Olen nyt noin neljän vuoden ajan ollut sinkku, on pitkään jo tuntunut siltä että haluaisin parisuhteen ja olenkin aina pitänyt silmiä auki, mutta sopivaa ei tunnu löytyvän.
Joko vastapuolessa on vikaa, tai sitten minussa.
Ongelma taitaa olla kuitenkin siinä, että kun on tottunut tietynlaiseen tasoon niin edelleen etsii samantasoisia kuin edellisetkin on olleet.
Onko mun pakko siis alentaa rimaani, että voisin löytää edes jonkun vai pysyttäydyttävä siinä samassa tasossa joka mulla on aina ollut ja odottaa että kyllä se sieltä joskus vielä tulee koska on tullut aiemminkin?
Tiedän sen, että jos alennan rimaani sen vuoksi että saisin jonkun, se olisi suhteessa aika petollista koska ajattelisin vain "tyytyväni" johonkin, eikä se ole oikein sitä toistakaan kohtaan.
Joko vastapuolessa on vikaa, tai sitten minussa.
Ongelma taitaa olla kuitenkin siinä, että kun on tottunut tietynlaiseen tasoon niin edelleen etsii samantasoisia kuin edellisetkin on olleet.
Onko mun pakko siis alentaa rimaani, että voisin löytää edes jonkun vai pysyttäydyttävä siinä samassa tasossa joka mulla on aina ollut ja odottaa että kyllä se sieltä joskus vielä tulee koska on tullut aiemminkin?
Tiedän sen, että jos alennan rimaani sen vuoksi että saisin jonkun, se olisi suhteessa aika petollista koska ajattelisin vain "tyytyväni" johonkin, eikä se ole oikein sitä toistakaan kohtaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"että kun on tottunut tietynlaiseen tasoon niin edelleen etsii samantasoisia kuin edellisetkin on olleet."
Ja mikset sitten ole heidän kanssaan vaan olet sinkku?
Kohtaappas nyt jotain hyvin hyvin oleellista itsestäsi ja toiminnastasi ja sen "tasosta". Ihan oman etusi nimissä, ok?
Erojakin tulee, vaikka olisi millainen taso tahansa.
Olet tähän saakka saanut tehtyä vain suhteita jotka eivät kestä lainkaan aikaa. Olet saanut tehtyä niitä "tietyntasoisten miesten kanssa". Minusta asia kuulostaa siltä että olet päättänyt haluta viettää elämäsi "tietyntasoisten miesten" etappipatjana ja kuvittelet että se mahdollistaa sinulle saavuttaa jotain mitä itse haluat.
Minusta sinun tulisi nostaa rimaa, koska se on selvästi ollut liian matalalla. Miksi et kelpuuta vain suhdevalmiita miehiä vaan sorrut sellaisiin joiden kanssa homma ei toimi?
Mikä estää valitsemasta vielä paremmin kuin tähän saakka koska tähän saakka homma selvästikään ei ole toiminut toivomallasi tavalla?
ihastuessaan ja suhdetta muodostaessaan näe tulevaisuuteen että meneekö tässä tämän ihmisen kanssa joskus poikki, vai kestääkö se läpi elämän.
Kuulostaa siltä, että sinä et ole koskaan seurustellut kun puhut ihan utopistisia asioita.
Pärjää.
Aika rohkeesti sä vetelet johtopäätöksiä, jos suhteidenrakentamisesi perustuu samanlaisille oletuksille kumppanista niin aika paskalta näyttää tulevaisuutesi silläkin rintamalla koska nytkin erehdyit heti yrittäessäsi.
Ihmissuhteet ei ole mitään kovin erikoista, niissä on sääntönsä ja lainalaisuutensa ja se "mystinen tunne" on oikeasti pohjimmiltaan sitä että on valittu tarpeeksi oikein toisen ihmisen suhteen. Tällöin siis kumppaniehdokkaista näkee - kun valitsee nähdä - jo hyvin nopeasti ketkä on oikeasti suhdemateriaalia ja ketkä on sitten sellaista haperoa joista ei tule pitkän päälle kuin ongelmia.
