Minulla ei koskaan ole ollut todellista sydänystävää. Sellaista, jolle voisi vaikka soittaa keskellä yötä. Sellaista, jonka kanssa voisi lähteä hetken mielijohteesta ajamaan ympäri Suomea. Sellaista, jonka kanssa voisi istua jutellen aamukuuteen laiturin päässä.
Minun tarinani on samanlainen kuin monen muunkin. Olen tavallinen, nuori nainen, joka ei ole osannut ottaa ihmisiin oikeanlaista kontaktia. Lapsena olin yksi niistä poikatytöistä, jotka viilettivät välituntisin jalkapallon perässä – ei siinä ehtinyt ystävyyksiä solmia. Yläasteella sain hyvän kaverin, mutta tiet erkaantuivat, kun minä valitsin jatko-opiskelupaikakseni lukion. Siellä sain jälleen kavereita – mutta vain kavereita, sellaisia tuttuja, jotka ottavat kontaktia kerran kahdessa kuukaudessa, pyytävät ehkä kahville, mutta muuten ei yhteyksissä olla. Nyt on lukiota kaksi vuotta takana, ja kolmas alkaa syksyllä eri paikkakunnalla. Jälleen jäävät kaikki kontaktit taakse.
Ja minä olen yksinäinen. Edessä olisi pitkä, vapaa kesä, mutta kuinka voisin iloita siitä ihan täysillä, kun ei minulla ole ketään, jonka kanssa viettää aikaa, harrastaa, puhua, toteuttaa hulluja päähänpistoja, juhlia?
Päätin, että otan itseäni niskasta kiinni juuri nyt, heti ja tässä. Minun täytyy luopua siitä mielikuvasta, että sellainen todellinen ystävä vain sattuisi kävelemään vastaan; onnellisia olkoot ne, joille niin on käynyt, mutta minun täytyy tehdä muutakin kuin vain odottaa. Tiedän, etten suinkaan ole ainoa yksin jäänyt, ja siksi uskallan toivoa, että ehkä löytäisin ystävän täältä?
Minulle syksy tuo tullessaan kahdeksantoista vuoden iän, ja Etelä-Pohjanmaalla asustan. Olisi hienoa, mikäli netissä tutustumisen ja ystävystymisen jälkeen se onnistuisi myös IRL, vaikka tietysti vain juttukaveritkin helpottavat yksinäisyyttä.
Yksin jääneenä uskallan väittää, että olisin hyvä ystävä; sellainen, joka todella ymmärtää hyvän ystävyyden arvon.
Kirjoita sähköposti, lisää meseen, ihan mitä vain: [email protected]
Minun tarinani on samanlainen kuin monen muunkin. Olen tavallinen, nuori nainen, joka ei ole osannut ottaa ihmisiin oikeanlaista kontaktia. Lapsena olin yksi niistä poikatytöistä, jotka viilettivät välituntisin jalkapallon perässä – ei siinä ehtinyt ystävyyksiä solmia. Yläasteella sain hyvän kaverin, mutta tiet erkaantuivat, kun minä valitsin jatko-opiskelupaikakseni lukion. Siellä sain jälleen kavereita – mutta vain kavereita, sellaisia tuttuja, jotka ottavat kontaktia kerran kahdessa kuukaudessa, pyytävät ehkä kahville, mutta muuten ei yhteyksissä olla. Nyt on lukiota kaksi vuotta takana, ja kolmas alkaa syksyllä eri paikkakunnalla. Jälleen jäävät kaikki kontaktit taakse.
Ja minä olen yksinäinen. Edessä olisi pitkä, vapaa kesä, mutta kuinka voisin iloita siitä ihan täysillä, kun ei minulla ole ketään, jonka kanssa viettää aikaa, harrastaa, puhua, toteuttaa hulluja päähänpistoja, juhlia?
Päätin, että otan itseäni niskasta kiinni juuri nyt, heti ja tässä. Minun täytyy luopua siitä mielikuvasta, että sellainen todellinen ystävä vain sattuisi kävelemään vastaan; onnellisia olkoot ne, joille niin on käynyt, mutta minun täytyy tehdä muutakin kuin vain odottaa. Tiedän, etten suinkaan ole ainoa yksin jäänyt, ja siksi uskallan toivoa, että ehkä löytäisin ystävän täältä?
Minulle syksy tuo tullessaan kahdeksantoista vuoden iän, ja Etelä-Pohjanmaalla asustan. Olisi hienoa, mikäli netissä tutustumisen ja ystävystymisen jälkeen se onnistuisi myös IRL, vaikka tietysti vain juttukaveritkin helpottavat yksinäisyyttä.
Yksin jääneenä uskallan väittää, että olisin hyvä ystävä; sellainen, joka todella ymmärtää hyvän ystävyyden arvon.
Kirjoita sähköposti, lisää meseen, ihan mitä vain: [email protected]
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Sellaista, jolle voisi vaikka soittaa keskellä yötä".
Jos ja kun löydät hyvän ystävän, niin älä please soita keskellä yötä. Soita ennemmin vaikka palvelevaan puhelimeen tai rukoile Jumalaa. Itselläni on hyviä ystäviä mutta en aio heille soittaa keskellä yötä, sillä on aika järkytys herätä kesken unien ja unenpöpperössä alkaa kuulostelemaan jonkun ihmisen huolia ja murheita. Kun usein se uni ei enää tule jos on herätetty kesken unien.
Onnea ystävien löytymiseen!
samaa kaipaan mää...!! mut ei kyl kannata juu yöl soitella;)
valitettavast on kerrottava et tätä kautta semmost ei löydy. ei oo mua ainakaa onnistanu.=/ oistpa lähempää!! mä oon täält turust.
ja minkä ikäinen olet?
mä oon vm. 83
itse olen porista...
ok...tää on vaa aikast turhaa ettii kamuu täält..tai oishan se mukavaa jos löytys!
omat kamut kaikonnu...tullu perhettä ja muuttanu muualle. ei niit ystävii nii vaa hankitakkaa..sen oon kyl huomannu.=/
onko sulla antaa jotain mailiosoitetta tmv johon vois ottaa yhteyttä?
ooks turust kans...?? pist sähkäri.