Olen hiljattain joutunut mieheni jättämäksi. Olimme nuorista saakka yhdessä ja oikein "ihanteellinen" pari. Kaikki aina sanoivat, että olemme niin rakastuneita. Rakastin miestäni ja hänkin minua.. kunnes ihastui toiseen ja jätti minut.
Nyt tuntuu, että tämän jälkeen ei voi enää tulla sitä "oikeaa". Tuntuu, että vain tämä mieheni oli minulle se oikea ja aito rakkaus, koska tapasimme nuorina ja rakastuimme "luonnollisesti" ja elimme pitkään (13v) yhdessä.
Tämän jälkeen tuntuu hyvin teennäiselle alkaa etsimään uutta kumppania ja mielestäni idylli on jo särjetty, kun tuo ihanteellinen nuoruudenrakkaus on särkynyt. Jotenkin sellainen tunne, että rakkaus tästä eteenpäin jonkun uuden kanssa olisi teeskentelyä..
Nyt tuntuu, että tämän jälkeen ei voi enää tulla sitä "oikeaa". Tuntuu, että vain tämä mieheni oli minulle se oikea ja aito rakkaus, koska tapasimme nuorina ja rakastuimme "luonnollisesti" ja elimme pitkään (13v) yhdessä.
Tämän jälkeen tuntuu hyvin teennäiselle alkaa etsimään uutta kumppania ja mielestäni idylli on jo särjetty, kun tuo ihanteellinen nuoruudenrakkaus on särkynyt. Jotenkin sellainen tunne, että rakkaus tästä eteenpäin jonkun uuden kanssa olisi teeskentelyä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt sinun täytyy vain elää ja surra tuo ' oikeaksi' luulemasi pois.
Ei hän ollut sinulle oikea, koska jätti sinut. Varmasti idylli ja haaveet ovat särkyneet - kukapa meistä olis koskaan uskonut. että itselle voisi sattua mitään.
Ei nuoruuden rakkaus ole aina se oikea ja aito. Varmasti sinullekin tulee suhteita, jotka ovat aivan erilaisia. Kaikissa suhteissa odotukset muuttuvat..
Rakkaus ei ole koskaan teeskentelyä...sitä pitää vain osata odottaa ja ehkä vähän etsiäkin. Uusi rakkaus korvaa aina menetetyn - usko minua!
Itse olen myös aivan hiljattain eronnut ensimmäisestä poikaystävästäni. Olimme yhdessä kahdeksan vuotta 16 vuotiaista. Oli yhteinen koti, todellinen idylli. Mutta jossain vaiheessa molemmat muutuimme. Olimme olleet lapsia löytäessämme toisemme ja huomasimme kasvaneemme aikuisiksi, jotka eivät enää sopineet toisilleen. Erosimme yhteisestä sopimuksesta hyvillä mielin.
Tarinani on melko erilainen kuin sinun, mutta ymmärrän tuon mitä tarkoitat tuolla että muu rakkaus olisi teeskentelyä. Itse joskus aiemmin kun vasta aloin huomata merkkejä erkaantumisestamme, ajattelin että en voisi ikinä antaa kenenkään muun esimerkiksi koskea itseäni tai voisi antaa itseni rakastua keneenkään.
Asiat muuttuu! Kasvat nyt itsenäiseksi ja vahvaksi. Alat rakastaa ensin itseäsi ja sen jälkeen huomaat elämästä asioita joita et tiennyt olevan olemassakaan. En tarkoita miehiä vaan esimerkiksi harrastuksia, pitkiä lenkkejä yksin. Ihan mitä tahansa mistä nautit. Teet elämästäsi itsesi näköisen ja jossain vaiheessa huomaat olevasi valmis jopa uuteen suhteeseen.
Kuulostaa kovin paatokselliselta ja kaikkitietävältä, mitä en toki ole. Mutta uskon vahvasti että tuo on se kaava, jonka tulet elämään ennemmin tai myöhemmin. Myöhemmin jos et anna itsellesi mahdollisuutta.
Voimia sinulle!!! Nauti keväästä, älä unohda itseäsi!
viestistäsi, helpottaa, kun tietää, että valoa on tunnelin päässä. Kolmen vuoden seurustelusuhde päättyi muutamia kuuukausia sitten ja nyt tuntuu, että itsetunto, itsensä rakastaminen on hävinnyt totaalisesti jonekin kaukaisuuteen. Vanhojen asioiden miettiminen, miksi suhde meni poikki, mitä olisi voinut tehdä suhteessa toisin kalvaa mieltä ja rinnassa tuntuu kuin puukkoa sydämessä pyörittelisi. Tässä olotilassa uuden suhteen aloittaminen ei vaan ole mahdollista, vaikka tarjolla olisikin...mikä ei tapa se vahvistaa - mutta ensimmäiseksi pitää jostakin kaivaa takaisin oman itsensä rakastaminen...