Täällä on monenlaista kirjoittajaa ja nyt huomioni vangitsi nämä, joilta paha nainen on vienyt sen elämän rakkauven. Tarkoitan näitä kakkosia, jotka huutavat pikkurouvaa selittämään miksi pitää tätä ihanaa urosta panttivankina kotona. Ja toisaalta nämä petetyt, jotka ovat suunniltaan siitä kuinka heidän miehen joku on varastanut.
Tiedän, että täällä ensinnäkin yleensä keskustelu rajoittuu kakkosen ja ykkösen välille, jota ei kasuaalisti voi hoitaa kotioloissa (eli pettäjän vastuukysymykset ei se polttavin aihe vaikka ne tiedostetaan) ja toisaalta sen, että keskustelua värittää viha. Mutta siis tuossa em. ajattelutavassa pakostakin suhtaudutaan mieheen kuin tahdottomaan esineeseen, joka on kenen tahansa vietävissä eikä hänellä ole minkäänlaista puolustuskykyä. Mies ei osaisi sanoa ei vastaantulevalle lirkuttelijalle tai itse aukaista sitä kotiovea ja lähteä, jos oikeasti niin haluaa. Pettäjän profiili itsessään ei toki ole kauhean mairitteleva, mutta eikö tuollainen tahdoton vässykkä, jota naiset ilkeästi telkeää tai kaappaa ole aika luontaantyöntävä miehen irvikuva? Mitkään muut positiiviset piirteet eivät voisi muuttaa sellaisesta miehestä haluttavaa. Ja auta armias, jos mies itse vetoaisi tuollaiseen niin oksennus.
Myös tuo suhtautuminen naisilta itseltään pistää ymmälle. Jos mieheni suhtautusi minuun noin alentuvasti ja pitäisi minua täytenä bimbona, joka menee siten kun vastaantuleva äijä käskee, niin ei oikein rakkaus kukkisi.
Koska aihe kuitenkin on niin raastava varmaan kumminkin päin, niin varmaan jotkut sanat tulee tarkoittamatta...mutta nämä, jotka pitävät miestä vastuuntakeettomana vätyksenä - tiedostatteko itse tämän suhtautumisenne ja ajatteletko sisimmissänne niin vai tiedostatteko nämä aliarvioivat vaatimukset miehestä? Vai onko se vain palstapuhetta? Onko joillakin aina ollut suhtautuminen sellainen miehiin? Vai onko se tämänhetkinen suojakilpi sille, että pitäisi oikeasti käsitellä se kumppaninsa/salarakkaansa teko?
Tarkoitan siis nyt näitä, jotka sanatarkasti puhuvat pakottamisista ja viemisistä ja ilmaisevat selvästi, että mies muuten hyvä, mutta kun se "ykkönen" tai "kakkonen".
Eikä ollut mikään saarna miessukupuolea kohtaan, en ole vain paljoa miehiltä nähnyt samanlaista suhtautumista pettävään naiseen...vai onko heitäkin täällä?
Tiedän, että täällä ensinnäkin yleensä keskustelu rajoittuu kakkosen ja ykkösen välille, jota ei kasuaalisti voi hoitaa kotioloissa (eli pettäjän vastuukysymykset ei se polttavin aihe vaikka ne tiedostetaan) ja toisaalta sen, että keskustelua värittää viha. Mutta siis tuossa em. ajattelutavassa pakostakin suhtaudutaan mieheen kuin tahdottomaan esineeseen, joka on kenen tahansa vietävissä eikä hänellä ole minkäänlaista puolustuskykyä. Mies ei osaisi sanoa ei vastaantulevalle lirkuttelijalle tai itse aukaista sitä kotiovea ja lähteä, jos oikeasti niin haluaa. Pettäjän profiili itsessään ei toki ole kauhean mairitteleva, mutta eikö tuollainen tahdoton vässykkä, jota naiset ilkeästi telkeää tai kaappaa ole aika luontaantyöntävä miehen irvikuva? Mitkään muut positiiviset piirteet eivät voisi muuttaa sellaisesta miehestä haluttavaa. Ja auta armias, jos mies itse vetoaisi tuollaiseen niin oksennus.
