En koskaan ole ymmärtänyt edotonta uskollisuusvaatimusta.
Olen sanonut aikoinaan lasteni isälle ja nykyiselle avopuolisolleni, ettei se ole minulta pois, jos en itse tarvitse, jos en itse halua tai en ole läsnä kuitenkaan.
Minusta on käsittämätöntä, että niin monet väittävät rakastavansa puolisoaan ja vaativat tätä olemaan täysin uskollinen. Minä näen asian niin että, jos toista ihmistä rakastaa, niin sille tahtoo vain hyvää. Tahtoo, että sen ihmisen on hyvä olla, ettei hänen tarvitse riutua seksin puutteessa minun takiani. Sillä hyvin seksuaalinen ihminen kärsii koko ruumillaan ja sielullaan seksin puutteessa ja se heijastuu koko hänen elämäänsä aiheuttaen pahaa oloa.
Rakkaus ja parisuhde on niin paljon enemmän kuin vain seksiä. Tai on todella surullista, jos se on pelkästään seksiä.
Olen sanonut aikoinaan lasteni isälle ja nykyiselle avopuolisolleni, ettei se ole minulta pois, jos en itse tarvitse, jos en itse halua tai en ole läsnä kuitenkaan.
Minusta on käsittämätöntä, että niin monet väittävät rakastavansa puolisoaan ja vaativat tätä olemaan täysin uskollinen. Minä näen asian niin että, jos toista ihmistä rakastaa, niin sille tahtoo vain hyvää. Tahtoo, että sen ihmisen on hyvä olla, ettei hänen tarvitse riutua seksin puutteessa minun takiani. Sillä hyvin seksuaalinen ihminen kärsii koko ruumillaan ja sielullaan seksin puutteessa ja se heijastuu koko hänen elämäänsä aiheuttaen pahaa oloa.
Rakkaus ja parisuhde on niin paljon enemmän kuin vain seksiä. Tai on todella surullista, jos se on pelkästään seksiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet oikeassa jos oikeasti rakastaa toivoo toiselle vain hyvää.
Minäkin rakastan miestäni ja hän riittää minulle siksi mainiosti. Tietenkin tulee kausia jolloin toista ei näe ja joutuu kärvistelemään seksin puutteessa. Silloin hoidan hommat itse sillä en ole törmännyt vielä mieheen jonka kanssa haluasin sitä seksiä niin että kokisin sen parantavan tilannettani sillä hetkellä enemmän.
Kaipaan miestäni silloin ja koen sen ikävöimisen niin hienona asiana että seksin puutteessa riutuminen unohtuu. Kaikilla ei ole ihmistä mitä voisi puutteessaan ikävöidä. Sitten kun taas näemme toisemme on se puutteessa eläminen ollut sen arvoistakin.
Olemme molemmat erittäin seksuaalisia.
Mieheni ei ole vaatinut minua olemaan uskollinen vaan olen sitä vapaasta tahdostani ihan itse. Koen kuitenkin sen uskollisuuden edesauttavan suhteemme hyvinvointia enemmän kuin jos eron hetkinämme tyydyttäisin tarpeeni vieraan miehen sylissä ja unohtaisin jopa ikävöidä rakkaimpaani.
Minä koen että oikea rakkaus on enemmän sitä tunnetta mikä joko on välillämme tai sitten sitä ei ole. Olemme antanet itsellemme nyt luvan rakastaa ja olemme tässä suhteessa uskollisia omasta vapaasta tahdostamme. Ovet ovat auki mennä ja tulla. Haluaako joku mennä jos rakastaa?