöjä pilvin pimein? Suhteen hän kyllä haluaisi ja ihan hetero on (miehet kuulemma tulee useinkin iskemään mutta hän ei ole kiinnostunut). Eli ei tälläinen 'täydellisyyskään' takaa onnea, todellakaan.
* Toinen tuttuni sen sijaan on ehkä suurin nörtti mitä voi olla ja kaiken lisäksi asperger. Asui pitkälle yli parikymppiseksi kotona ja näytti jopa siltä ettei saisi työpaikkaa kun ei ollut motivoitunut tekemään mitään muuta kuin irkkaamaan päivät pitkät. Tosielämässä tällä kaverilla ei tuntunut olevan mitään sosiaalista elämää, ainakaan naisten kanssa. Ulkonäöltään rillipäinen todella laiha pitkätukka, ei mitenkään komea. Mutta niin vaan löysi hänkin tyttöystävän, en tiedä mistä, ja näyttävät todella onnellisilta yhdessä. Tyttö on jonkin verran ylipainoinen, mutta kaunis, ja ennenkaikkea fiksu ja mukava. Ja eipä tuttuni ainakaan tyytymättömältä näytä, päinvastoin, tuntuvat oikeasti olevan rakastuneita.
* Muutenkaan en tunne ainuttakaan tyttöä joka suhtautuisi ihmisiin siten kuin näillä palstoilla väitetään yleisenä totuutena. En tiedä ketään jolla olisi koskaan ollut mitään juttua maahanmuuttajan kanssa, en tunne ketään naista joka olisi erityisen ylimielinen tai halveksisi ATM-tyylisiä miehiä. Minäkin, joka suhdehistoriani ja ulkonäköni perusteella olen selvä ATM, olen saanut luotua hyviä kaverisuhteita tyttöjen kanssa eivätkä he todellakaan sylje päälle vaan ovat tosi mukavia.
Tiedän noiden jo lueteltujen esimerkkien lisäksi ainakin yhden naisen jonka mielestä 'nörttimäisyys' on plussaa miehessä, ja toisen joka ei käy koskaan baareissa ja on aivan liian järkevä koskaan ihastuakseen minkään sortin peluriin.
Kirjoittakaa lisää esimerkkejä, kerätään kaikki saman otsikon alle!
Omia esimerkkejäni:
* Tästä olen jo johonkin topikkiin kirjoittanut mutta siskollani on siis ollut paljonkin ihailijoita, varsinkin muusikkopiireistä eli niitä 'renttumaisiakin' on kyllä riittänyt, mutta eniten hän tykästyi vähän ujoon ja varsin mukavaan poikaan. Olen hyvin iloinen tästä valinnasta, hän olisi voinut valita paljon huonomminkin. Ujohko poika voi hyvin kilpailla koviksia vastaan.
* Tiedän erittäin älykkään tytön. Kysyin häneltä kerran mihin hän ensisijaisesti ihastuu miehessä, ja hän vastasi asiaa pohdittuaan että kiltteyteen. Mielestäni se on erittäin hyvä ihanne. Häne käytöksensä ei myöskään ole ristiriidassa sanomisten kanssa sillä poikaystävänä hänellä on oikein sympaattisen oloinen kaveri. En osaa määrittää tytön 'tasoa' mutta omasta mielestäni hän on erittäin kaunis, täysin meikitön ja hoikka poikamaisen näköinen nuori nainen. Ottaisin hänenlaisensa koska tahansa.
* Eräs tuntemani nuori mies on todella komea, tyylikäs (huolehtii ulkonäöstään ja pukeutuu hyvin), urheilullinen, musikaalinen ja älykäs. Ei nyhjää kotona eli tapaa kyllä ihmisiä, on itsevarma, hauska (juuri sellainen porukan viihdyttäjä) ja sosiaalinen. Silti hänellä ei ole tyttöystävää, miksi? Tähän ei mikään markkina-arvoteoria voi vastata sillä kaiken järjen mukaan hänen pitäisi olla tolkuton pelimies. Ehkä hän itse ei tee aloitteita, mutta eikös tälläisen alfamiehen ympärillä pitäisi pyöriä aloitteellisia tyttöjä pilvin pimein? Suhteen hän kyllä haluaisi ja ihan hetero on (miehet kuulemma tulee useinkin iskemään mutta hän ei ole kiinnostunut). Eli ei tälläinen 'täydellisyyskään' takaa onnea, todellakaan.
