Kirjotan tänne,koska minulla ei ole nyt ketään joka kuuntelisi. Olen suhteessa,joka ei ole oikein sellainen kuin haluaisin. Mies tulee ja menee ja tekee omia juttujaan. Hän ajattelee aina ensi itseään ja emme edes näe usein. Kun sanon,että jätän hänet niin hän muuttuu ja sanoo,että rakastaa eikä halua lopettaa suhdetta...mutta siltin käyttäytyy miten sattuu. Olen todella rakastunut ja olen jaksanut häntä jo kauan. En pysty päästämään irti,mutta tiedän jonkun muun miehen tekevän minut paljon onnellisemmaksi. Olen 25v. ja hän 30v.. En tiedä miksi edes välitän hänestä. Voin niin huonosti. Miksi en pysty irroittamaan? Ahdistun,kun ajattelen eroa,mutta ei minun ole nyttekkään hyvä olla. Voiko meillä edes olla tulevaisuutta? Mitä sitten,jos tuhlaan aikaani vielä häneen ja huomaan 5vuoden päästä,että ei tästä edelleenkään tule mitään? Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta? Tai olisiko neuvoja?
Käykö muille näin...?
sira.
4537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos hän on vapaa, kannattaa yrittää loppuun asti!
Aina on toivoa! Et pysty elämään ilman häntä. Miksi siis luovuttaa?
Auttaisiko suoraan asioista puhuminen?
Asioista on puhuttu jo moneen kertaan. Pientä muutosta tuli,mutta se ei riitä. Ei tietenkään kukaan pysty hetkessä itseään muuttamaan,mutta kun tunteet on tosi sekaisin. Niin sekaisin. Haluaisin olla hänen kanssaan enemmän kuin mitään muuta,mutta kärsin. Miksi laitan itseni kärsimään enkä edes ole onnellinen kovin usein. Miks juuri mulle kävi näin. Mies on todella itsekeskeinen...enkä pääse mitenkään eroon hänestä,koska tunteet ovat niin voimakkaat.
Tyyppiä joka vilkuilee aidan taakse ?? Ja vaikka ei vilkuilisikaan,
miksi annat itseäsi kohdella kaltoin.? Itse olet itsesi paras ystävä.!! Ja itsestä on myös pidettävä huolta, ja koska kaverisi on ilmeisesti itsekeskeinen ..
Sinuna pistäisin pillit pussiin.. ja suuntaisin uusiin maisemiin.
Mutta itseppä tiedät mitä teet.
Arvosta itseäsi.
Jos jäät pyydä pysyvää muutosta..jos sitä ei tule, tee johtopäätökset sen mukaan.
Voi olla että hän ei osaa sitoutua kehenkään..vaan näitä minä itse tyyppejä.
Jos asutte yhdessä, on vaikea ymmärtää miksi ette tutustuneet toisiinne ja seurustelleet ennen yhteen muuttoa.
Jos taas olette seurusteluvaiheessa ( asutte omillanne), tämä on juuri sitä aikaa jolloin tutustutaan toiseen ihmiseen. Tutustuminen tarkoittaa juuri sitä : tutustumista. Katsotaan vastaako toinen asettamiani haasteita ja toiveita joita kaipaa avIopuolisolta. Ellei, tämä on juuri se aika antaa hänen mennä ja kohdistaa ystäväpiirissä hiukan enemmän mielenkiintoa toiseen mahdolliseen ystävään ja syvempään tuttavuuteen.
Hän aivan varmasti löytää ihmisen joka on vain häntä varten - aivan niinkuin sinäkin tulet löytämään puolison joka on vain sinua varten.
On niin helppoa roikkua jonkun liepeessä kiinni, olla onneton ja valittaa. Löytää omanlainen ystävä vaatii vaivannäkoä, mutta se palkitaan vuosikausia kestävällä luottamuksella ja ilolla!