Lihas toimii ATP-nimisellä yhdisteellä. Sitä muodostetaan glykogeenistä (glykogeeni=>glukoosi=>ATP) ja rasvasta. ATP palaa lihaksessa olevissa mitokondrioissa ja siitä saadaan lihastyössä tarvittava energia.
Jos elimistöön annetaan enemmän energiaa kuin se kuluttaa, ylimäärä muuttuu rasvakudokseksi. Ravinnon rasvat varastoituvat rasvakudokseksi, ja hiilihydraatit varastoituvat rasvakudokseksi. Alkoholi ei muutu, sen polttaa maksa, mutta sen aikaa kun elimistössä on alkoholia, elimistö ei polta muuta energiaa. Se jää sillä kertaa käyttämättä.
Lihaksessa on varastoituneena glykogeenia tietty määrä. Kun se vähenee, elimistö täyttää varastot uudelleen. Se voi tapahtua siten että elimistö muuttaa syödyn ravinnon heti glykogeeniksi (jos lihaksessa on ruoansulatusprosessin aikana vajausta) ja täyttää lihaksen varastot, ja ylimenevä ravinto muuttuu rasvakudokseksi. Jos lihas (ja maksa) on "täynnä" kaikki syöty varastoituu rasvaksi.
Ilman erityistä rasitusta "päivän askareissa" tapahtuva kulutus on rasvapainotteinen: rasvasta tulee yli puolet energiasta, 85-90%. Lihasten glykogeenin kulutus on niin vähäistä että elimistö pystyy täyttämään lihaksen glykogeenivarastoja sitä mukaa kuin glykogeenia kuluu.
Rasituksen alkaessa energian kulutus alkaa kasvaa ja samalla elimistö muodostaa entsyymejä jotka tehostavat rasvan pilkkoontumista energiana käytettävään muotoon. Huonokuntoisella kestää n. puoli tuntia näiden entsyymien muodostumiseen, hyväkuntoisilla nopeammin kunnosta riippuen.
Vielä kevyessä rasituksessakin n. (syke ehkä 120) 90% energiasta tulee rasvasta. Sen jälkeen alkaa rasvojen osuus energialähteenä vähentyä.
Mainittu syke tunnetaan rasvanpolttosykkeenä, koska kuka tahansa pystyy pitämään po. sykettä yllä pitkään. Lihava ja huonokuntoinenkin pystyy tuolla sykkeellä tehostamaan rasva-aineenvaihduntaansta, vaikka se ei absoluuttisesti eniten rasvaa poltakaan.
Vaikka molempien energialähteiden, sekä rasvan että glykogeenin kulutus rasituksen myötä kasvaa, rasvan suhteellinen osuus kokonaiskulutuksessa kuitenkin siis vähenee tietyn rajan jälkeen. Rasva suhteellinen kulutus on sitä pienempi mitä kovempi on kuormitus, vaikka sitä sitä absoluuttisesti kuluukin enemmän.
Kun rasitus on riittävän kova, puolentoista-kahden tunnin jälkeen glykogeenivarastot lihaksessa ovat jotakuinkin loppu, silloin kaikki energia tulee rasvasta muodostetusta ATP:stä.
Lihas ei tee eroa onko ATP muodostettu rasvasta tai glykogeenistä. Molemmat palavat mitokondrioissa samalla tavalla. Rasvan muuttaminen ATP:ksi on kuitenkin hidas prosessi verrattun glykogeenin muuttamista ATP:ksi, ja tästä seuraa että rasvasta lihas ei saa niin nopeasti ATP:tä kuin mitä se tarvitsisi. Tämä näkyy suoritustehon putoamisena (korkeintaan 70%:iin), toisaalta se kuitenkin mahdollistaa tuntikausien rasituksen tällä matalammalla teholla.
