Olen kumppania etsiessäni hakeutunut moneen otteeseen uusien ihmisten ilmoille. Yleistän kertyneet havaintoni seuraaviin naistyyppeihin:
Tyyppi A:
Keskittyy omaan elämäänsä. On joko varattu tai muuten vain ei osoita mitään kiinnostusta uusiin ihmisiin ja keskusteluun. Tyypeistä ehdottomasti yleisin.
Tyyppi B:
Käyttäytyy ystävällisesti ja saattaa parhaimmillaan itse aloittaa small talkin. Hän juttelee paljon ja mielellään. Muistaa mainita, missä kävi viimeksi poikaystävänsä kanssa.
Tyyppi C:
Tiukkailmeinen, ei vahingossakaan katso ketään vierasta kohti. Leuka pystyssä ja muutenkin olemuksesta huokuu korostetusti, ettei kukaan paikalla olevista miehistä täytä naisen kovia kriteereitä. Pitää itsellään oikeudet tylyttää ketä tahansa lähestyjää. Yleensä iältään alle 25.
Tyyppi D:
Ei katso ihmisiä silmiin. Vastaa kysyttäessä, ei kuitenkaan jatka juttua eikä puhu oma-aloitteisesti. Saattaa olla ulkonäöltään ja statukseltaan jopa lähellä keskitasoa, mutta miehet eivät pörrää lainkaan hänen ympärillään persoonattomuuden ja luuseriuden auran vuoksi. Jättää vastuun omasta pariutumisprosessistaan täysin muiden käsiin.
Tyyppi E:
Hakee katsekontaktia ja on aktiivinen rikkomaan hiljaisuutta, on selvästi vailla kumppania. Hänellä ei ole kiinnostusta herättäviä valttikortteja ulkonäössä tai statuksessa. Aktiivisuudestaan huolimatta ei hymyile, vaan vaikuttaa lähinnä pelokkaalta ja epätoivoiselta juttelutilanteessa. Ei uskalla tehdä treffialoitetta, koska itsetunto murenisi pakkien sattuessa. Iältään lähellä kolmeakymppiä.
Tyyppi F:
Ei ole suoranaisen aloitteellinen, mutta sentään uskaltaa hymyillä ihmisille, katsoa silmiin ja välillä avata itsekin keskustelun. Keskustelun jo alettua hänellä on intressejä ylläpitää sitä ja tutustua keskustelukumppaniin tasavertaisena ihmisenä. Hän on joko nipin napin 20-vuotias ja vielä sinisilmäinen tai jo 30-vuotias ja silmänsä avannut.
Ei ole helppoa nuorella miehellä. Kiinnostavaa ja sopivaa elämänkumppania ei kertakaikkiaan riitä kaikille.
Tyyppi A:
Keskittyy omaan elämäänsä. On joko varattu tai muuten vain ei osoita mitään kiinnostusta uusiin ihmisiin ja keskusteluun. Tyypeistä ehdottomasti yleisin.
Tyyppi B:
Käyttäytyy ystävällisesti ja saattaa parhaimmillaan itse aloittaa small talkin. Hän juttelee paljon ja mielellään. Muistaa mainita, missä kävi viimeksi poikaystävänsä kanssa.
Tyyppi C:
Tiukkailmeinen, ei vahingossakaan katso ketään vierasta kohti. Leuka pystyssä ja muutenkin olemuksesta huokuu korostetusti, ettei kukaan paikalla olevista miehistä täytä naisen kovia kriteereitä. Pitää itsellään oikeudet tylyttää ketä tahansa lähestyjää. Yleensä iältään alle 25.
Tyyppi D:
Ei katso ihmisiä silmiin. Vastaa kysyttäessä, ei kuitenkaan jatka juttua eikä puhu oma-aloitteisesti. Saattaa olla ulkonäöltään ja statukseltaan jopa lähellä keskitasoa, mutta miehet eivät pörrää lainkaan hänen ympärillään persoonattomuuden ja luuseriuden auran vuoksi. Jättää vastuun omasta pariutumisprosessistaan täysin muiden käsiin.
Tyyppi E:
Hakee katsekontaktia ja on aktiivinen rikkomaan hiljaisuutta, on selvästi vailla kumppania. Hänellä ei ole kiinnostusta herättäviä valttikortteja ulkonäössä tai statuksessa. Aktiivisuudestaan huolimatta ei hymyile, vaan vaikuttaa lähinnä pelokkaalta ja epätoivoiselta juttelutilanteessa. Ei uskalla tehdä treffialoitetta, koska itsetunto murenisi pakkien sattuessa. Iältään lähellä kolmeakymppiä.
Tyyppi F:
Ei ole suoranaisen aloitteellinen, mutta sentään uskaltaa hymyillä ihmisille, katsoa silmiin ja välillä avata itsekin keskustelun. Keskustelun jo alettua hänellä on intressejä ylläpitää sitä ja tutustua keskustelukumppaniin tasavertaisena ihmisenä. Hän on joko nipin napin 20-vuotias ja vielä sinisilmäinen tai jo 30-vuotias ja silmänsä avannut.
