Elinikäinen oppiminen on päivän sana. Kiihtyvässä kilpailussa, tiedon ollessa ensisijainen resurssi, organisaatiot tarvitsevat moniammatillisia osaajia, jotka ovat valmiita oppimaan uutta jatkuvasti.
Montako ammattia/tutkintoa ajattelit elämäsi aikana hankkia? Onko sinulla käsitys siitä, milloin voit lakata muodollisesti pätevöitymästä?
Kysyn siksi, että täytän kesällä viisikymmentä ja istun edelleen koulunpenkillä. Oppiminen on toki palkitsevaa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että ihmisellä pitäisi olla oikeus jossain vaiheessa myös olla "valmis".
Meinasitko vielä viiskymppisenä olla mukana asiantuntijuutesi kasvattamisessa oppivan organisaation myrskyn silmässä?
Montako ammattia/tutkintoa ajattelit elämäsi aikana hankkia? Onko sinulla käsitys siitä, milloin voit lakata muodollisesti pätevöitymästä?
Kysyn siksi, että täytän kesällä viisikymmentä ja istun edelleen koulunpenkillä. Oppiminen on toki palkitsevaa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että ihmisellä pitäisi olla oikeus jossain vaiheessa myös olla "valmis".
Meinasitko vielä viiskymppisenä olla mukana asiantuntijuutesi kasvattamisessa oppivan organisaation myrskyn silmässä?
Vastaukset 33
Vanhimmat
ja takana on jo neljä ammatillista pätevyyttä liki 20 vuoden yrittäjänä toimimisen mukanaan tuoma moniosaajuus, mut aattelin vielä ainakin 2, ehkä jopa 3 korkeakoulutasosita tutkintoa tässä elämässä vielä lämpimikseni hankkia, työn ohessa. Koulunkäynti on kivaa. Olen alle nelikymppinen.
Ja niin vielä.. Erittäin tod.näköistä on, että en tutkintojani toisten firmoissa tule hyödyntämään, että en kilpaile kenenkään kanssa samoist työpaikoista. Opiskelen huvikseni.
ja pelottavaa. Kerro nyt vielä, että sulla on ihana puoliso ja kolme lasta: vapaa-aikanasi toimit paikallisen yrittäjäyhdistyksen johtokunnassa ja luppoaikana hoitelet tiekunnan kirjanpidon ? :-)
Musta ei rehellisesti sanoen ole tuohon. Hoidan päivätyöni ja sen ohella pienen firmani. Sen päälle tuo opiskelu alkaa olla jo tervanjuontia...
Mul on ihana puoliso, yhteinen lapsikin tulossa ja toimin parissa järjestössä aktiivisesti, yrittäjärjestössä en ole aktiivinen, vaikka jäsen tietenkin olen.
Että, et sä kauas osunu. :)
Tokikin, onhan tässä avioeroa j muuta sotkua menneisyydessä, eikä kaikki ole aina ollut niin tasapainossa kaiken kanssa. Mut nykyään on aika hyvin asiat, akan kans isoin osin samanlaiset mielenkiinnon kohteet jne. Niin se helpottaa melkoisesti henkisesti, koska olen suorittaja-urakoitsijaluonne.
Mut, päivätyö, ja firma, sekä opiskelu yhdessä..on se kuule vaan melkoinen suoritus jo sekin. :)
niin pitkään, että ei oo opiskeluintoa tällä hetkellä. En tiedä millon herää vai herääkö enää :) 1 opistotasoinen tutkinto, 2 yliopistotutkintoa ja 1 jatkotutkinto.
tuli tämäkin :)
jotenkin pelottavia ihmisiä... Noin hemmetisti opintoja ja tietoa kaikilla. Alan tuntea itseni luuseriksi, kun jaksan valittaa tästä yhdestä surkeasta opetutkinnosta.
teet todella hienoa ja tärkeää työtä, joten pää pystyyn vaan rinta rottingilla :)
mutta maailma muuttuu joiltakin osin niin nopeasti, että monien tiedot ovat jo vanhentuneita kun he saavat paperit kouraansa. Jollekin muulle opiskelun täytyy (tai TÄYTYISI) perustua kuin päässä olevan tietomäärän kasvattamiselle.
tuon kanssa, mitä toisessa vastauksessa puhuin horisontaalisesta ja vertikaalisesta oppimisesta?
