Eli viime talvena ratsastustunnilla kaaduin isolla suomenhevosella. Laukkasin juuri pääty-ympyrää, kun se sitten tapahtui. Hevonen kompastui ja kaatui. Onneksi itse lensin pois selästä. Minua ei sattunut pahemmin, eikä hevosellekkaan käynyt kuinkaan. Oikeastaan kaatuminenkin oli tavallaan oma vikani, sillä ajatukseni olivat jossakin muualla enkä juurikaan keskittynyt ratsastukseen. Suokkikin oli sitä laatua, että sitä piti koko ajan pitää hyvin tuntumalla ja ns 'koossa'. Itse munin siis koko jutun. Heti noustuani takaisin selkään, opettaja käski laukata uusen kierroksen, ettei jäisi traumoja tilanteesta. Toinen kierros sujuikin jo paremmin.
Silti minulle jäin pieni pelko laukkaamista kohtaan. Tuon tilanteen jälkeen olen laukannut moneenkin otteeseen, mutta silti sydämeni aina pamppailee, kun pitäisi laukata. Ehkä jopa pelkään laukkaamista. Jännitys ei tietysti yhtään auta asiaa, sillä laukannostoissa en muutenkaan ole hyvä. Ne eivät vain luonnistu toivotulla tavalla.
Eli haluaisin nyt asiallisia neuvoja laukkapelkoni voittamiseen ja yleisestikkin laukannostamiseen.
Miten saisin nostettua oikein ja rauhallisesti laukan? Aina kun pitäisi nostaa laukka säädän ihan hirveästi ja mistään ei oikein tule mitään. Mikä siis neuvoksi?
Kiitos, jo etukäteen.
Silti minulle jäin pieni pelko laukkaamista kohtaan. Tuon tilanteen jälkeen olen laukannut moneenkin otteeseen, mutta silti sydämeni aina pamppailee, kun pitäisi laukata. Ehkä jopa pelkään laukkaamista. Jännitys ei tietysti yhtään auta asiaa, sillä laukannostoissa en muutenkaan ole hyvä. Ne eivät vain luonnistu toivotulla tavalla.
Eli haluaisin nyt asiallisia neuvoja laukkapelkoni voittamiseen ja yleisestikkin laukannostamiseen.
Miten saisin nostettua oikein ja rauhallisesti laukan? Aina kun pitäisi nostaa laukka säädän ihan hirveästi ja mistään ei oikein tule mitään. Mikä siis neuvoksi?
Kiitos, jo etukäteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En oikeestaa osaa sanoo tähä mitää muuta ko että kannattaa nyt kokeilla sitä laukkaa (ja laukan nostoo) jollai luotettavalla hevosella, joka ei sähellä mitää omiaan laukassa/laukannostossa ja menee just sellasta laukkaa ko ratsastaja haluu ja no, on muutenki kiva (jos tällänen hevonen sit löytyy). Muuta en osaa tähän sanoa ko että : Takas vaa selkää ja laukkailemaa, et sie oikee millää muulla tavalla voi pelkoos voittaa ...
Onne yritykseen! :)
Tosiaan varma ja luotettava hevonen on se eka juttu mikä pitää olla. Ja laukkaan siirryttäessä laukkaa mahdollisimman paljon, ei se pelko muuten lähde. laukkaat paljon ja sellasta tasaista rauhallista laukkaa. rentoudut itse laukatessa ja sulaudut vaan siihe rytmiin ni kyllä se siitä alkaa parantua.
Voit aluksi vaikka pyytää jonkun juoksemaan siihen viereen kun laukkaat, avustaja voi tarpeen mukaan hillitä hevosta ja sä pystyt keskittymään kokonaan siihen laukkaamiseen:)
Hyvä että sulle ei ole tullut isompaa pelkoa, onhan hevosella kaatuaminen aika hurjaa, tiedän kokemuksesta.
Tykkään itse laukkaamisesta ihan hirveästi ja aina kun laukkaan minulla on pikkuinen jännityksen kutina vatsan pohjalla, mutta minusta se tuntuu vain kivalta.
Tohon sun pelkoos vois auttaa, että meet jollain kokeneella, rauhallisella ja varmalla hepalla. Sitten ku laukka koittaa, niin ihan rauhassa hengität. Jos kerää hirveästi paineita ennen laukkaa, se kyllä näkyy hevosessa. Kun huomaat että hevonen laukkaa rauhallisesti, ja kaikki menee hyvin ei enää hirveästi pelotakkaan toi laukka. Ja sitten kun on pari kertaa ottanu onnistuneen laukan noston, se rupeaa tuntuu yhä mukavammalta, ja pelko ehkä vähän häipyy.
Itselläni on ollut sama pelko joskus aiemmin. Jos mahdollista niin ratsasta jollain rauhallisella hevosella jolla on tasainen laukka jossa on helppo istua.. siis jos vaikka käymälläsi rats.koululla (?) on jokin sopiva hevonen jolla voisit uudestaan 'totutella' laukkaan pyydä toki apua ratsastuksen opettajaltasi.
Voi myös helpottaa jos ratsastat liinassa jollain mukavan rauhallisella ja ns. 'helpolla' hevosella ensin käyntiä->ravia-> laukkaa.
Toinen vois olla jos nostat laukan suoraa käynnistä/pysähdyksestä tai jos se ei luonnaa niin kokeile nostaa laukka ravista. toisia pelottaa enemmän nostaa laukka ravista kuin käynnistä tai pysähdyksestä.
