Ongelmani ei ole mikään hirmuisen suuri tai maatakaatava. Lähinnä vain mietin, mikä tällaiseen olisi hyvä ja aikuismainen tapa suhtautua.
Jonkinlaisena ongelmana minulle on siis äitini, joka olettaa aina olevansa oikeassa kaikessa ja muiden erilaiset mielipiteet ja näkemykset asioista ovat hänen mielestään aina vääriä. (Lukuunottamatta muutamia harvoja ihmisiä, jotka ovat hänen suosiossaan). Hän on erittäin innokkaasti arvostelemassa muita, mutta hänen omia tekemisiään ja mielipiteitään ei saisi kritisoida millään tavalla. En esimerkiksi koskaan muista äitini myöntäneen, että hän olisi väärässä jossain asiassa.
Ja mitä minuun tulee, niin hän on esimerkiksi muutaman kerran puuttunut selkäni takana muutamaan itseeni liittyvään asiaan. Toisaalta olin kiitollinen, koska oikeasti olin avun tarpeessa, mutta en kehdannut pyytää suoraan, mutta toisaalta en todellakaan hyväksy minkäänlaista selkäni takana toimimista. No, huomautin tästä sitten äidilleni, ja hänhän sitten loukkaantui siitä, ja alkoi tämä "sinun parastanihan minä vain tarkoitan"-valitus.
Toisena esimerkkinä on sitten se, että äitini saattaa tehdä jostain pikkuasiasta ja siitä miten se tehdään ihan hirveän ongelman. Välillä mietinkin, että olenko liian lepsu luonne, joka antaa liian helposti periksi, kun en kovinkaan usein viitsi ruveta kinaamaan jostain itselleni täysin yhdentekevästä asiasta vaan teen niinkuin äitini tahtoo, kun se tuntuu olevan hänelle niin merkityksellistä.
Asun jo poissa kotoa, eikä äiti onneksi puutu asioihini sen enempää, mutta tavatessamme ja käydessäni vanhempieni luona kylässä, näitä ongelmia silloin tällöin aina tulee, ja olen yrittänyt miettiä, miten tällaiseen kannattaisi suhtautua.
Jonkinlaisena ongelmana minulle on siis äitini, joka olettaa aina olevansa oikeassa kaikessa ja muiden erilaiset mielipiteet ja näkemykset asioista ovat hänen mielestään aina vääriä. (Lukuunottamatta muutamia harvoja ihmisiä, jotka ovat hänen suosiossaan). Hän on erittäin innokkaasti arvostelemassa muita, mutta hänen omia tekemisiään ja mielipiteitään ei saisi kritisoida millään tavalla. En esimerkiksi koskaan muista äitini myöntäneen, että hän olisi väärässä jossain asiassa.
Ja mitä minuun tulee, niin hän on esimerkiksi muutaman kerran puuttunut selkäni takana muutamaan itseeni liittyvään asiaan. Toisaalta olin kiitollinen, koska oikeasti olin avun tarpeessa, mutta en kehdannut pyytää suoraan, mutta toisaalta en todellakaan hyväksy minkäänlaista selkäni takana toimimista. No, huomautin tästä sitten äidilleni, ja hänhän sitten loukkaantui siitä, ja alkoi tämä "sinun parastanihan minä vain tarkoitan"-valitus.
Toisena esimerkkinä on sitten se, että äitini saattaa tehdä jostain pikkuasiasta ja siitä miten se tehdään ihan hirveän ongelman. Välillä mietinkin, että olenko liian lepsu luonne, joka antaa liian helposti periksi, kun en kovinkaan usein viitsi ruveta kinaamaan jostain itselleni täysin yhdentekevästä asiasta vaan teen niinkuin äitini tahtoo, kun se tuntuu olevan hänelle niin merkityksellistä.
Asun jo poissa kotoa, eikä äiti onneksi puutu asioihini sen enempää, mutta tavatessamme ja käydessäni vanhempieni luona kylässä, näitä ongelmia silloin tällöin aina tulee, ja olen yrittänyt miettiä, miten tällaiseen kannattaisi suhtautua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä asun vielä kotona ja tollasta täälläki on. Ja sitte mulla on vielä "kaveri" joka on vielä pahempi, keksii omia "teorioita" ja kuvittelee kaikkea paskaa ja sitten vielä inttää kivenkovaa olevansa teorioidensa ja kuvitelmiensa kanssa, vaikka en yhtään tiedä mistä perseestä se ne repii. Ja sitte se on vielä laiska kun laiskiaisen paska ja ei auta missään ja heti ku jätän sen oman onnensa nojaan alkaa joka vitun tuutista armoton "sua pitäs pahoinpidellä ja opettaa" paskaspammi. Stna vihaan sitä jätkää...
Äidilläsi on varmasti hankalaa itsensä kanssa, koska ehdottomat ihmiset joutuvat olemaan paljon yksin ja silloin sinä perheenjäsenenä joudut olemaan hänen peilinsä monessa jutussa. Etkä mielestäni ole lepsu luonne, jos annat äidillesi periksi pikkuasioissa. Viisas väistää tai myöntyy kuin järjestäisi ison riidan pikkujutusta.