Mua ihmetyttää se, kuinka paljon tutkintoja ihmiset pystyvät näköjään suorittamaan. Varmasti siihen liittyy esim. opiskeluytekniikkaa ja strategiaa, jotka on mulla molemmat surkeita. Mutta mihin hittoon niitä neljää tutkintoa oikein käytetään? Kun ne vielä vanhenevatkin noin vinhaa vauhtia?
voihan opiskeluunkin kaiketi addiktoitua. Toisaalta jos se sujuu hyvin, miksi ei oleskella maailmassa, jonka hallitsee? (olettaen että taloudelliset realiteetit sen mahdollistavat)
"miksi ei oleskella maailmassa, jonka hallitsee?"
Mun opiskelijat tietysti joutuvat työharjoitteluun ja silloin tällöin tulee esille, että opinnoissa hyvin menestyvä opiskelija ei pärjääkään kovin hyvin kentällä. Jokunen on sanonutkin, että koulumaailmassa he ovat ammattilaisia, osaavat rutiinit ja strategiat. Työelämässä joudutaan vieraalle maalle ja rutiinit pettävät. Osaaminen lakkaa.
Toisaalta on näitä alisuoriutujia, jotka hädintuskin selviävät opinnoissaan eteenpäin. Työpaikoilla he kuitenkin käyvät ammattilaisista, osaaminen puhkeaa kukkaan vasta kun päästään "oikeisiin hommiin".
Onko tuossa kyse juuri mainitsemastasi "addiktoitumisesta"? Toiset opiskelevat, koska osaavat tehdä sitä ja toiset siksi että se on pakollinen etappi matkalla duuniin jota tahtoo tehdä?
tai pikkuyrittäjänä en ole (enkä aio koskaan enää ollakaan) töissä organisaatiossa, joten muodolliset tutkinnot saavat jäädä tähän yhteen maisteriuteen. Opiskelen silti koko ajan jotakin mikä sattuu kulloinkin kiinnostamaan, välittämättä asian suoranaisesta ja välittömästä hyödyllisyydestä.
Vastauksesi liippaa läheltä omaa uraani. Tein freelancerina töitä 19 vuotta, eikä mulla koskaan ollut mitään suunnitelmaa joutua takaisin koulutusputkeen, vaan meinasi hoidella elämäni freelancerina loppuun asti.
Nyt olen ollut päätoimisena opettajana 5 vuotta ja työnantaja ilkeämielisesti patistaa mua hankkimaan open pätevyyden...
Pitkän freelance-uran jälkeen huomaan että mulla ei ole kykyjä toimia organisaatiossa. Olen tottunut itse päättämään siitä, mikä on hyödyllistä: olen toki opiskellut informaalisti pitkin aikaa, kuten sinäkin. Tämä muodollinen opiskelu ei meinaa sopia vanhan vapaapeitsen pirtaan... Osaan mielestäni niin paljon asioita, että sen pitäisi riittää. Mutta ei tuo näytä olevan tarpeeksi...
En älynnyt pyytää vastaajia kertomaan ikäänsä. Olisi kiinnostavaa tietää, minkä ikäisiltä saan kommentteja ja käsityksiä.
olen 39, omilla urillani vaeltanut nyt 14 vuotta. Olen psyykannut itseni kieltäytymään kohteliaasti mahdollisista ja jo eteenkin tulleista palkkatyötarjouksista.
Voisin kuvitella, että kun on tottunut ja joutunut tekemään itsenäisen työnsä hyvin, tutkinto-opiskelussa vaikeuksia saattaa tuottaa (mainitsemasi lisäksi) "löysäily" eli se, että oikeasti ei tarvitsisi pingottaa kovinkaan paljon tavoitteen saavuttamiseksi.
...että 16 vuotta koulun penkkien kuluttamista saisi riittää mulle lopuksi elämää. Jatkossa keskityn vain työssä oppimiseen ja itseopiskeluun. Alan vaihtaminen on ollut nyt jo muutaman vuoden haaveissa. Siinä sitä olisi taas joksikin aikaa uuden opettelemista.
