oikeesti että väittää ettei hänen ja rakastajattaren asiat ovat heidän välisiään asioita, jotka eivät kuulu vaimolle? Eihä kukaa voi oikeesti ajatella niin? Että siis suhde toiseen naiseen on vain heidän välisensä asia ja ettei se asia kuulu/ kosketa vaimoa????
Ihan kuin hän eläisi kaksoiselämää...Mielestäni parisuhteessa toisen ulkopuoliset suhteet kuuluu todellakin myös miehen puolisolle.
En voi ymmärtää voiko kukaan vaimo hyväksyä sitä että mies elää tavallaan toisen naisen kanssa ja palaa aina kotiinsa. Tai mistä sen tietää mitä kaikkea paskaa mies kotona vaimolleen syöttää?
Luulisin, että vaimolle vakuutetaa rakkautta ja ikuista yhdessä oloa ja että toinen nainen on vain se klassinen pano. Ei kai kukaan muute jaksa vuodesta toiseen?
Vai voiko toisen kanssa olla vaan käytännön takia?
Tällaiselle miehelle olisi oikein, jos hän jäisi ilman kumpaakin naista. Ei hän ole kummankaan naisen arvoinen, eihän?
Voiko kaksoiselämää todellakin elää niin että kaikki osapuolet tietävät asiasta ja mies yrittää pitää kiinni molemmista ja vakuttelee varmaan molemmille rakkauttaan ja molemmat naiset tuntevat olonsa yhtä arvottomiksi...
Ihan kuin hän eläisi kaksoiselämää...Mielestäni parisuhteessa toisen ulkopuoliset suhteet kuuluu todellakin myös miehen puolisolle.
En voi ymmärtää voiko kukaan vaimo hyväksyä sitä että mies elää tavallaan toisen naisen kanssa ja palaa aina kotiinsa. Tai mistä sen tietää mitä kaikkea paskaa mies kotona vaimolleen syöttää?
Luulisin, että vaimolle vakuutetaa rakkautta ja ikuista yhdessä oloa ja että toinen nainen on vain se klassinen pano. Ei kai kukaan muute jaksa vuodesta toiseen?
Vai voiko toisen kanssa olla vaan käytännön takia?
Tällaiselle miehelle olisi oikein, jos hän jäisi ilman kumpaakin naista. Ei hän ole kummankaan naisen arvoinen, eihän?
Voiko kaksoiselämää todellakin elää niin että kaikki osapuolet tietävät asiasta ja mies yrittää pitää kiinni molemmista ja vakuttelee varmaan molemmille rakkauttaan ja molemmat naiset tuntevat olonsa yhtä arvottomiksi...
Vastaukset 11
Vanhimmat
menee. kyllä voi ja niin se menee ..ikävää mutta totta. Molemmille rakkautta vannotaan ja selitykset on mitä moninaisemmat....ja kyllähän rakastunut tai riippuvainen uskoo ja uskoo,koska toivoo että puheet olisivat totta,ei pystytä näkemään sitä kipeää totuutta...
saattaa joskus johtaa harhaan.
Se mitä me kuvitellaan muiden ajatteleva, tuntevan ja toimivan ei pidä aina paikkaansa. Jos halutaan nähdä muut vain huonossa valossa, tyhmempinä ja typerimpänä kuin itse, tällainen ajattelu kai tuo jotain paremmuuden tunnetta?
On varmasti tuhansia pareja, jotka elävät avoimessa parisuhteessa. Tarkoittaa sitä, että puoliso on tietoinen ja yhdessä on päätetty niin, että ulkopuolisia seksisuhteita voi olla. Malli ei sovi kaikille, mutta niille joille se sopii, suhde toimii vallan hyvin. Se vaatii kylläkin henkisesti vahvoja yksilöitä.
Avoimessa suhteessa ei siis valehdella. Eikä siinä välttämättä mässäilläkään omista jutuista – ne kumpikin pitää yksityisinä asioina. Se että pystyy elämään tietoisena siitä, että toista ei voi kontrolloida kaikessa, vaati lujan itseluottamuksen sekä luottamuksen toiseen. Luottamus tässä tarkoittaa, että siitä huolimatta vaikka noita suhteita on, puoliso ei saata oma puolisoaan huonoon valoon (hauku/parjaa/väheksy…). Näin ainakin niillä pareilla, joita tunnen.