Voimakkaan rasituksen aikana lihaksen glykogeenivarastot eivät siis ehdi täyttyä samaan tahtiin kun glykogeenia kuluu, lihas ns. tyhjenee. Sen jälkeen jos halutaaan nopeasti täyttää lihaksen energiavarastot, lihas tankataan runsaalla hiilihydraattipitoisella ravinnolla, jonka elimistö pystyy nopeasti muuttamaan glykogeeniksi. Sen jälkeen lihaksessa on alkuperäistä suuremmat glykogeenivarastot, ja niiden uudelleen tyhjentäminen kestää niinikään kauemmin. Ilman hiilihydraattiravintoa maksa joutuu muodostamaan kaiken glykogeenin, jolloin lihaksen varastojen täyttyminen kestää kauemmin ja ne jäävät hieman vajaaksi.
Kilpaurheilussa yksi ratkaiseva tekijä on se, miten paljon lihaksessa on glykogeenia kilpasuorituksen alkaessa. Mitä enemmän lihaksessa on glykogeeniä käytettävissä, sen pidempään lihas toimii tehokkaasti. Kyky käyttää rasvaa nousee esille vasta n. puolentoista tunnin kuluttua rasituksen alkamisesta, mutta vaikka se olisi kuinka hyvä, lihaksesta ei saa koskaan samaa tehoa irti kuin jos energia muodostetaan glykogeenistä.
Erittäin kovassa rasituksessa, ns. anaerobisella alueella, palaminen lihaksessa on epätäydellistä. Minuutin voimakas rasitus anaerobisella alueella vastaa energiankulutukselta jopa 15-20 minuutin normaalivauhtista juoksua.
Fanaattisinkaan sohvaperuna-VHH:lainen ei pysty nostamaan rasvan polttoa niin korkealle kuin aktiiviliikkuja, ei suhteellisesti eikä etenkään absoluuttisesti. Ei tarvi olla kummoinenkaan lenkki niin poltetun rasvan määrä on enemmän kuin VHH:laisella kokonaisenergiankulutus.
Jos elimistöön annetaan enemmän energiaa kuin se kuluttaa, ylimäärä muuttuu rasvakudokseksi. Ravinnon rasvat varastoituvat rasvakudokseksi, ja hiilihydraatit varastoituvat rasvakudokseksi. Alkoholi ei muutu, sen polttaa maksa, mutta sen aikaa kun elimistössä on alkoholia, elimistö ei polta muuta energiaa. Se jää sillä kertaa käyttämättä.
Lihaksessa on varastoituneena glykogeenia tietty määrä. Kun se vähenee, elimistö täyttää varastot uudelleen. Se voi tapahtua siten että elimistö muuttaa syödyn ravinnon heti glykogeeniksi (jos lihaksessa on ruoansulatusprosessin aikana vajausta) ja täyttää lihaksen varastot, ja ylimenevä ravinto muuttuu rasvakudokseksi. Jos lihas (ja maksa) on "täynnä" kaikki syöty varastoituu rasvaksi.
Ilman erityistä rasitusta "päivän askareissa" tapahtuva kulutus on rasvapainotteinen: rasvasta tulee yli puolet energiasta, 85-90%. Lihasten glykogeenin kulutus on niin vähäistä että elimistö pystyy täyttämään lihaksen glykogeenivarastoja sitä mukaa kuin glykogeenia kuluu.
Rasituksen alkaessa energian kulutus alkaa kasvaa ja samalla elimistö muodostaa entsyymejä jotka tehostavat rasvan pilkkoontumista energiana käytettävään muotoon. Huonokuntoisella kestää n. puoli tuntia näiden entsyymien muodostumiseen, hyväkuntoisilla nopeammin kunnosta riippuen.
Vielä kevyessä rasituksessakin n. (syke ehkä 120) 90% energiasta tulee rasvasta. Sen jälkeen alkaa rasvojen osuus energialähteenä vähentyä.
Mainittu syke tunnetaan rasvanpolttosykkeenä, koska kuka tahansa pystyy pitämään po. sykettä yllä pitkään. Lihava ja huonokuntoinenkin pystyy tuolla sykkeellä tehostamaan rasva-aineenvaihduntaansta, vaikka se ei absoluuttisesti eniten rasvaa poltakaan.
