Onko olemassa mitään keskusteluapua, veraistukiryhmiä tai muuta tukea työpaikkakiusatuille.
En ole enää siinä työpaikassa, joten en voi puhua asiasta työterveyslääkärille.
Miten te muut olette selviytyneet? Itse olen jutellut luottoystävien kanssa, saanut vertaistukea saman kokeneilta työpaikan ihmisiltä, mutta tuo nöyryytetyksi tulemisen pelko.
Mikä siihen auttaisi?
Nykyisin minulla on sellainen tyyli, että poistun paikalta heti jos/kun joku alkaa nälvimään. Enää en kestä kuunnella sellaista.
En ole enää siinä työpaikassa, joten en voi puhua asiasta työterveyslääkärille.
Miten te muut olette selviytyneet? Itse olen jutellut luottoystävien kanssa, saanut vertaistukea saman kokeneilta työpaikan ihmisiltä, mutta tuo nöyryytetyksi tulemisen pelko.
Mikä siihen auttaisi?
Nykyisin minulla on sellainen tyyli, että poistun paikalta heti jos/kun joku alkaa nälvimään. Enää en kestä kuunnella sellaista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä estää sinua puhumasta uuden työpaikkasi työpaikkalääkärille tai työterveyspsykologille, jos koet tarvitsevasi keskusteluapua.
Minulla ei ole ollut eikä ole nöyryytetyksi tulemisen pelkoa - ainakaan vielä, joten en osaa antaa siihen täsmäneuvoja.
Työpaikkakiusaamisesta olen sinun laillasi keskustellut luottoystävien ja työkavereiden kanssa, työpaikkalääkärin ja työterveyspsykologin kanssa. Olen myös paljon pohtinut näitä asioita kirjoittamalla päiväkirjatyyppisesti siitä, miltä minusta tietyissä tilanteissa tuntuu. Ehkä sinuakin voisi ainakin osaltaan helpottaa nöyryytetyksen tulemisen pelossa tuosta pelosta ja siihen liittyvistä tunteista kirjoittaminen. Voisit käydä läpi tilanteita, joista nykyisin lähdet karkuun ja etsiä uudenlaisen reaktiotavan ja harjoitella sitä vaikkapa kavereitten kanssa. Kannattaa toki käydä myös aika ajoin lekurilla, varmuuden vuoksi.
Tuli mieleeni, että ehkä voisit osallistua jämäkkyyskoulutukseen eli opetella assertiivisuutta. Siitä järjestetään monissakin työväen- ja kansalaisopistoissa kursseja. Assertiivisuus voisi auttaa siihen, että sanot nälvijälle heti jämäkästi, että kiitti, mutta tätä lajia riitti.
Miespuolinen kolleegani, joka siinä työpaikassa tarjoutui tukihenkilökseni sanoi, että vika on myös ulkonäössäni. Olen kiltin, vaarattoman näköinen (hentorakenteinen), ja itkuinen jos minua nälvitään. Hän sanoi, että kyseinen kiusaaja (se nainen) aina vaanii uusia uhreja testaamalla. Nälvii ja katsoo millainen vaikutus sillä on.
Eli minun pitäisi päästä eroon siitä itkuisesta ilmeestä kun minua solvataan.
Kiitos vinkeistä. Olet varmasti oikeassa. Pitäisi oppia puolustautumaan paremmin. Pitäisi yrittää näyttää kovalta, kylmältä ja tunteettomalta.
Niin, vika on omassa asenteessani. Ajattelin, että kiusanteko loppuisi kun tekisin työni mahdollisimman hyvin, mutta se paheni. Kateus, katkeruus ja mustasukkaisuus pahenivat.
En ole käynyt ammattiauttajien luona. Nyt on hyvä työyhteisö, kaikki ok.
Nöyryytetyksi tulemisen pelko jäi.
Tuota, tuo tukihenkilösi ei toiminut oikein sanoessaan, että vika on sinun ulkonäössäsi. Ei se, että on hentorakenteinen tai se, että nälvimisestä tulee itkuisen näköiseksi oikeuta ketään kiusaamaan!!!
Ihan varmasti jokainen meistä tulee itkuisen näköiseksi jos kiusataan tarpeeksi!
Saat olla ihan sen näköinen, kuin haluat kunhan hoidat hommasi.
On siinäkin tukihenkilö, joka alkaa jo muutenkin satutetulle ihmiselle tuollaisia puhumaan...
Se on varmasti Sinun vahvuutesi, että osaat näyttää tunteesi, ei Sinun pidä näyttää joltain kovikselta.
Itse luulin olevani kaiken kokenut ja nähnyt hyvällä itsetunnolla varustettu kovanahkainen työntekijä. Kyllä kiusaajani saivat minut kyykkyyn. En ollut koko urani aikana itkenyt töissä, mutta siellä minua itketettiin päivittäin. Iloisesta urheilullisesta menestyvästä ihmisestä tuli masentunut mielialalääkkeitä syövä raunio alle vuodessa.
Minulle rakennettiin jatkuvasti ansoja. Vasta, kun tajusin, että minulla ei ollut edes mahdollisuutta selvitä työstäni, eikä se ollut alunperin edes tarkoituskaan, ymmärsin irtisanoutua ja pelastaa itseni. Tuo paikka oli kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta....
Ja jos joku sanoo, että olisi vielä pitänyt olla kovemman näköinen eikä itkuinen, niin huh, huh!
Tukihenkilöni kertoi, että kyseinen naispuolinen työpaikkakiusaaja kokeilee ja testailee ihmisiä ja kiusaa sitten sellaista, jota uskaltaa kiusata. Se nainen aina pilkkasi ja nälvi ruumiinrakennettani kuinka en pärjää missään urheilussa kokoni takia.
Ei tukihenkilöni sanonut, että minua saisi kiusata ulkonäköni takia. Hän puhui altistavista tekijöistä.
Muita kiusaamiselle altistavia tekijöitä ovat mm. se, että on uusi työntekijä, ei tunne ketään, ei ole kavereita.
Minulla ei ollut ongelmia työni suorittamisen kanssa, päinvastoin kaikki esimieheni olivat tyytyväisiä työsuorituksiini ja sehän kiusaajaani harmitti.
Huomaisin heti miten kammottava paikka tuo oli ja ryhdyin miettimään hallitua poistumista paikalta heti havaittuani että joudun katkeroituneiden vanhojen naisten kurmotettavaksi. Syy miksi sain sen työpaikan oli nimenomaan se, että kukaan talon sisältä ei hakenut paikkaa juuri tuosta syystä. Sekin selvisi minulle aika pian.
Kiusaajani perehdytti minua tehtäviin ja teki kaikkensa jotta en tutustuisi muihin ihmisiin. Hän kyttäsi ja vahti minua jatkuvasti eli ei ollut kovin paljon mahdollisuuksia luoda suhteita talossa.
Kiusaaja yllättyi siitä, että ihmiset asettuivat minun puolelleni. Hän nälvi ihmisiä niin paljon että moni muukin inhosi/pelkäsi häntä.
Kyllä minäkin itkin tosi paljon ja olin itkuisen näköinen kun aina se inhottava tyyppi nälvi minua.