Näissä tapauksissa on selkeät rajat. Ulkopuoliset suhteet ovat hyväksyneet ehdot, elleivät hyväksy, suhdetta ei synny tai se loppuu siihen. Kotona eivät nämä jutut saa näkyä mitenkään, joka päivää ne eivät horjuta. Perhe on aina ensin. Jos ongelmia tulee, ne ratkaistaan yhdessä. Nämä liitot ovat pitkäaikaisia.
Mikään ihmissuhde ei toimi, jos siihen kuuluu valehtelua ja salailua. Ne tuovat tuon arvottomuuden tunteen…
Mitä tapahtuu jos avoimessa suhteessa toinen rikkoo rajoja ,lentääkö
pihalle kuin leppäkeihäs esim jää kiinni valheesta ja sopimuksen rikkomisesta.
Ulkopuoliset suhteet ovat hyväksyneet ehdot?
Mitä jos kaikista ehdoista huolimatta ulkopuolinen suhde esim päättää
tulla raskaaksi ja tehdä lapsen avoimessa suhteessa?
Saavatko ulkopuoliset suhteet samat oikeudet lain edessä mitä kumppani
pitkäaikaisessa seksisuhteessa .
Onko valta yksistään teillä määrätä ja päättää keitä yhdessä valitsette suhteeseen.
Olette vähän kuin parittajapariskunta Jompi kumpi valitsee tulevan
uuden seksipartnerin ja sopii tämän kanssa seksuaaliset ehdot.
Miten voit taata kumppanisi kohtelun ulkopulisen seksikumppaniin nähden
ettei kysessä ole lainvastainen seksisuhde tapaatko hänet ja hyväksyt tilanteen.
Kysyttekö lupaa kolmannelta osapuolelta jos haluatte keskustella
hänen seksuaalisesta kanssakäymisestä esim puolisosi kanssa.
Kuka vastaa jos kumppanisi esim raiskaa naisen te yhdessäkö ?
mistä on kyse?
Avoin avioliitto on kyseessä eli normaali lainmukainen avioliitto, samoin velvollisuuksin ja oikeuksin.
Uskollisuus on jokaisen parin ihan henkilökohtainen asia, sitä ei ole kriminalisoitu suomen laissa.
Kysymyksesi ovat sen verran sekavia, ettei niihin voi järkevästi vastata?
En itse elä avoimessa parisuhteessa, koska se ei sovi minulle.
Mies jäi kiinni vaimolle sextekstien lähetettelystä entiselleen. Totesi kun vaimo halusi keskustella asiasta ja tietenkin vaivasi oliko muutakin jo ollut kuin tuhmia viestejä, että "ei kuulu sulle".
Naimisissa 11 vuotta.
Että miehen mielestä ei kuulu sulle....
Mieskö???
Munaton pikemminkin.
Kyllä kuule se vain on niin et ken sen kahdenkeskeisen liiton on sopinut
esim .vaimonsa kanssa menemällä naimisiin ja kukaties vannomalla
seksuaalista uskollisuutta puolisolleen on tärkeässä roolissa mitä tulee
rehellisyyteen omasta uskollisuudesta,uskottomuudestaan.
On täysin miehestä/naisesta kiinni rikkooko hän antamansa uskollisuuslupaukset
toiselle. Demokraattisissa valtioissa painotetaan ennenkaikkea yksilön vapautta,
mahdollisuuttta toteuttaa omia seksuaalisia tarpeitaan mutta kuitenkaan
kaksinnaimista ei sallita avioliittojen muodossa ,uskottomuus kylläkin sallitaan.
Kaksoiselämää on eletty kautta aikojen jopa kaikkien osapuolten
tietäessä asiasta .
Esimerkkinä tosielämään perustuva Juhani Ahosta kertova tarina
Hänhän nai ensin Fennyn ja ihastui tämän sisareen Tillyyn .Juhani aho ei eronnut vaimostaan ei myöskään vaimon sisaresta Tillystä.Venny ja Juhani Aho tosin
muuttivat myöhemmällä iällä eri osoitteisiin.
