Jos ongelma tulee miehen vanhempien ja suvun puolelta (sekaantuu,asuvat naapurissa)eikä itsestään parisuhteesta jossa ei olla oltu uskottomia mutta raskasta kyllä kun pieniä lapsia ja normaali arkehan tämä on jo ollut vuosikausia.Kyllä silti miestä rakasta ja seksikin sujuu.En kai voisi parempaa ainakaan helposti löytää....
Kannattaisiko odottaa ja vetää hakemus pois kun lapset ovat pieniä vielä.
Mitä tekisitte.
Kannattaisiko odottaa ja vetää hakemus pois kun lapset ovat pieniä vielä.
Mitä tekisitte.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kasva ja kehity... jos kerran on hyvä mies, pidä kiinni tänä päivänä havinaista.
väsyneenä hakenut liian nopeasti eroa.paperit pois jos mies vielä suostuu.
Ilman muuta avioerohakemus pois! Eihän teillä tunnu miehen kanssa olevan mitään hätää. Tietysti on rankkaa kun on pienet lapset jne. mutta jos seksi sujuu muutenkin on ihan ok, niin mieti nyt tarkkaan. Jos suurin riesa on sukulaiset, niin sopikaa miehesi kanssa koska heitä tapaatte. Ei aina tarvitse olla ovet auki, teillä on oikeus yksityiselämään. Ei se vaihtamalla parane, usko vaan! Ajattele lapsiasi ! Kaikkea hyvää teille, ymmärtäkää toistenne arvo ! Sukulaiset voitte jättää omaan arvoonsa, jos he käyvät hermoille.
Jos kerran ongelma ei ole miehessäsi eikä liitossanne, ratkaisu ei liioin ole avioero. Tee sen sijaan kerralla pesäero näihin miehesi sukulaisiin. Olet aikuinen ja itsenäinen ihminen, jonka on syytä puolustaa omaa perherauhaansa ymmärtämättömien sukulaisten hyökkäyksiltä. Joskus suora puhe ja välien katkaisu ainakin joksikin aikaa on parasta.
puolueetonta tekstiä eikä anopin haukuntaa...tosin mies usein on anopin puolella eikä koe sitä niin kuin minä mutta itse parisuhde ookoo.
avioliitollenne.
Nyt kun teillä on käväissyt niinkin pitkällä tämä avioero juttu niin suosittelisin käydä perheterapiassa. Mies ja sinä yhdessä, niin saisitte siellä jutella rauhassa aivan ventovieraan ihmisen kanssa joka on ammattiauttaja.
Muuten voi jäädä tämä avioero jutska kaivertamaan teidän molempien mieltä.
Onko niiden sukulaisten pakko asua siinä aivan lähellä? Vai voisitteko te muuttaa muutaman korttelin päähän niin saisitte pikkuisen enemmän henkireikää.
Vaikea tilanne. Toimivaan parisuhteeseen ei puolison vanhemmat ja suku pääse väliin. Pirullista siinä mielessä, että sitä lähtee helposti miettimään kuvittelenko vaan kun "itse parisuhde" on hyvä ja vika on noissa sukulaisissa. Tilanne on kyllä kuitenkin niin, että vika on parisuhteessa, ei sukulaisissa. Suku tulee parisuhteeseen vain sen toisen kautta ja se toinen voi ainoana sen myös estää.
Käy terapiassa miehesi kanssa. Jos hän ei tajua omaa rooliaan tilanteessa niin ero on yksi vaihtoehto. Huono sellainen mutta joskus paras mahdollinen.
Ehdottaisin, että vetäydyt yksinäisyyteen miettimään, mitä elämältäsi haluat. Jätä lapset isälleen hoitoon, mene vaikka parin tunnin lenkille ja istuksimaan johonkin hiljaiseen paikkaan, jos ei ole mahdollisuutta pitempään poissaoloon. Kartoita ensin tosiasiat ja niistä ne, mitä et pysty muuttamaan. Mieti seuraavaksi ne asiat, mitä et missään nimessä enää aio sietää ja joille täytyy tehdä jotain. Toisten vastuulla oleville asioile et pysty tekemään muuta kuin avata suusi ja toivoa heiltä asian suhteen jotakin. Jos tämän teet hyvässä hengessä, etkä kärkkäästi riidellen, nekin asiat selviävät aikanaan. Oma tyylisi ja äänensävysi asioita selvitettäessä ratkaisevat paljon.
Jos eroat, lapset ovat edelleen pieniä ja arki jatkuu edelleen.Se ei muutu mihinkään. Maailmanpyörä ei herkee pyörimästä, mutta sitten pyörit siinä mukana ainoana vanhempana perheessäsi. Se se vasta raskasta on. Sitäpaitsi lapset kärsivät erosta satavarmasti. Olen nähnyt sen itkun ja tuskan riipaisevana oman lapseni kohdalla, kun lapsi ikävöi isäänsä joka päivä ja jokaikinen yö.
Puoliso paranee vain kasvamalla, samoi kuin sinä itsekin. Olette valinneet toisenne kasvamaan rinnallanne ja nyt teitä kasvatetaan. Kriisipaikat suhteessa ovat nimenomaan ne, mitkä vievät sitä eteenpäin, tasaisentappava arki ei sitä tee. Jokainen on vastuussa omasta panoksestaan ja luovuttaa voi vasta sitten, kun on itse tehnyt KAIKKENSA asioiden korjaamiseksi, eikä enempää ole tehtävissä. Etsikää kompromissia ja muistakaa, että olette tahtoneet osoittaa rakkautta niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Jos nyt on huono päivä, halaa ukkoasi ja sano, että hän on tärkeä ihminen sinulle tästä tilanteesta huolimatta.
"Rakkaus on ainoa rikkaus, joka kasvaa korkoa, kun sitä tuhlailee".
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa vuosia, nyt olen laittanut eropaperit vireille enään en jaksa.
Olen mennyt naimisiin jo kahdeksantoista vuotiaana, tein melkein heti kaksi lasta ja kasvatin ne hoidin kodin asiat ja raha asiat ym. sain kovasti neuvoja muilta ennenkaikkea appivanhemmilta. Lapset ovat nyt aikuisia ja toinen appivanhemmista kuollut, huomasin että kuinka paha on ollut suhteessmme olla eikä minulla ole koskaan ollut itselleni aikaa.Rakastan myös miestäni kuten sinä mutta olen 22vuotta ollut toisten komennettavana niin ei sitä jaksa. Neuvoisin sinua miettimään että mitä oikeasti haluat elämältäsi olen varma että löydät maailman ihanimman miehen rinnallesi vielä ainakin omalta kohdaltani toivon näin, sillä meillä lähti eropaperit viime viikolla eteenpäin ja nyt sitten on alkanut riita kaikesta siitä mitä en vie mukanani mutta silti oloni on tosi helpottunut johan tätä olen miettinyt melkein koko avioliiton ajan. Jaksamista sinulle