Tuossa on kai ala-astekin mukana?
johon valmistuin 25 vuotiaana.
Muuta en ole vielä tarvinnut ja koulutusta vastaavissa töissä jo kohta 10 vuotta.
Maailman pitäis melkoisesti muuttua, jotta tarvitsisin uuden tutkinnon ennen eläkeläistutkintoa.
Staattiset alat sopivat staattisille luonteille :)
sitten epäile, että teknologian kehittyminen nakkaa sun ammatin romukoppaan?
ei viitsis maalata piruja seinälle, mutta välillä oikeastaan toivon, että työpaikka menisi alta tai jotain, että uskaltaisin lähteä taas opiskelemaan... - Eli opiskelu itse asiassa kiinnostaisi edelleen, mutta sitä on vaan niin urautunut turvalliseen "toistaiseksi" -työsuhteeseen.
mikä siinä opiskelussa on niin hemmetin kiinnostavaa? Onkohan tässä kysymys ihan vaan siitä että olen tipahtanut kehityksen kelkasta?
Mun mielestä ensin opiskellaan ja sitten tehdään työtä. Opiskelu olis ikäänkuin horisojntaalista oppimista ja työnteko sitten vertikaalista. Tarpeeksi pitkään kun sitä sarkaansa kyntää, työntekoon tulee syvyyttä.
En usko tähän loputtomaan moniosaajuuteen.
Eikö se syvyyssuuntainen, elämänikäinen kokemus yhdestä asiasta ole enää missään arvossa?
siinä tapauksessa, että on jo löytänyt oman alansa, mutta jos ei ole ihan varma siitä, mitä haluaa isona tehdä :0)
No ei vaan, on minulla nytkin mielenkiintoinen työ; voisi olla vaikka eläkehommakin, mutta jollakin tavalla opiskelu silti kiinnostaisi. Minusta on aina mielenkiintoista oppia jotakin uutta.
Minulle sopii monen eri sektorin lomittaminen parhaiten. Tykkään siis opiskella ja tehdä töitä limittäin ja kumpaakin meinaan jatkaa kauan.
En siis haaveile aikaisesta eläköitymisestä enkä tutkinnoista. Hmmm... aika- ja elämänkaarikäsitykseni taitaa olla enempi syklinen tai iteratiivinen, ei semmoinen että ensin kokopäiväinen koulu ja sitten niska limassa ura ja sitten eläke. Minä olen ilmeisestikin sitten täysin sopeutunut ns. pätkämaailmaan siinä mielessä.
Olen siis samaan aikaan nykyihanne ja -kauhistus: minulle sopii projekti siellä ja toinen täällä, voin tehdä keikan kotoa ja opettaa vuoden ja sitten taas uutta putkeen ja sehän on modernin maailman mielestä kivaa. Toisaalta minulla on opinto-oikeuksia kuin sieniä sateella ja poimin tunnontuskitta tarjonnasta mikä siellä on kivaa tai tarpeellista. Kyllä siellä sitten aina välillä tulee täyteen joku cumu (tai mikä lie aineopintokokoniasuus se nykykielellä onkaan) ja sen voi sitten vaikka ihan pyytää kokoamaankin.
Omista opinnoistani hitaimmin vanhenevaa on varmaan filosofia ja nopeimmin osa tietojärjestelmäpuolen sisällöistä.
Seuraavana mulla on työlistalla ehkä ensi vuoden puolella etätyönä käännöspätkää ja opiskeluissa uutena venäjän kieltä. Lueskelen myös klassikkonippua ja meinaan tenttiä sen jossakin vaiheessa syksyä.
Olen siis paatunut ja parantumaton ikiopiskelija, mutta en sitten tiedä onko tästä elämäntavasta muille hyötyä. Itselleni se on pirun kivaa :-D
osaamisesi on varmastikin sitä, millä nykyisillä työmarkkinoilla pärjää. Kun se liittyy matalaan odotustasoosi urakehityksestä ja korkeaan odotustasoosi henkilökohtaisesta valinnanvapaudesta, lienet malliesimerkki siitä, kuinka työ ja sen tekijä kohtaavat nykyisessä maailmassa. Voittaja-ainesta?
