Viime kesänä näinä aikoina painoin yli 100 kiloa ja jälkeenpäin ajatellen näytin aika pahalta paitsi joissain hyvin strategisissa kuvissa. Välillä oli jopa sellainen olo että taidankin panostaa isoon hirviöluukkiin että ei tarvitse miettiä tarkoittiko joku katse jossain ehkä jotain,ja ehkä pystyisin herättämään kunnioituksentapaista pelottavuuden kautta. Parempi kai sekin kuin olla vain seksitön harmaaolento.
No,sitten kuitenkin kevenin. Välillä on hetkiä että tuntuu että näytän aika hyvältä. Lihakset tuntuu aika isoilta,vyötärö kapealta,turvotus kasvoista on tiessään. Paljon on vaivaa nähty ja tuskailu on jokapäiväistä mutta loppujen lopuksi onko tuolla nyt suurtakaan merkitystä. Kukaan ulkopuolinen ei voi arvostaa sitä työn määrää,asioita pitää tehdä ja jättää tekemättä että saavuttaa ja voi ylläpitää hyvää ulkonäköä. En ole huomaavinani naisten suhtautumisessa mitään hirveää eroa,vaikka enpä tuota menevintä tyyppiä ole että hirveästi olisi yleisöä. Semmoisia tähtihetkiä on aika vaikeaa saada osakseen,paitsi omassa mielessä ja fantasioissa. Olen ajatellut ruveta tanssiopiskelijaksi.
-
Joskus sitä melkein toivoisi että halvaantuisi pyörätuoliin ettei tarvitsisi tuntea paineita fyysisestä suoriutumisesta. Voisi aina fantasioida ja spekuloida siitä mitä olisi voinut olla eikä kukaan voi sanoa vastaan.
Paras lohtu tuntuu olevan se ajatus että maailmasta pääsee aina pois jos haluaa ja sitten voi olla pienten piirien legenda josta olisi voinut tulla vaikka mitä. Sitä ei voi enää vääräksi todistaa.
Tuntuu että kaikki on niin arvaamatonta (joskus onnistaa läskiä tai rimpulaa) ja kuitenkin huippukuntoisenakin saa vain siivun siitä huomion ja ihailun kakusta mikä laiskalle norminaiselle irtoaa.
Kait yksi syy miksi ulkonäkö kiinnostaa on se että voi jotenkin tuntea itsensä jollakin kriteereillä seksuaalisesti vakavasti otettavaksi tai vakavasti otettavammaksi. Nostaa vähän itseluottamusta ja siinä samalla on sitten helpompi fantasioida olevansa vähemmän yksinäinen. Voi vaikka ottaa kuvia itsestään ja katsella niistä ainutta joka vähän tykkää,sen sijaan että katselisi vain netistä saatuja kuvia naisista.
No,sitten kuitenkin kevenin. Välillä on hetkiä että tuntuu että näytän aika hyvältä. Lihakset tuntuu aika isoilta,vyötärö kapealta,turvotus kasvoista on tiessään. Paljon on vaivaa nähty ja tuskailu on jokapäiväistä mutta loppujen lopuksi onko tuolla nyt suurtakaan merkitystä. Kukaan ulkopuolinen ei voi arvostaa sitä työn määrää,asioita pitää tehdä ja jättää tekemättä että saavuttaa ja voi ylläpitää hyvää ulkonäköä. En ole huomaavinani naisten suhtautumisessa mitään hirveää eroa,vaikka enpä tuota menevintä tyyppiä ole että hirveästi olisi yleisöä. Semmoisia tähtihetkiä on aika vaikeaa saada osakseen,paitsi omassa mielessä ja fantasioissa. Olen ajatellut ruveta tanssiopiskelijaksi.
-
Joskus sitä melkein toivoisi että halvaantuisi pyörätuoliin ettei tarvitsisi tuntea paineita fyysisestä suoriutumisesta. Voisi aina fantasioida ja spekuloida siitä mitä olisi voinut olla eikä kukaan voi sanoa vastaan.
Paras lohtu tuntuu olevan se ajatus että maailmasta pääsee aina pois jos haluaa ja sitten voi olla pienten piirien legenda josta olisi voinut tulla vaikka mitä. Sitä ei voi enää vääräksi todistaa.
Tuntuu että kaikki on niin arvaamatonta (joskus onnistaa läskiä tai rimpulaa) ja kuitenkin huippukuntoisenakin saa vain siivun siitä huomion ja ihailun kakusta mikä laiskalle norminaiselle irtoaa.
Kait yksi syy miksi ulkonäkö kiinnostaa on se että voi jotenkin tuntea itsensä jollakin kriteereillä seksuaalisesti vakavasti otettavaksi tai vakavasti otettavammaksi. Nostaa vähän itseluottamusta ja siinä samalla on sitten helpompi fantasioida olevansa vähemmän yksinäinen. Voi vaikka ottaa kuvia itsestään ja katsella niistä ainutta joka vähän tykkää,sen sijaan että katselisi vain netistä saatuja kuvia naisista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.