* Toinen tuttuni sen sijaan on ehkä suurin nörtti mitä voi olla ja kaiken lisäksi asperger. Asui pitkälle yli parikymppiseksi kotona ja näytti jopa siltä ettei saisi työpaikkaa kun ei ollut motivoitunut tekemään mitään muuta kuin irkkaamaan päivät pitkät. Tosielämässä tällä kaverilla ei tuntunut olevan mitään sosiaalista elämää, ainakaan naisten kanssa. Ulkonäöltään rillipäinen todella laiha pitkätukka, ei mitenkään komea. Mutta niin vaan löysi hänkin tyttöystävän, en tiedä mistä, ja näyttävät todella onnellisilta yhdessä. Tyttö on jonkin verran ylipainoinen, mutta kaunis, ja ennenkaikkea fiksu ja mukava. Ja eipä tuttuni ainakaan tyytymättömältä näytä, päinvastoin, tuntuvat oikeasti olevan rakastuneita.
* Muutenkaan en tunne ainuttakaan tyttöä joka suhtautuisi ihmisiin siten kuin näillä palstoilla väitetään yleisenä totuutena. En tiedä ketään jolla olisi koskaan ollut mitään juttua maahanmuuttajan kanssa, en tunne ketään naista joka olisi erityisen ylimielinen tai halveksisi ATM-tyylisiä miehiä. Minäkin, joka suhdehistoriani ja ulkonäköni perusteella olen selvä ATM, olen saanut luotua hyviä kaverisuhteita tyttöjen kanssa eivätkä he todellakaan sylje päälle vaan ovat tosi mukavia.
Tiedän noiden jo lueteltujen esimerkkien lisäksi ainakin yhden naisen jonka mielestä 'nörttimäisyys' on plussaa miehessä, ja toisen joka ei käy koskaan baareissa ja on aivan liian järkevä koskaan ihastuakseen minkään sortin peluriin.
Kirjoittakaa lisää esimerkkejä, kerätään kaikki saman otsikon alle!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Prisma on täynnä tuollaisia esimerkkejä. Useimmat ihmiset löytävät jonkun, jos eivät vaadi toiselta liikaa.
No jaa. Kun katson ikäisiäni pareja siellä, niin miehet ovat aina joko selvästi urheilullisia ja ei-nörttejä, tai sitten he ovat maahanmuuttajia. Keski-ikäisissä ja vanhemmissa näkyy vasta se, että useimmat löytävät jonkun. Tosin heissäkään ei näy nörttipiirteitä.
Mainittakoon, että maahanmuuttajat ovat selvässä vähemmistössä, vaikka toisinaan tämän palstan perusteella voisi kuvitella muuta.
Ja näkee niitä nuoria poikia nykyään yhtälailla mamutyttöjen kanssa. Sitä se on, kun mamut suomalaistuvat.
Sanomasi ei pidä paikkansa. Kun katselee kaupungilla parikymppisiä, siellä nyt näkee vaikka mitä läskiä hevarikundia todella kauniin goottitytön kanssa tai luurankomaista hiphopparia kauniin pissiksen kanssa. Se nyt vaan on niin, että nuoret seurustelevat keskenään. Vähemmän nuorissa on ihan toivottomia tapauksia (sairaalloisen lihavia ja rupsahtaneita) kun vanhemmissa. Rumuus lisääntyy iän myötä. Mutta kun selvitysten mukaan lähes 100% 25-vuotiaista on harrastanut seksiä ja kokeillut seurustelua on itsestäänselvää että kaikki nämä miehet eivät ole sporttisia tai mamuja. Tai sitten niissä lihavuustutkimuksissa on pahasti vikaa ja Suomessa on mamuja noin 1000 kertaa enemmän kun tilastojen mukaan...
Nuoria poikia mamutyttöjen kanssa? Kyllä he ovat ihan selkeässä vähemmistössä suhteessa mamupoikien kanssa hengaileviin nuoriin tyttöihin. Tosin on todettava, että olen havainnut ilahduttavaa yleistymistä - olen jo kaksi kertaa sinä aikana, kun olen asunut pääkaupunkiseudulla, nähnyt suomalaiselta vaikuttavan pojan tummaihoisen tytön kanssa.