Ei ole helppoa nuorella miehellä. Kiinnostavaa ja sopivaa elämänkumppania ei kertakaikkiaan riitä kaikille.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En kyllä haluaisi olla noista mikään muu kuin B. Sen verran tylysti ne tyypit on kuvailtu.
Olipa rankka tuomio, seuraavaksi voisit pohtia miksi olet päätynyt lokeroimaan tapaamasi "tyypit" noin? En nyt siis väitä että sussa jotain vikaa olisi, siitä minulla ei ole aavistustakaan, minua itseäni vaan hiukan mietityttäisi jos kokisin että edes suurin osa tapaamistani ihmisistä on ryhmiteltävissä noihin ryhmiin...
Niin, 20-30v naisilla on kasvaminen usein kesken. 30v jälkeen alkaa tapahtua ja sama se on miehillä kanssa.
Onkohan sitä ikinä tarpeeksi kypsä mihinkään. Kyllä aina löytyy kypsempiä tapauksia, kyse on vaan siitä, että onko tarpeeksi kypsä johonkin tiettyyn asiaan, eli tässä tapauksessa mihinkä (ihmisten kanssa kommunikointiinko) ja mitä alkaa tapahtua 30 jälkeen?
T. Kyllästynyt ikuiseen ikäkriisiin ja riittämättömyyteen, koska on aina "keskenkasvuinen" tai muka nuori iältään.
Seuraappas itseäsi niin huomaat muutosta omissa asenteissa kaikkeen kun 30v lähestyy...joo on olemassa harvinaisia tapauksia joissa jo 22v ihminen on melko aikuinen, mutta yleensä se aikuismainen käytös alkaa olla todellisuutta 30v tienoilla. Ei enää jaksa leikkiä pissistä baarissa tai tuijottaa itseään peilistä 45min tai edes revetä lohduttomaan itkuun jos suosikkipöksyissä on tahra jota ei saa pois.
Että tottakai olen huomannu itessäni muutoksia, koska 30 lähestyy, kovaa vauhtia. Tuli vaan semmoinen olo tuosta viestistä johon vastasin, että ei näillä tunteilla ole vielä mitään merkitystä. Ja että sitten vasta kun on 30 niin elämällä alkaa olla merkitystä. Meinaan, että näilläkin kokemuksilla mitä tähän mennessä on tapahtunut on sangen paljon vaikutusta elämääni ja kasvamiseeni ihmisenä.. Esimerkiksi keskenmenot, lasten saaminen, vakiintuminen, valmistuminen, kunnon työpaikan saaminen.... "Saanen epäillä", että nuo kokemukset ovat kuitenkin merkityksellisempiä kuin se, että täyttää jonkun tietyn ikäluvun. Ja olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että nuoria ei kannata väheksyä.
kanssa? Pitäisikö tässä alkaa hakemalla hakemaan jotain v*tun katsekontaktia? En ole tässä maailmassa viihdyttämässä miehiä tai naisia.
Hoidapa omat asiasi.
"ihmisten ilmoilla" olet käynyt ja jos jatkat moista kamalaa luokittelua, et luultavasti kumppania ikinä löydäkkään, anteeksi vaan...Sun teksti on lähinnä pelottavaa luettavaa.
Itse olen 37v nainen ja en lukeudu mihinkään noista tyypeistä, en nyt enkä silloin parikymppisenäkään.
Selvästikin kärjistävä kirjoitustyylini otetaan vastaan liian vakavasti... pahoittelen, jos herkkänahkaisimmat lukijat ehtivät saada traumoja aloituksesta. Pääpointtini oli ehkäpä kuvata, että seuranhakumarkkinoita on hädin tuskin olemassa. Jos sopivaa ihmistä ei löydy töistä, kaveripiiristä tai harrastuksen parista, niin ei sitä muualtakaan voi enää löytää.
Aloitusviestin lokerointi on karkea ja kyyninen. Siitä huolimatta se on häiritsevän toimiva kuvaus siitä, mitä havaitsen mennessäni yksin tuntemattomaan ihmisjoukkoon. Ikäiseni naiset eivät juuri halua tehdä tuttavuutta täysin vieraan miehen kanssa. Valtaosan elekieli on välinpitämättömän torjuvaa, jolloin olisi tungettelevaa kokeilla kepillä jäätä erikseen jokaisen kohdalla.
Mitä todennäköisimmin sinäkin olisit ollut tätä valtavirtatyyppiä "A". Olet ehkä tavannut ihmisiä yhteisten tuttujen tai jonkun yhteisön kautta, mutta nämä ihmiset eivät ole täysin uusia. Teillä on silloin jo ollut valmis syy tutustua. Uskallan väittää, että täysin tuntemattomat miehet eivät ole herättäneet sinussakaan tutustumishaluja.
