Aloitan laihdutuskuurin aina intoa täynnä, mutta sitten kun tulee se lankeamisen hetki - "ei tää nyt mitään, ihan pikku..." Mikä silloin neuvoksi, kun vaakakuppi on kaatumassa väärään suuntaan? Onko hyviä neuvoja?
Jä alkää sanoko että rautainen itsekuri. Jokainen, joka on laihduttanut tietää, että jossain vaiheessa se hetki tulee, kun ei ole parhaimillaan ja repsahtaa...
Jä alkää sanoko että rautainen itsekuri. Jokainen, joka on laihduttanut tietää, että jossain vaiheessa se hetki tulee, kun ei ole parhaimillaan ja repsahtaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suosittelen lämpimästi liittymistä keventäjiin. Minulla on lukumäärä x erilaisia painonpudotusyrityksiä takana, mutta nyt vihdoin tunnen löytäneeni semmoisen avun, jolla onnistun. Viikkoja on nyt takana muutama ja pudotettuja kiloja 8. Urakkaa on vielä reilusti jäljellä, mutta mukana myös luja luottamus siihen, että nyt nämä kilot jäävät pois pysyvästi.
Itse olen todennut, että kun repsahdan, pidetään sitten herkkupäivä oikein kunnolla. Kun "sallii" itselleen julmankin syöpöttelyn, tulee ainakin minulle sellainen itseinho, että seuraavana päivänä tai parin päivän päästä palaa kiltisti ruotuun.
Ensin ennen repsahtamista kannattaa kuitenkin tietysti taistella. Itse taistelin tälläkin viikolla omenoiden avulla. Jollekin ne ovat vaikka porkkanat tai mikä tahansa ns. terveellinen naposteltava. Joskus on kuitenkin oltava itselleenkin armollinen ja annettava itsensä repsahtaa.
Ei se yksi tai kaksi päivää repsahtamista koko hommaa kaada. Pitää vain jaksaa palata omaan ruotuun. Repsahtaminen ei tee sinusta sen huonompaa, osoittaa vain inhimillisyytesi.
Tämä viikonloppu menee täälläkin herkutteluun, mutta maanantaina jatketaan taas. Takana on useita laihdutussessioita, viimeisin on nyt syksystä jatkunut ja olen pienentynyt kaksi vaatekokoa kokoon 42, ja olen ihan tyytyväinen - vaikka olen repsahdellut aika monta kertaa. Silti olen onnistunut.
salli itsellesi kun on oikein tarve. älä katso laihdutustasi kidutuksena, vaan elämän muutoksena. ei se mitään painoa vaikuta jos pullan vetää joskus kun on kyläläisiä. mutta sitten se on se YKSI pulla, eikä 15 pullaa..
jos ajattelet sitä näin ''saan ottaa jos haluan. ei tarvitse, jos en todella halua.'' sillä jos ajattelet että ''EI SAA, OLEN INHOTTAVA IHMINEN JOS OTAN'', niin siitä tulee pelkkää angstia ja repsahduksia. MIKÄÄN ei ole kiellettyä, kunhan se pysyy oikeissa määrissä..
eilenkin meillä oli paljon tosi hyvää ruokaa ku oli vieraita.
otin siitä sitten sen kaksi suklaa palaa, ja yhden suolakeksin jonka päällä juustoa. ajattelin, että on ihan okei jos tahtoisin lisää suolakeksiä, mutta ei oikeastaan huvittanut :) nytkin sitä löytyy kaapista, mutta ei se houkuta millään lailla..