Myönnetään, että sporttisuus ei ole aina se, mikä erottaa ATM:n muista. Taisin vastata johonkin viestiketjuun, että alakulttuurin sisällä pariutuminen on helpompaa kuin alakulttuurien välillä. ATM-ongelma saattaakin olla merkittävimmiltä osin mihinkään alakulttuurin kuulumattomuutta. Esimerkkinä voin ottaa vain itseni:
- Lempimusiikkiani on raskas metalli, mutta koska en näytä hevarilta, en polta ollenkaan enkä juo raskaasti vähintään viikonloppuisin, eikä minulla ole omaa bändiä enkä kierrä kesäisin festareilla, ei minulla ja hevaritytöillä ole mitään asiaa keskenään.
- Pidän kauhuelokuvista. Kauhuelokuvafestivaaleilla ulkopuolisuudentunne on käsinkosketeltava. Sielläkin pitäisi olla tupakoija ja sellainen festarityyppi.
- Minulla on vakituinen työ ja ihan hyvä palkka, mutta elän kuitenkin hieman opiskelijamaisen elämää toistaiseksi ilman asuntovelkoja, rivitaloja, autoja. En siis kelpaa keskiluokkaista yhteiselämää etsiville nuorille naisille.
- Samasta syystä en kuitenkaan kelpaa myöskään huoletonta taivaanrannanmaalailevaa opiskelijaelämää, jossa käydään välillä luennoilla ja muuten päiväsaikaan kahveilla ja iltaisin opiskelijajuhlissa. En kelpaa siis opiskelijatytöillekään.
- Pidän kirjallisuudesta, mutten kuitenkaan ole niin lukenut kuin vastaavat tytöt. Olen siis heille "juntti".
- Olen kuitenkin liian älykkömäinen "juntiksi" sanan romanttisessa merkityksessä. Tarkoitan, etten ole kuitenkaan sellainen "perusmies", jonka jutut olisivat maan pinnalla ja joka tekisi oikeita miesten töitä.
- Minulla ei ole selkeää poliittista kantaa, joten en kelpaa jotain poliittista kantaa ilmentäville tytöille. Kokoomushenkisille olen liian köyhästä perheestä, punavihreille tytöille taas olen kapitalistinen lihansyöjä, eli vihollinen.
Ja lopuksi en ole edes sporttinen, että kelpaisin objektina.
Kyllä niitä alkaa pk-seudulla näkyä, vaikkakin edelleen yleisin mamupari on sellainen, missä molemmat ovat mamuja. Se ei ole ihmeellistä enkä jaksa perustella paremmin.
"Taisin vastata johonkin viestiketjuun, että alakulttuurin sisällä pariutuminen on helpompaa kuin alakulttuurien välillä."
Aivan. Ja lisäksi on sitten läjä rillipäisiä humanistityttöjä jotka eivät kulu mihinkään alakulttuuriin. Heidän kanssaan näkee niitä tavalisia rillipäisiä poikia. He eivät vaan kiinnitä huomiota.
Sinulle voisin sanoa, että selkeytä identiteettiäsi niin ehkä löydät helpommin tytön jolle kelpaa. Kuvailet itseäsi siten, mitä et ole. Et niin, mitä olet.
Niin, siis sitä ei minulle tarvitse perustella, että mamu mamu -pari on yleisin, kun asia selvästi vaikuttaisi olevan juuri siten. Tietysti tässä diskurssissa asia pitää esittää niin, että mamu-miehet varaavat yksinoikeuden mamu-naisiin, ja siinä samassa sitten sitouttavat ei-mamu-naisiakin!
Rillipäinen humanistityttö kuuluu tietenkin humanistityttökulttuuriin. Tosin siitä on jonkinlainen mystinen silta teekkaripoikien kulttuuriin. Samperi kun olen matemaatikko, eli luonnontieteilijä joka ei toisaalta ole edes luonnontieteilijä, eli atomipommin keksijän viiteryhmään kuuluva peto, jonka pikaista sukupuuttoa rukoillaan hartaasti.
Pitänee ryhtyä persoonallisuudentekaisupuuhiin, vaikka vähän myöhäistähän se on.
