ASTMAN KANSAINVÄLISET DIAGNOSTISET

joita noudatetaan sekä Suomessa että muualla maailmassa ovat tässä (eivät siis edellytä eosinofiiliaa eikä IgE:tä):

Löydökset ja tutkimukset:

– Keuhkojen auskultaatiolöydös voi olla normaali,
mutta usein uloshengityksessä kuuluu
vinkunoita.
* Hengitysäänet pitää kuunnella myös nopeassa
ja voimakkaassa uloshengityksessä.
Tutkimushetkellä hengenahdistuksesta
kärsivän potilaan uloshengityksen ja joskus
myös sisään hengityksen aikana kuuluu
vinkunoita.
* Vaikeassa kohtauksessa vinkunat voivat hävitä
ja hengitysäänet hiljentyä.
– Diagnoosi varmistetaan osoittamalla keuhkoputkien
vaihteleva ahtautuminen keuhkojen
toimintakokeilla.
– Uloshengityksen huippuvirtauksen (PEF) mittauspäivittäiseen
seurantaan:
* Opetetaan oikea puhallustekniikka ja tulosten
merkintä seurantalomakkeelle.
* PEF-arvot mitataan samaan aikaan aamuin
ja illoin (iltapäivisin) 1–2 viikkoa, ja lasketaan
vuorokauden suurimman ja pienimmän
PEF-arvon erotus jaettuna näiden arvojen
keskiarvolla [62–66] B.
* Laskutoimituksia helpottaa tietokoneohjelma.
* PEF-arvoja mitataan myös oireiden ilmaantuessa
ja ennen avaavan lääkkeen käyttöä
ja 15 minuuttia sen jälkeen.
* Terveiden ihmisten PEF-arvot vaihtelevat
vuorokaudessa 5–8 %.
* PEF-vuorokausivaihtelu on merkitsevää, jos
vaihtelu on toistuvasti (ainakin 3 kertaa),
vähintään 20 % aamu- ja ilta-arvojen keskiarvoon
verrattuna tai PEF-arvo paranee
keuhkoputkia avaavan lääkkeen vaikutuksesta
toistuvasti (ainakin 3 kertaa) vähintään
15 % aikuisilla ja lapsilla (aikuisilla
myös vähintään 60 l/min) lähtöarvoon verrattuna.
Sekuntikapasiteetin (FEV ) määritys spirometrilla
[62, 67–77] B on PEF-mittausta herkempi,
toistettavampi ja vähemmän altis virhelähteille
[78, 79]. Mittauksessa voidaan käyttää
myös pienoisspirometria.
* Spirometriatutkimuksen tulee sisältää vähintään
kolme onnistunutta puhallusta.
Suurimman ja toiseksi suurimman FEV1:n
ero ei saa olla yli 150 ml (jos FVC on alle
1 l, suurin sallittu ero on 100 ml). Samat
toistettavuuskriteerit koskevat FVC:tä. Suurin
FEV1 ja FVC rekisteröidään lopulliseen
tulokseen. Kaikki virtausarvot (esim. PEF,
MMEF, MEF 50 ja MEF 25) rekisteröidään
siitä teknisesti onnistuneesta käyrästä, jossa
FEV1:n ja FVC:n summa on suurin.
* Bronkodilataatiokokeessa merkitsevä ja
astmalle diagnostinen muutos mitattuna
10–15 minuutin kuluttua beeta2-agonistin
(0.4 mg salbutamolia) hengittämisestä on
FEV1:n ja/tai FVC:n paraneminen vähintään
12 % ja vähintään 200 ml lähtöarvosta.
Raja koskee sekä aikuisia että lapsia.
Keuhkoputkien supistumisherkkyyttä tutkitaan
histamiini- tai metakoliinialtistuskokeella,
joiden tulokset korreloivat hyvin keskenään
* Jos alle 0.4 mg annos keuhkoihin hengitettyä
histamiinidifosfaattia aiheuttaa
vähintään 15 % laskun FEV1-tuloksessa
(PD15FEV1) tulos on astmalle spesifinen
[85].
* Metakoliinialtistuksessa vastaava raja
(PD20FEV1) on alle 0,6 mg [86].
* Alle 12-vuotiailla diagnostiset rajat eivät
ole yhtä selvät.
* Varsinkaan alkavassa astmassa hyperreaktiviteettia
ei aina todeta (PD15FEV1 histamiinille
yli 1,6 mg tai PD20FEV1 metakoliinille
yli 2,6 mg).
* Hyperreaktiviteetin puuttuminen puhuu astmaa
vastaan, mutta ei sulje sitä pois. Lievää
hyperreaktiivisuutta esiintyy useissa hengityselinsairauksissa
kuten tupakoitsijalla tai
hengitystietulehduksen yhteydessä, mutta
kohtalainen tai voimakas hyperreaktiviteetti
puhuu voimakkaasti astman puolesta.
Rasituskoe kuuluu harkitusti erotusdiagnostiikkaan.
* Astmalle diagnostinen tulos on PEF:n tai
FEV1:n pieneneminen vähintään 15 % lähtötasosta.
* Kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa
jo vähäisempi lasku voi olla astmalle viitteellinen.
Kortikosteroidihoitokoetta voidaan käyttää
diagnostiikan apuna (malli aikuisille; lapsille
soveltaen).
* Potilaalle annetaan 30–40 mg prednisolonia
suun kautta 2–3 viikon ajan.
* Hoidon alussa ja lopussa suoritetaan spirometriatutkimus
ja hoidon aikana seurataan
päivittäin aamun ja illan PEF-arvoja.
* Hoitovaste katsotaan merkittäväksi, mikäli
FEV1 parantuu vähintään 15 % ja 200 ml
tai keskimääräiset PEF-arvot paranevat vähintään
20 % (vertailukohteina mieluiten
viisi vuorokautta ennen lääkityksen aloittamista
ja viisi viimeistä vuorokautta).
* Hoitokoe voidaan suorittaa myös inhaloitavalla
kortikosteroidilla (beklometasonia
tai budesonidia 1,6 mg/vrk tai flutikasonia
1,0 mg/vrk).