Lähestyisin tätä uskollisuuden ,uskottomuuden ongelmaa myös yksilön
tarpeista ja lain sallimista oikeksista .Laissahan painotetaan yksilön vapautta
omaan seksuaalisuuteen ,määräämisoikeudesta omaan ruumiseen.
Esim. toinen osapuoli aviossa voi täysin kieltäytyä seksuaalisesta kanssakäymisestä toisen puolison kanssa Iän myötä saattaa tulla halluttomuutta
ja jos toinen osapuoli haluasi tyydyttää omia tarpeitaan onko hänen oltava
selibaatissa mikäli vaimo ei salli uskottomuutta vedoten esim.avioliittolupaukseen
joka on tehty siinä tilanteessa kun molemmat osapuolet olivat seksuaalisesti aktiivisia.Mielestäni on suuri ristiriita esim evluterilaisen opin ja valtion laatiman
yksilön seksuaalisen toteutumisen kannalta .Kuka päättää millaisia seksuaalisia
tarpeita toisella elämänkumppanilla saa olla jottei taasen rikkoisi puolison oikeutta
oman ruumiintarpeitten itsemääräämisoikeuteen seksuaalisuuden osalta.
Onko avioliitolupaus koko elämän kestävästä uskollisuudesta puolisoon kohtaan
aikaansa jäljessä yleensähän avioparit mieltävät omistavansa oikeuden toisen
puolison seksuaalikäyttäytymiseen joka rajoittuu vain avioparin välille.
Tässä mielessä avoin suhde puoltaa paikkansa nimittäin yksilön seksuaalisesta
itsemääräämisoikeudesta kuinka toteuttaa seksuaalisuuttaan.
Uskottomuushan ei ole rikos.Pohdittavaksi jääkin suurelta osin aviopulisoiden ,avoparien väliset keskinäiset sopimikset seksuaalikäyttätymisestä
omassa suhteessaan .
”… jos toinen osapuoli haluasi tyydyttää omia tarpeitaan onko hänen oltava selibaatissa…”
Tämän voi jokainen pari päättää keskenään mitä tehdään. Ellei yhteistä päätöstä voi tehdä, niin silloin on parempi todella harkita eroa.
Minulle uskollisuus merkitsee omaa vapaata tahtoa ja päätöstä tehdä niin. Enkä voi päättää sitä kuin vain omalta kohdaltani. Se, että puoliso on uskollinen, on lahja, jonka hän haluaa antaa omasta vapaasta tahdostaan. Onkohan niin, että nykyinen arvomaailma vaikuttaa ihmissuhteisiinkin. Koemme toisemme vain hyödykkeiksi ja näin ”omaisuudeksi”. Ihmiset pelkäävät todellista vapautta, sillä he eivät halua missään nimessä ottaa vastuuta omista teoistaan.
”Kuka päättää millaisia seksuaalisia tarpeita toisella elämänkumppanilla saa olla jottei taasen rikkoisi puolison oikeutta oman ruumiintarpeitten itsemääräämisoikeuteen seksuaalisuuden osalta.”
Sen päätämme jokainen itse ja jokainen pari päättää sen keskenään. Ehkä se vain tuntuu olevan niin vaikeaa, mieluummin haetaan auktoriteetti joka ottaisi tuon vastuun (ja vapauden) pois omilta harteilta. Tuo auktoriteetti voi olla usko, uskonnollinen yhteisö, tiede tai ihan yksittäinen henkilö, joskus vaikkapa perinne tai mystinen ”yleinen mielipide”.
"Päätämme sen itse ja jokainen pari taasen keskenään."
Eittämättä tulee mieleen tilanne jossa liiton toinen osapuoli on valmis
sopimaan ulkoistetuista seksitarpeista ja liiton toinen osapuoli taasen
pitää kiinni perinteisestä mallista .Mielestäni mikäli suhteessa on lapsia
jälkikasvua, erotilanne tässä tapauksessa ei taasen lasten kannalta
ole lainkaan suotavaa varsinkin jos perheessä vallitsee lapsen kehitykselle
suotuisa ilmapiiri.Avioero pelkän toisen ihmisen seksuaalisten tarpeiden vuoksi
tuntuu aika julmalta toista kohtaan mikäli ei suostuvalla osapuolella on rakkautta
ja lämpöä jäljellä , miksei kummallakin toisiaan kohtaan, myös lapsia kohtaan väärä ratkaisu.