Täytyy muistaa, että periaatteessa esimerkiksi ATM on henkilö, josta suurin osa naisista ei pidä korkeintaan kuin kaverina. Jos kuitenkin lähdemme rajaamaan naisten joukkoa siten, että poistamme siitä kaikki, jotka eivät hänestä pidä, ja sitten ATM etsisi seuraa jäljelle jääneestä joukosta, hänen mahdollisuutensa olisivat paremmat, eikä hän välttämättä olisi enää ATM.
Näin ollen voisi postuloida, että sellainen henkilö, jota ei selvästi voi sijoittaa edes lähelle mitään alakulttuuria tai jotain muuta selkeää, rajattua viiteryhmää, on suuressa vaarassa olla ATM. Irkkaava nörtti, joka näyttää kaikilta piirteiltään irkkaavalta nörtiltä, on ilman muuta kovaa valuuttaa irkkaavien nörttinaisten tai irkkaavista nörteistä suuresti viehättyvien naisten parissa. Sen sijaan jos ei edusta mitään poliittista kantaa, ei harrasta mitään sellaista mitä ilmentäisi koko olemuksellaan, ei pukeudu musiikkimakunsa edellyttävällä tavalla ja niin pois päin, jää pois laskuista. Hän ei kiinnitä kenenkään huomiota. Hänellä saattaa olla persoonallisuus, hän saattaa olla jopa ei-tylsä ihminen, mutta hänen piirteensä vain ovat sellaisia, ettei hän pääse ilmaisemaan niitä.
Lopuksi vielä sanoisin, että edelleenkin kannattaa jättää lutkaväen viestit vähemmälle huomiolle. Tietysti mielipiteet täällä hieman kärjistyvät, ja tappiomieliala saattaa välillä sumentaa mielen ja puheen, mutta kyllä jopa minä olen saanut kaverinaisia, jotka eivät aktiivisesti halveksi minua. Tietääkseni. Mutta kun siinä on sitten kaikki: kukaan ei halua olla muuta kuin vain kaveri, ja jos yhden (1) kerran 26 vuodessa yksi haluaakin olla, niin sitten itse haluaa olla vain kaveri.
että myös naisissa on niitä harmaita hiiriä, jotka kulkevat värjäämätön tukka ponnarilla silmälasit päässä eivätkä herätä huomiota. Mikseivät AT-miehet lähesty tällaisia naisia?
Lähestyisimme kyllä, mutta kun ei heitäkään oikein näy missään, ja sitten kun näkyy, niin poikaystäviensä kanssa hekin kulkevat.
kun ovat kotona. Tiedän samasta lukiosta niitä rillipäisiä humanistityttöjä, jotka eivät oikeasti käy savenvalantakurssia kummemmissa tilaisuuksissa. Missäs niitä sitten tapaa?
kun ovat kotona. Tiedän samasta lukiosta niitä rillipäisiä humanistityttöjä, jotka eivät oikeasti käy savenvalantakurssia kummemmissa tilaisuuksissa. Missäs niitä sitten tapaa?
Höh, heidän ovikellojaanko tässä pitää lähteä soittelemaan! Vai yritätkö johdatella minut lähtemään savenvalantakurssille? Oma kokemukseni kursseista (yhdestä kielikurssista) on se, että mummoikään päässeet osallistujat ovat seurallisia, ikäisteni kanssa ei voi keskustella, kun he keskustelevat puhelimitse poikaystävilleen ohjeita siitä, mitä jälkikasvun päälle pitää pukea jos lähdetään ulos ja mitä syödään sitten kun äiti tulee kotiin.
Muuan epäonnistunut kuvataiteilija laittoi 1930-40 -luvuilla Euroopan polvilleen ja lähes tuhosi voittamattomana pidetyn neuvostoimperiumin - se ei tosin tarkoita sitä että minä pystyisin samaan.
Nämä ylimalkaiset esimerkit eivät tarkoita ettäkö aito ATM voisi koskaan onnistua.
Voisin tosin tyytyä johonkin pahaiseen jämään ja kutsua sitä "onnistumiseksi" mutta se se vasta tappiota olisikin, sama kuin Hitler olisi tyytynyt töhertelemään huonosti kaupaksi meneviä maisemamaalauksia.