Kolmekymppinen joka ei pysty itsereflektioon ei ole suhdemateriaalia. Hän on hyväksikäytettävien listalla.
Sinun ei ole pakko alentaa rimaa. Kunhan huolehdit siitä että olet aloitteellinen.
Jos passiivisena odottelet iskuyrityksiä, niin joudut valitsemaan huonosta joukosta.
Jos olet aloitteellinen kiinnostavia miehiä kohtaan niin ehkäpä joku päivä sinullakin on sellainen oikeasti kiinnostava sekä mukava mies.
Hmm tulipa käytyä näitä "etsiviä sinkkuja" sinkkuna jälleen katsastamassa... viimeksi baarissa 8kk siten... ja ehkä seuraava ainakin 12kk...
Olihan näitä... 30 naisia (minä mies) , 30 , koulutettu, siisti, kännitön, toimeentuleva, ok-näköinen, urheileva.
Miten saat kontaktia... ??? kaveriporukalla ämmät liikkeellä, tanssii tunnista toiseen keskenään ringissä... katseita voi vaihtaa mutta ... ?????
Onko se että annetaan ymmärtää, mutta ei ymmärretä antaa -menttalitetti ja miksi ihmeessä??? Siis ei ymmärretä antaa mahdollisuutta...
Mies on hidas... paitsi vaihtosiirtolaiset. Syyttää voi toki itseään.
Onneksi on naapurin naiset. Satasella saa paljon enemmän kuin pihtaavalta tunne-estoiselta suominaiselta.
Ja kerran kuussa laittaa 500 saa päivälliset, tanssit ja koko yön 3-5krt valittamatta.
Että tähän nyt olen kallistunut. Huraa naapurien naiset, vaikka kielitaito onkin heikompi, anteliaisuus ylittää moninkertaisesti...
Tämä palautteena, naiset älkää vaivautuko vastaamaan. Tulee vaan harmaita hiuksia ja jäkätystä.
Kiitos.
naisissa oli se sama ero niinkuin yleensäkin. Mies menee baariin pillua etsimään, nainen menee sinne kavereidensa kanssa nimenomaan tanssimaan ja pitämään hauskaa. Ei se tarkoita että nainen on pihtari, sitä ei vain kiinnosta sinunlaisesi häntäheikit. Hyvä vaan että pistät rahaa virolaisiin ja venäläisiin huoriin, sen jälkeen sinuun ei yksikään suomalainen nainen koskisikaan kun olet uittanut kaluasi jonkun kapisen maksullisen naisen vaossa.
"Miten saat kontaktia... ??? kaveriporukalla ämmät liikkeellä, tanssii tunnista toiseen keskenään ringissä... katseita voi vaihtaa mutta ... ?????"
Hyvin tiivistetty.
siinä on että ÄMMÄT on kaveriporukassa ja tanssii ja pitää hauskaa? Ei ne ole tulleet sinne kikkeliä metsästämään.
kysyntä ja tarjonta ei kohtaa..
ongelmahan on siinä että mistä sen naisen tunnistaa siellä baarissa
joka on tullut sinne hakemaan seuraa,mahdollisesti myös tositarkoituksella..
Eihän nyt kukaan nainen kikkeliä metsästä. Mutta eihän sitä tiedä, jos baarissa sattuisi olemaan joku lätkänpelaaja, rikas hurmuri, isohabainen komistus tai vaikka edes marokkolainen pelimies. Eihän se mitään kikkelinmetsästystä ole...
Vai onko sittenkin?
lukemaasi?
"Joko vastapuolessa on vikaa, tai sitten minussa.
Ongelma taitaa olla kuitenkin siinä, että kun on tottunut tietynlaiseen tasoon niin edelleen etsii samantasoisia kuin edellisetkin on olleet."