Myös tuo suhtautuminen naisilta itseltään pistää ymmälle. Jos mieheni suhtautusi minuun noin alentuvasti ja pitäisi minua täytenä bimbona, joka menee siten kun vastaantuleva äijä käskee, niin ei oikein rakkaus kukkisi.
Koska aihe kuitenkin on niin raastava varmaan kumminkin päin, niin varmaan jotkut sanat tulee tarkoittamatta...mutta nämä, jotka pitävät miestä vastuuntakeettomana vätyksenä - tiedostatteko itse tämän suhtautumisenne ja ajatteletko sisimmissänne niin vai tiedostatteko nämä aliarvioivat vaatimukset miehestä? Vai onko se vain palstapuhetta? Onko joillakin aina ollut suhtautuminen sellainen miehiin? Vai onko se tämänhetkinen suojakilpi sille, että pitäisi oikeasti käsitellä se kumppaninsa/salarakkaansa teko?
Tarkoitan siis nyt näitä, jotka sanatarkasti puhuvat pakottamisista ja viemisistä ja ilmaisevat selvästi, että mies muuten hyvä, mutta kun se "ykkönen" tai "kakkonen".
Eikä ollut mikään saarna miessukupuolea kohtaan, en ole vain paljoa miehiltä nähnyt samanlaista suhtautumista pettävään naiseen...vai onko heitäkin täällä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen kovasti vihainen talle kakkoselle. Ikaan kuin han nyt olisi pakottanut mieheni johonkin. Kylla mieheni ihan itse on ottanut kutsun vastaan, alkanut pitaa yhteytta ja kayda lounailla ja kahveilla. Han on itse ottanut sen riskin ja varmasti halunnut, etta ero tulee ja etta mina otan vastuun erosta. Tata en kuitenkaan aio tehda, minusta vastuu erosta on silla, joka toisen luottamuksen ja sopimukset on pettanyt. Saa nyt nahda sitten kauanko jaksan yrittaa.
Siltikin olen aarettoman vihainen kummallekin. Sen sijaan etta mies rohkeasti ottaisi eron, han pysyy liitossa kanssani velvollisuudesta. Olen naet masentunut eika han voi elaa ajatuksen kanssa, etta hylkaisi masentuneen. Han vain ei nae sita, etta olen masentunut sen vuoksi, etta elan valheellisessa elamassa ja han suhteessa kahden ihmisen kanssa.
Kertokaapa sitten etta mista ne voimat loytaa lahtea suhteesta, jossa toinen vakuuttaa rakkauttaan, ei halua luopua kummastakaan ja keksii sopivasti valheita pitaakseen kummankin kuvioissa.
Tata toista suhdetta ei tietenkaan ole olemassa, eika han koskaan tule myontamaan mitaan olleenkaan. Kun sitten aikanaan ero tulee sen vuoksi, etta mies ei kesta minun epailyjani ja tuskaa ja masennusta ja syyttelya, niin sopivan ajan kuluttua han alkaa virallisesti tapailla tata kakkosta, josta vihdoinkin tuli ykkonen.
Ainoa asia, joka helpottaa eron kestamista on se, etta mitaan rakkautta ei koskaan ollutkaan hanen puoleltaan.
Meidan avioliittomme paattyy siihen, etta kunnioituksen kadottua peliin astui valheet, noyryytys, henkinen vakivalta. Kaikessa sapettaa eniten se, etta mina olen syypaa kaikkeen miehen mielesta. Ihan minulla on vastuu siita, etta han taman kakkosen siihen kuvioon mukaan otti. Miehen mielesta.