Mistähän johtuu että kun jollain päättyy pitkäaikainen pari/seurustelusuhde, joku saattaa *lamaantua* aivan täysin jopa vuosikausiksi. Joku toinen taas löytää uuden kumppanin itselle ihan muutamassa viikossa..
Mistähän moiset "toipumis"erot johtuvat?!
Mistähän moiset "toipumis"erot johtuvat?!
Vastaukset 6
Vanhimmat
jotka osaavat olla yksin ja sitten heitä, jotka eivät osaa..
oliko tuo ylistys yksinäisyydessä viihtyville?
tasapainoisuus-kysymys.
itsekin. Minä kuulun selvästi niihin jotka toipuvat nopeasti. Ja tarkoitan toipumisella juuri tuota mittä sanoit: en jähmety tunteisiini, vaikka olisivat tuskallisiakin, en märehdi exän syntejä kovin pitkään, enkä pyörittele pakonomaisia epäonnistumistunteita mielessäni. Toki käsittelen asioita, mutta enemmän pulsseissa: välillä pohdin ja veivaan, mutta enimmän aikaa prosessoin mielen taustalla asiaa.
Eropalstoilla lueskelin ja kirjoittelin kun eroni oli tuore. Siellä annettiin aika selkeitä ohjeita: "olet sielullisesti rikki ainakin 2 vuotta, joiden aikana käyt läpi tunteet x,y, z. Vasta 2 vuoden kuluttua voit solmia uuden suhteen". En osaa suhtautua noin: en tunne noin.
Minussa on varmaan joku parisuhdedementian tapanen: pullahdan eron syövereistä pintaan aina yhtä "viattomana", ilman katkeruutta ja ilman pahasti vuotavia haavoja.
ja hekumoivat siinä vuosia. Toiset hoitavat itsesäälittelyosuuden lyhyen kaavan mukaan.
Laastarointi auttaa paskaksi menneeseen itsetuntoon nopeasti.
...paljon nai...ihmisiä joihin olisi kiva tutustua paremmin, jos olisin poikamies.