Et kelpaa ainakaan minulle. Syy: ajatusmaailmasi perustuu tasoajatteluun, sen sijaan että ottaisit ihmisen ihmisenä ja ennen kaikkea yksilöinä.
Myös minä olen ollut pitkään sinkku, viitisen vuotta. En ehkä kuitenkaan käyttäsi sanaa taso, koska minulla ei ole tiukkoja ulkoisia kriteereitä, joita miehen täytyy täyttää. Ongelmani on siinä, etten ihastu helposti ja olenkin alkanut puolitosissaan miettiä, pitäisikö ottaa joku ihan kiva ja katsoa mitä siitä tulee. Mutta kun se tuntuisi väärältä molempia kohtaan. Yksin kai tässä sitten mennään. Ja totta turisette -baareissa on pirunvaikea saada kontaktia!
Jos et ihastu helposti on silloin tärkeää antaa itselleen tilaa.
"pitäisikö ottaa joku ihan kiva ja katsoa mitä siitä tulee. Mutta kun se tuntuisi väärältä molempia kohtaan."
No jos sä leikit että olet umpi-ihastunut ja sanot että olet etkä olekaan niin se on tosiaan väärin. Mutta jos kerrot toiselle että kuka olet ja miten aiot edetä ja suhtautua ja mitä tunnet (avoimuus) niin sä annat sille toiselle mahdollisuuden tuntea sut. Jos se toinen ihastuu ennen aikojaan on se hänen ongelmansa - tosin jos sulle toisen ihastus on sitten "kiitos ei" niin oot aika omituinen tyyppi.
Suhteissa on tasan yks palikka mihin vaikutetaan: Se mikä itse on. Jos sä tarvit pitkän tuntemisen ja ihastumisajan - sä järkkäät sen itsellesi omilla valinnoilla. Jos valitset olla pelaaja ja leikit toisilla olematta itse aito ja jättämällä kertomatta toiselle missä mennään - sä valitset toimia väärin.
Kysymys on siitä että pitää uskaltaa luottaa itseensä, valitsemiinsa (terveisiin!) keinoihin ja hyväksyä että kaikki ne mukavatkaan ei taivu omaan kaavaan. Myös itsensä muuttaminen on mahdollista ja toivottavaa ainakin silloin kun hoksaa että mussa tosiaan on vikaa tossa ja tossa asiassa, mutta siinä kasvetaankin ihmisenä itseä varten - eikä taivuta kumppanin tarpeisiin.
Kun sitä rimaa aletaan ylittään se on mentävä itse ensin jos aikoo huolehtia oman osuutensa kunnialla. Liian moni tässä maailmassa jättää asioita jotka kuuluis oikeasti itse hoitaa sen kumppaniehdokkaan hoidettavaksi!
mulla vaan niin että en ole vielä ollut tasoiseni kanssa ja ne suhteet on sitten lopahtanut.Täällä puhutaan kauniisti kuinka sisäinen kauneus on tärkeää vain.Mutta kyllä se niin on et jokaisella on ne ihanne mies/nainen .Ja saa ollakin.Myös ulkoinen tyytyväisyys kumppanista on tärkeätä.Ja vakka saa kantensa valita.Jokaiselle riittää tasoisensa.Pidän pitkistä miehistä.Mieheni oli tappi.(sen takia ei ero tullut)Kun näin pitkän miehen niin en saanut silmiäni irti.Usei katselin miestäni ja ajattelin,ei mikä tappi.Siis en ollut tyytyväinen.Se vaikutti kaikkeen.Olen jättänyt miehen jolla oli niin ärsyttävän pienet kädet etten voinut sietää kun hän koski niillä minua.Jotain asioita annan kasvoista anteeksi jos mies on miehen näköinen kooltaan.Se on vaan niin et totuus esiin tässäkin asiassa ja turha lässytys ettei ole väliä kunhan joku on.