Onko maailmassa menossa sellainen iso muutos, että syventyminen yhden asian hyvään syvyyssuuntaiseen hallintaan menettää merkitystään ja laaja-alainen monien asioiden hallinta astuu sen tilalle? Asiantuntijuuden sisältö muuttuu?
Taidan itse edustaa sitä maailmaa, jossa keskitytään syvyyssuuntaiseen osaamiseen, spesialistimaailmaa. Mua ahdistaa tämä koko yhteiskunnan läpäisevä jatkuvan, kiihtyvän muutoksen vaatimus.
Perustan toivoni siihen, että kukaan ei huomaa mun olevan väärässä paikassa väärään aikaan. Jos kävelen ripeästi käytävää pitkin kännykkääni tutkien, vaikutan pätevältä?
Kyllä maailmassa syvälle asiantuntijuudelle kysyntää on ja tulee olemaan. Toki se riski on siinä, että tuleeko just sillä omalla erikoistumisalalla olemaan kysyntää koko uran ajan. Työhön osrientoitunut ihminen on varmaan kuitenkin se oletus ja tavoite yhä edelleen.
Voittaja-aines ja minä... jaa-a. Minä olen voittaja silloin kun elän preesensissä mieluisasti. Se tekee minusta tavallaan joustavan, mutta samalla olen vaikeasti ennustettava: minulle ei kelpaa kova penkki ja lupaus ikuisesta paikasta taivaassa sitten joskus, vaan mieluummin loikoilen mukavasti rypäleitä nauttien vailla tietoa valtakuntani kestosta ajassa. Eli olen käytettävissä pätkiin, mutta vain ja ainoastaan jos homma on kivaa ja kiinnostavaa.
Minun mallissani on muuten se hassu puoli, että olipa duuni mikä vaan, aina menee osa tiedoista tavallaan "hukkaan". Kurinalainen asiantuntijuuden syventäminen taas saattaa tuottaa osaajan, jonka kaikki tieto on oikeasti siinä yhdessä duunissa avuksi ja hyödyksi.
Nyt sujahdan hetkeksi arkaaiseen naisen rooliin: puurokattilaa hämmentämään
ei näyttäisi suosivan syventymistä. Juuri kuten sanoit, niin siinä on riski joutua hyödyttömien pudokkaiden kastiin, jos kovin syvästi perehtyy kapeaan alueeseen. Ei kannata laittaa panoksia syvyyssuuntaiseen asiantuntijuuteen, vaan pikemminkin monialaiseen joustavuuteen.
Ennen puhuttiin ylikoulutetuista työntekjöistä ja se koettiin ongelmaksi. Nykyään ylikoulutusta ei ole: se on tietoresurssi, joka takaa korkeasti koulutetun pätkätyöläisyyden projektielämässä.
olis ensimmäinen sellainen mielessä. Saa nähdä, että huolivatko opiskelemaan...
pätevöityä siihen mitä teet vai suunnitteletko alan vaihtoa?
vaihto on mielessä. En ole ikinä viihtynyt kouluissa, mutta tämän homman takia olen valmis kärsimään pari vuotta sitäkin helvettiä.
Ei kiinnosta enää rakennusala. Liikaa idiootteja päättämässä asioista siellä. Ja 12 vuotta alalla oli ihan tarpeeksi.
että mille alalle on veresi alkanut vetää. Jos et halua tarkkaa koulutusta kertoa, niin kerro ainakin mitä sektoria ala edustaa.
En nyt haluis kertoa siitä. Mut siinä pystyn yhdistämään harrastuksiani työhön. Ja pistää kiertoon kokemuksiani.
Nyt alkoi kiinnostaa, että mihin ammattiin sopisin sinun mielestä?
sellaiselle, jossa laaja-alainen osaamisesi liittyy matalaan odotustasoosi urakehityksestä ja korkeaan odotustasoosi henkilökohtaisesta valinnanvapaudesta...
Kuvittelisin sen homman olevan juuri sellaista. Hyvin sanottu.