Vaikka molempien energialähteiden, sekä rasvan että glykogeenin kulutus rasituksen myötä kasvaa, rasvan suhteellinen osuus kokonaiskulutuksessa kuitenkin siis vähenee tietyn rajan jälkeen. Rasva suhteellinen kulutus on sitä pienempi mitä kovempi on kuormitus, vaikka sitä sitä absoluuttisesti kuluukin enemmän.
Kun rasitus on riittävän kova, puolentoista-kahden tunnin jälkeen glykogeenivarastot lihaksessa ovat jotakuinkin loppu, silloin kaikki energia tulee rasvasta muodostetusta ATP:stä.
Lihas ei tee eroa onko ATP muodostettu rasvasta tai glykogeenistä. Molemmat palavat mitokondrioissa samalla tavalla. Rasvan muuttaminen ATP:ksi on kuitenkin hidas prosessi verrattun glykogeenin muuttamista ATP:ksi, ja tästä seuraa että rasvasta lihas ei saa niin nopeasti ATP:tä kuin mitä se tarvitsisi. Tämä näkyy suoritustehon putoamisena (korkeintaan 70%:iin), toisaalta se kuitenkin mahdollistaa tuntikausien rasituksen tällä matalammalla teholla.
Voimakkaan rasituksen aikana lihaksen glykogeenivarastot eivät siis ehdi täyttyä samaan tahtiin kun glykogeenia kuluu, lihas ns. tyhjenee. Sen jälkeen jos halutaaan nopeasti täyttää lihaksen energiavarastot, lihas tankataan runsaalla hiilihydraattipitoisella ravinnolla, jonka elimistö pystyy nopeasti muuttamaan glykogeeniksi. Sen jälkeen lihaksessa on alkuperäistä suuremmat glykogeenivarastot, ja niiden uudelleen tyhjentäminen kestää niinikään kauemmin. Ilman hiilihydraattiravintoa maksa joutuu muodostamaan kaiken glykogeenin, jolloin lihaksen varastojen täyttyminen kestää kauemmin ja ne jäävät hieman vajaaksi.
Kilpaurheilussa yksi ratkaiseva tekijä on se, miten paljon lihaksessa on glykogeenia kilpasuorituksen alkaessa. Mitä enemmän lihaksessa on glykogeeniä käytettävissä, sen pidempään lihas toimii tehokkaasti. Kyky käyttää rasvaa nousee esille vasta n. puolentoista tunnin kuluttua rasituksen alkamisesta, mutta vaikka se olisi kuinka hyvä, lihaksesta ei saa koskaan samaa tehoa irti kuin jos energia muodostetaan glykogeenistä.
Erittäin kovassa rasituksessa, ns. anaerobisella alueella, palaminen lihaksessa on epätäydellistä. Minuutin voimakas rasitus anaerobisella alueella vastaa energiankulutukselta jopa 15-20 minuutin normaalivauhtista juoksua.
Fanaattisinkaan sohvaperuna-VHH:lainen ei pysty nostamaan rasvan polttoa niin korkealle kuin aktiiviliikkuja, ei suhteellisesti eikä etenkään absoluuttisesti. Ei tarvi olla kummoinenkaan lenkki niin poltetun rasvan määrä on enemmän kuin VHH:laisella kokonaisenergiankulutus.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Selitä mulle vajakki, miksi sinun mielestäsi VHH:lainen on automaattisesti sohvaperuna? Olen ollut koko päivän liikkeessä, ensin pihahommissa ja sitten 3 tuntia urheilua. En ole mikään sohvaperuna. Painu vittuun, fanaattinen RHH-sohvaperuna.