Ja vaikka sinua jännittäisikin.. se kuuluu asiaan! ja kyllä se pian laantuu kun vain ratsastat ja ratsastat ^^
Silloin kun olin ratastanut n. vajaan vuoden laukka tuntui aina jännittävältä ja pelottavalta. Joskus sanoin että en halua ollenkaan kokeilla, mutta aina sitä lopulta tuli yritettyä ja sitten tuntui hyvältä. Laukkapelosta ei pääse eroon kuin laukkaamalla. Oisikohan sinulla mahdollisuuttu varata vaikka yksityistunti? Jos saisit laukata useaan otteeseen useita kierroksia niin luultavasti tottuisit siihen ja voisit kokeilla sitä erilaisilla hevosilla. Muista vain vaikka pelottaa hengittää ja yritä rentoutua ja ajattele että ei ole paha :).
Minullakin se meni ohi kokemuksen mukana ja edelleen olen kaatuillut hevosten kanssa ja kaikenlaista, mutta ei se enää pelota ollenkaan, se on vain yksi askellaji.
Kuuntele opettajan neuvoja ja yritä nauttia laukkaamisesta täysin rinnoin :)
^^ lisään vielä siihen laukan nostamiseen. Nostat sen vain kerran napakasti:
Herättelet hevosen. Tee puolipidätteitä ja ratsasta eteen. Jos nostatte ravista istu alas ja tee puolipidäte ja anna napakasti laukkapohkeet (sisäpohje eteenpäin ulkopohje aavistuksen verran taaksepäin) Kun hevonen laukkaa myötää välittömästi ja anna mennä. Istu vain rentona ja hevonen liikuttaa sinua.
Muista keskittyä niin onnistuu varmasti!
itsekin olen kaatunut monesti, shettiksellä ja lämppärilläkin. harmi, että on jäänyt trauma, ei ole mukavaa.. harjoittele tosiaan luotettavalla, rauhallisella hevosella, joka osaa asian.
kun nostat laukkaa ravista, kokoa ensin hevonen rauhalliseen raviin. muuten tuloksena voi olla epämiellyttävä 'kiitoravi', josta hevonen ei taatusti nosta laukkaa haluamallasi tavalla. helpointa on nostaa laukka kulmassa. laukkapohkeet ovat sisäjalka hiukat eteenpäin ja ulkojalka taaksepäin. kun laukka on valmisteltu, kopauta yhtä aikaa molemmilla jaloilla. (muista: istu tiiviisti alas, älä kevennä) voit naksuttaa samanaikaisesti. kun hevonen nostaa laukkaa, älä jää vetämään suusta vaan anna tilaa edetä laukassa. jos hevonen ei nosta laukkaa, kokoa se lyhyeksi ja yritä uudelleen. hevonen ei mene rikki jos se lähtee viemään sinua kiitoravissa tai kovassa laukassa, voit rohkeasti siirtyä käyntiin tai pysäyttää.
Suosittelen käyttämään joka tunnilla turvaliiviä. Vaikka et laukkaisikaan, se on silti hyvä. Etenkin esteillä sitä kannattaa käyttää. Jos putoat, se suojelee rintakehääsi. Suosittelen käyttämään muitakin hyviä varusteita, kuten turvakypärää, ratsastushousuja (älä ratsasta farkuissa,) ratsastussaappaita- tai kenkiä, joissa on lyhyt korko, sekä hyviä ratsastushankoja, joilla saat otteen ohjista. Hyvien varusteiden kanssa olet varmempi, ainakin minua ne ovat auttaneet, en pelännyt enään niin paljon kun sain turvaliivin. (?)
Tässä on nyt oma tarinani laukka pelostani. Olen harrastanut 1,5 vuotta ja tippunut 2 kertaa. Kummallakaan kerralla ei ole sattunut mitenkään pahasti. Ekan kerran jälkeen heti selkään ,eikä mitään pelkoja/traumoja. Mutta ,kun laukkasin päätyympyrällä yhden toisen meidän ryhmäläisen kanssa (hänellä suuri suokki ja minulla norm. kokoinen suokki ,jolla en ollut ennen mennyt) ,piti laukata puoli ympyrää ja ravata puoli ympyrää. Hevoseni nosti aina itse laukan ja ,kun toinen hevonen lähtii uraa pitkin kiitolaukkaa niin lähti minunkin siihen toisen hevosen rinnalla. Ohjat olivat irronneet jo kauan sitten ja putosin kahden laukkaavan hevosen väliin (olisi voinut käydä pahastikkin). Seuraava asia ,jonka muistan siitä oli se ,että hevoseni ravasi kentän toisessa päädyssä. No lonkkani oli saanut aika pahan tärähdyksen. Joku tuli taluttamaan lopputunniksi. Siitä sain suuren laukkapelon. Tämän jälkeen en laukannut pitkään aikaan. Kerran päätin vain laukata ja siitä lähtien olen laukannut lähes aina.
Ite olen myös pelännyt laukkaamista "pienen" tapaturman jälkeen, mutta siihen ei auta muu kuin laukkaaminen. Kaikkein paras ehkä että ku jännittää sitä laukkaamista, nii laukan nostettua laukkaat mahdollisimman rauhallisesti kenttää ympäri aina nii kaua että se ei tunnu enää pelottavalta, ja sitten taas puottaa raviin/käyntiin ja kohta uudelleen.
Itsellä myös autto tosi paljon ku otin yhen haja tunnin ja opettaja laitto kaikki laukkaamaa ilman jalustimia pääty-ympyrälle.
Tosiaa itellä tää onnettomuus tapahtu 2005. Ois tarvinnu oikiasti leikkauksen tuo käsi, mutta nuori ja pöljä ku olin nii en suostunu. Sen seurauksena vasemman käen olkaluu on normaalia lyhyempi. Meni kasvukohasta poikki ja seurauksena se ettei se kasvanut enää.