...on ihan sinun itse ratkaistava. Itse en ole elänyt päivääkään parisuhteessa juurikin tuon saman taso-ongelman takia. Sellaiset naiset, joista olisin kiinnostunut, eivät ole olleet minusta kiinnostuneita. Mihinkään rimanlaskuun en ole edes ajatellut ryhtyä, koska yksin eläminen ei ole minulle mikään ongelma. Se on nykyisin jopa ainoa oikealta tuntuva elämäntapa.
Ei mulla mitään rimoja oo.Olen rentunruusu nainen itselleni,oma piilevä miespuoleni sisälläni on niin mauton.Mulle käy pizzasisäänostajamies pikkukaupungista.
Otapa huomioon se, että kaksikymppisistä naisista on suhteettoman kova kysyntä ja silloin nainen saa helposti seuraa omaa tasoaan ylempää. Noin kolmekymppisenä kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa, ja todelliset tasot alkavat kohdata. Nelikymppisestä ylöspäin on sitten miesten markkinat.
Jos siis pidät rimaasi tietoisesti sillä tasolla mihin kaksikymppisenä totuit, voin toivottaa sinulle samantien hyvää sinkkuelämän jatkoa. Suosittelen siis kohtuullista riman laskua.
Ei ehkä kannata koittaa kurkottaa kuuseen jos eväät ei riitä enää namupalan nappaamiseen. 30v Iässä luulisi naisen kuin naisen jo ymmärtävän että rupsahdus on jo alkanut. Miehet alkaa vasta miehistyä 30v jälkeen, epäreilua mutta niin totta.
ei mitään järkeä laskea "tasoa". Jos tiedät mikä sua miellyttää niin tietysti sun kannattaa siihen pyrkiä, mitä sellanen suhde antais kummallekaan osapuolelle missä jompikumpi miettis vaan mikä toisessa vois/pitäs olla parempaa jotta ois miellyttävämpi..
En usko että ykskään semmonen "tyytymissuhde" tulee kestämään jos ihmisellä on pätkääkään itsevarmuutta ja pokkaa vaatia (koska ihan jokaisella on siihen varaa).
Vähän samantyyliset ajatukset on pyörineet päässä, kolme ja puoli vuotta pitkän suhteen päätöksestä ja valmis parisuhteeseen. Mutta eipä se niin helppoa olekaan. Kerran kun on rakastunut, tietää millaisen ihmisen kanssa on hyvä olla, miltä se tuntuu ja mitä se minussa tekee, niin ei haluaisi tyytyä vähempään. Kokeiltu on tosissaan sitäkin että annetaan mahdollisuus kivoille tyypeille - mutta ei. Se ei toimi niin se ei toimi. Meinasin menettää toivoni kokonaan, ei sitä tunnetta varmaan ole ollutkaan, olen kuvitellut kaiken ja joko sitten otetaan se 'ihan kiva' tai ollaan yksin loppuikä.. kunnes tapasin miehen joka herätti: SE sama tunne! Tämän ihmisen kanssa vietin yhdessä vain lyhyen ajan koska emme voi olla yhdessä, mutta se kemia ja tunne.. heräsin eloon!
En muuten tosiaankaan tyydy mihinkään vähempään enää. Minulle se oli herätys, odotan sitä tunnetta. Jos se tulee niin se tulee, mutta jos se ei tule niin sitten on tarkoitettu niin. Eli päätin odottaa, mieli avoimena ja iloisena siitä että tiedän sen tunteen oikeasti olevan olemassa ja ehkä odottavan nurkan takana :)
Onkohan kyse henkisestä vai fyysisestä tasosta. Henkinen taso on merkittävämpi pysyvän suhteen kannalta. Eli kun ihminen tutustuu toiseen jonka fyysinen taso on alhaisempi, mutta hänellä on korkea henkinen taso, niin silloin häneen voi rakastua. Kannattaa kehittää itseään henkisesti, koska se tekee ihmisestä onnellisemman.