Asia on siis näin: Olen 25v nuorimies Pirkanmaalta ja minusta tuntuu siltä että vietän loppuelämäni sinkkuna vaikka tahtoisin jotan aivan muuta. Asun kaupungissa jossa on varmasti paljon sinkkunaisia, mutta tuntuu että kaikki katsovat minua kieroon. Tunnustan kyllä etten ole ihan perusjampan näköinen mutten kyllä mikään erityisen outokaan.
En pidä itseäni mitenkään rumana ja olen hoikka/mormaalivartaloinen. Jokin asia kuitenkin estää löytämästä pysyvää kumppania. Olen laskenut vaatimustasoani todella alas ulkonäön ja kaiken muunkin suhteen mutta kenellekkään ei tunnu kelpaavan.
Elämä olisi paljon mukavampaa jos olisi joku jonka kanssa se jakaa mutta sitä onnea ei minulle näemmä suoda.
En pidä itseäni mitenkään rumana ja olen hoikka/mormaalivartaloinen. Jokin asia kuitenkin estää löytämästä pysyvää kumppania. Olen laskenut vaatimustasoani todella alas ulkonäön ja kaiken muunkin suhteen mutta kenellekkään ei tunnu kelpaavan.
Elämä olisi paljon mukavampaa jos olisi joku jonka kanssa se jakaa mutta sitä onnea ei minulle näemmä suoda.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuskin se nyt pelkästään ulkonäöstä kiinni on. Jos nyt on ihan suht normaali siis nenä,silmät ja suu kasvoissa niin kai se jo ihan ok on.
oli sama juttu... alkoi turhauttaa ku tuntu ettei löydy ketään.. nyt jälkikäteen ku mietin ni ei ketään löytynytkään,jos etsimällä etsi. kannattaa vaan nauttii elämästä ja tutustua uusiin ihmisiin,niin kyl se siit jossain vaihees...:)
ja pikkasen itseluottamusta mukaan!veikkaan kirjotuksen perusteella et sun asenne on enemmän haittana kuin ulkonäkö.tuskin nyt KAIKKI naiset tuijottaa sua halveksien!! aattele positiivisesti ittestäs,sillä ujous ja epävarmuus paistaa ihmisestä läpi. mulla ainaki :(
kyllä mäkin löysin ekan poikaystävän vasta 20-vuotiaana. (ja joillakin on siihen ikään mennessä ollut niitä kumppaneita liikaakin!) sekin vaan tapahtui meidän tapaaminen,en lähtenyt ulos mieshaku päällä...:) (tosin sitä onnea kesti vain puoli vuotta,mutta kaikesta oppii...)