Näissähän tilanteissa toimitaan juuri salaa pettämisen merkeissä
mikäli toinen haluaa ulkopuolisia suhteita.
Avoin suhde parhaimmillaan suo yksilön vastuun ja vapauden totetumisen
seksuaalisuuden osalta mutta ehdottomasti siihen on molempien osapuolien
annettava siunauksensa .
Taasen pahimmillaan siitä sattaa tulla vankil
a jossa todellakin kontroilloidaan
mustasukkaisesti uusia seksisuhteita.
Taettahan ei ole kuinka parit pesevät näiden suhteiden jälkipyykin
joutuuko esim.vaimo mustasukkaiseksi muuttuneen miehen pahoinpitelemäksi
tai loukatuksi vaikka tosin tällainen piirre on jo ennestään miehellä olemassa.
Entä psyyke vaikka alustavasti sovitaan yhteisesti ulkopuolisista seksisuhteista
ei ole taetta kuinka loppujen lopuksi toinen reogoi vapautettuun seksuaalisuuteen.
Onko avoin seksi riski vai vapautus parempaan keskinäiseen suhteeseen?
On vain arvoitus ,enkä oikein nyt kannustaisi nuoria pareja joilla on muutenkin
vastullaan uusia velvoitteita kotielämän muodossa kokoeilemaan moista.
Mielestäni avoimen suhteen toteutuminen saattaa olla suurempi riski kuin satunnainen pettäminen .
Parhaiten avoin suhde mielestäni toimii sellaisten parien kesken jotka ovat
jo käyneet läpi pitkän yhteiselämän ja ovat vakiinnuttaneet olonsa ja ovat
hyvin tietoisia toisen reaktioista ja mustasukkaisuuden laadusta
melko lailla omillaan jo ennestään toimeentulevien ihmisten juttu.
”…liiton toinen osapuoli on valmis sopimaan ulkoistetuista seksitarpeista ja liiton toinen osapuoli taasen pitää kiinni perinteisestä mallista .Mielestäni mikäli suhteessa on lapsia jälkikasvua, erotilanne tässä tapauksessa ei taasen lasten kannalta ole lainkaan suotavaa…”
Tässähän se ongelman ydin onkin. Mikä käy toiselle, ei käy toiselle. Niitä valintoja avioliitossa tehdään muitakin, seksi on vain aikamoinen tabu. Kuitenkin se on yksi parisuhteen kulmakivistä. Itse olen eronnut juuri arvoristiriitojen takia, sillä kyllä ne vaikuttavat lapsiinkin, sillä ne nakertavat puolisoiden välejä.
Pettämisessä on vain se ikävä puoli, että se petetty osapuoli ei voi valita osaansa, hänet pakotetaan siihen. Pettämisellä on tapana tulla julki, ja se tuo pahempaa tuhoa aikaan kuin yhdessä päätetty ero. Samalla on erittäin suuri riski siihen että puolisot alkavat etääntyä toisistaan ja ero on vain ajan kysymys. Itse kehotan rehellisyyteen, vain siten voi tehdä oikeata ja kestäviä ratkaisuja.
Todellakin, avoin parisuhde ei onnistu kaikilta. Nuorilla on usein varsin epärealistinen kuva parisuhteesta sekä omista vahvuuksistaan, joten avoin liitto ei varmasti tule onnistumaan. Näinhän se on, että suurin osa avoimista parisuhteista ei kestä, koska edelleen me liitämme hyvin voimakkaita tunteita seksiin.
Yhdyn mummomuoriin. Mielestäni pettämisessä pahinta oli se, että minulle valehdeltiin niin törkeästi, että realiteettitajuni alkoi jo hämärtyä. Luottamuksen pettäminen oli kaikkein pahinta. Ei parisuhteella ole mitään toivoa, jos ei ole rehellisyyttä puhua niistä kipeistä ja vaikeistakin asioista.
Kun olen analysoinut omaa aviolittoani jälkikäteen, olen tajunnut, että ex-mieheni ei pystynyt puhumaan mistään vaikeista asioista ja turvautui hankalissa tilanteissa valehteluun. Pelkurin tapa selvitä asioista!