Vaikka tarkasteltavana olisikin sohvaperuna, tarvitsee hän energiaa perusmetaboliaansa. Energiat tulevat luonnollisesti glykogeenista ja rasvasta. Kun glykogeenivarastot loppuvat, elimistö siirtyy käyttämään rasvaa (varastorasvaa tai syötyä rasvaa) lihasten energiantarpeen tyydyttämiseen. Aivot saavat energiat ketoaineista syödyistä vähistä hiilareista tai sitten glukoneogeneesillä prodeista ja glyserolista.
-> Joten sohvaperunakin laihtuu ainakin kunhan syö kalorirajoitteisesti?
Korjatkaa, jos olen väärässä tuon teoriajutun suhteen.
varastoja tyhjennetä ilman rajua liikuntaa, ne on tarkoitettu hätätilanteita varten pakenemiseen tai taisteluun. Rasvalla mennään muuten. Eläinrasvalla.
aina vaan olevan VHH:laisille epäselvää miten homma toimii.
VHH ei lisää rasvan osuutta energiankulutuksesta.
kaikki syödyt rasvat ja 12 kiloo omia varastoja puolen vuoden aikana. Hyvin toimii kun noudattaa perussääntöjä.
Täällä on usein esitetty RHH-väen toimesta ettei rasva pala liikkuessa. Älä siis valehtele.
Hienoa että joku viitsii tällaisellekin palstalle laittaa ihan oikeaakin tietoa. Noh, nimenomaan tällä palstalla sitä todella kaivataankin. Liikuntavihamielisyys ja tietämttömyys aineenvaihdunnasta lienevät huippuluokkaa tällä palstalla.
Mutta miksi ihmeessä VHH:laiset näkevät punaista kun tällainen kirjoitus ilmestyy. Kiukkuisia VHH:lasikommentteja VHH:laisilta jotka liikkuvat tuntkikausia joka päivä kovalla rasituksella. Heh heh!
Hirvittävän rumaa pilkkaa kirjoittajasta tekevät vaikka hän tietää varmasti aineenvaihdunnasta enemmän kuin suurin osa VHH:laisista yhteensä.
Lisää tallaista, se on palstan ainoa elinehto.
Uusi tutkimustulos: Liikunta ja laihduttaminen ei ole yhtään tehokkaampaa kuin pelkkä laihduttaminen.
Vertailuryhmä pudotti kaloreita 25% ja toinen 12.5% ´ja lisäsi liikuntaa 12,5%. Kolmas ryhmä ei pudottanut kaloreita eikälisännyt liikuntaa.
Molemmat ryhmät laihtuiva yhtä paljon. Kolmannesta ei sanota mitään.
Samoin on huomattu että yritykset vähentää rasvaa kehon eri alueilla ei toimi. Rasvan jakautuminen eri alueille on geneettinen.
http://www.aftonbladet.se/kropphalsa/vikt/article405575.ab
terveisin
ei liikunnalla saavuteta mitään 24h rasvanpolttoa
http://www.webmd.com/fitness-exercise/news/20090528/24-hours-of-fat-burning-from-exercise?src=RSS_PUBLIC
Liikunnassa poltetaan hiilareita, ei rasvaa...
"Many of us get through a tough workout by thinking about the fat burning that will occur during the exercise and for the next 24 hours or so.
After all, that's the widely held belief: Regular workouts turn us into extraordinary fat burners.
Not so, at least not for moderate-intensity exercisers, according to Edward Melanson, PhD,"
"Yleinen uskomus on, että säännöllinen liikunta tekee meistä poikkeuksellisia rasvanpolttajia, mutta ei ainakaan ämän tutkimuksen mukaan, keskimääräisellä intensiteetillä liikkuville."
Vaikka liikkuisi kuinka säännöllisesti rasvan osuus energiankäytössä ei muutu. Liikkumattoman elimistö kuluttaa levossa rasvaa ihan saman osuuden edestä kuin kovakuntoisenkin. Paitsi että kovakuntoinen kuluttaa levossa enemmän kaloreita, koska hänen aineenvaihduntansa on vilkkaampaa.
VHH:lla tietääkseni rasvan käyttö hidastuu.
Mihin tämä MUTU tieto perustuu?