Kiitän aiempiakin vastaajia kriittisistä kommenteista, niiden takana lienee aina jokin totuuden siemen.
miehiin todella helposti koska olen melko välitön ja avoin ihminen.Jos mies tuntuu hauskalta ja rennolta ja juttua riittää, niin siitä se lähtee.
Nurkassa mököttävää , elämäänsä kyllästyneen näköistä jörrikkää en mene jutustelemaan.
Jaaha. Kirjoitustyylistä päätellen kyseessä on taas kerran joku kuivakka insinöörismies, joka rakentelee omia luokittelujaan ja teorioitaan ja tulee niitä tänne mukafiksuna jakamaan.
Kuinkas paljon herra "joku miehellä" on kokemusta ihmissuhteista ja naisista yleensä? Onko tämäkin hieno luokittelu pelkkää mutua?
Lisään ja yhdistelen itte yhden kun ei noista nyt oikeesti mikään osunut.
Tyyppi X:
Keskittyy omaan elämäänsä. Hänellä ei ole kiinnostusta herättäviä valttikortteja ulkonäössä tai statuksessa. Hymyilee. Hakee katsekontaktia ja on aktiivinen rikkomaan hiljaisuutta. Hän juttelee paljon ja mielellään. Käyttäytyy sosiaalisen suorasukaisesti ja aloittaa small talkin, siirtyen toisen osapuolen ominaisuuksista riippuen joko A) reippaampaan kieleen ja ilomieliseen hihitykseen slash käkätykseen tuntien selvää mielten yhteneväisyyttä kanssaolijan kanssa tai B) vetäytyy ja mutisee vastauksia vastahakoisesti huomatessaan olevansa aivan liian säädyllisessä ja suppeakatseisessa seurassa.
:)
"Tyyppi D:
Ei katso ihmisiä silmiin. Vastaa kysyttäessä, ei kuitenkaan jatka juttua eikä puhu oma-aloitteisesti. Saattaa olla ulkonäöltään ja statukseltaan jopa lähellä keskitasoa, mutta miehet eivät pörrää lainkaan hänen ympärillään persoonattomuuden ja luuseriuden auran vuoksi. Jättää vastuun omasta pariutumisprosessistaan täysin muiden käsiin."
Tismalleen tälläinen olin ihan viimevuosiin asti... Voin kokemuksesta kertoa että tälläinen varautuneisuus/ luottamuksen puute johtuu usein pitkäkestoisista pettymyksistä samanikäisiin kanssaihmisiin (esimerkiksi rankka vuosia kestävä kiusaaminen, joka muovaa avoimestakin aran ja epävarman).
Nykyisin miehet tulevat luokseni silloin, jos olen meikannut. Silloin niitä kehujakin saattaa tulla, kevyellä perusmeikillä vähän vähemmän tosin ja kunnolla vasta varsinaisesti laittautuneena. Aiemman kokemani rankan hyljeksinnän takia opin kuitenkin kulkemaan myös suht vahvasti omia polkujani, minkä vuoksi en vieläkään meikkaa kuin baareihin ja juhlatilaisuuksiin. Kyllä se oikeanlainen mies osaa sitten arvostaa myös naturellina, nuo jotka tulevat vain täyteen meikattuna luo ja meikittömänä haukkuvat (kokemusta on eräästäkin mua paljon lyhemmästä tyypistä joka aluksi vuosien ajan ensinäkemästä asti naureskeli mun ulkonäölle mutta ääni muuttui kellossa nähdessään mut kaverini stailaamana ja lopulta jopa kiinnostui vain sen vuoksi) tuskin olisivat mulle sopivia.
Tyyppi A:
Keskittyy omaan elämäänsä. On joko varattu tai muuten vain ei osoita mitään kiinnostusta uusiin ihmisiin ja keskusteluun. Tyypeistä ehdottomasti yleisin.
Minä olen juuri tämä tyyppi A. Ja kyllä, nimenomaan keskityn omaan elämääni. Kenenkä elämään minun sitten kuuluisi keskittyä? Sinunko? Suorastaan vituttaa nuoret miehet joille pitäisi olla jatkuvasti tekemässä jotain VAIKUTUSTA. Jos en omana itsenäni kelpaa niin ei sitten. Ikäänkuin miehen ei nykyään enää tarvitsisi tehdä aloitteiden suhteen mitään vaan naisen tulisi olla yltiösosiaalinen tissienpaljastelija joka kaikki päivät miettii miten miestä tulisi miellyttää.
Me naisetkin ollaan vain ihmisiä, ja mekin ollaan välillä väsyneitä ja pahalla päällä. Emme jatkuvasti mieti ulkonäköämme tai kyylää peilliin epätoivoisena miettien olemmeko riittävän hyvännäköisiä jollekkin miehelle joka osaa kyllä vaatia muilta, mutta joka ei vaadi itseltään yhtään mitään.