Jonnekin piti tulla purkamaan oloa, kertomaan mitä itselle kuuluu. Aloitetaan sitten A:sta.
Tyttöystävän kanssa ollaan seurusteltu nyt nelisen kuukautta, tiedän että se on lyhyt aika. Pidän hänestä todella paljon, mutta onpa tähänkin suhteeseen ehditty jo saada mustia pilviä.
Tyttöystävä halusi ensimmäisenä seurustelupäivänä viedä minut vanhempiensa luo, ja tulenkin heidän kanssaan toimeen erittäin hyvin. "Appiukon" kanssa ollaan käyty monesti kalassa ja metsällä.
Minun vanhemmillani, ystävilläni, sisaruksillani, ei olla käyty kertaakaan ja vanhempani ovat oudoksuneet tilannetta, kun "miniää" ei talossa ole näytetty.
Seksiä emme ole harrastaneet kertaakaan, tyttökaveri kun ei ole tähän vielä valmis, ja en ole sitten yrittänyt painostaa siihen. Tyttö ei ole neitsyt. Minä sen sijaan haluaisin kovasti seksiä, mutta en viitsi edes yrittää "lämmitellä" kun joskus kosken rintaan nukkumaan mennessä, ja heti kuuluu kysymys; "Mitä sie oikein teet?!"Nykyään nukummekin eri peiton alla.
Muutakaan hellyyttä tai rakkauden osoitusta tytöltä on nykyään turha odottaa, nykyään enemmänkin ihmettelen jos pusu tulee nukkumaan mennessä. Alussa näin ei ollut.
Olen yrittänyt keskustella tilanteesta, että masentaako häntä jokin tai että onko esimerkiksi aiemmassa suhteessa tapahtunut jotain, mistä tällainen voisi johtua, mutta keskustelu on vaikeaa kun toinen vain kohauttelee olkiaan.
Nyt en jaksa edes oikeastaan yrittää keskustella mistään, kun kokemus on opettanut että seinätkin vastaavat paremmin.
Tyttö käy melkein joka viikonloppu baarissa, minä tietysti kuskina, ja pelottaa oikeasti aika paljon että onkohan hänellä toinen. Tätä olen itse asiassa kysynytkin ja tähän vastaus kuului heti että ei tietenkään ole.
En oikein tiedä, haluanko jatkaa tätä suhdetta kun tuntuu että muuttuuko tällainen ikinä, vai lähtisinkö vain kävelemään pois. Tiedän, löydän tyttöystävän jos lähden etsimään, mutta pidän tytöstä hyvin hyvin hyvin paljon. Välillä mietin että taidan rakastaakin.
Itkettääkin kun miettii koko tilannetta.
Sanokaa jotakin.
Tyttöystävän kanssa ollaan seurusteltu nyt nelisen kuukautta, tiedän että se on lyhyt aika. Pidän hänestä todella paljon, mutta onpa tähänkin suhteeseen ehditty jo saada mustia pilviä.
Tyttöystävä halusi ensimmäisenä seurustelupäivänä viedä minut vanhempiensa luo, ja tulenkin heidän kanssaan toimeen erittäin hyvin. "Appiukon" kanssa ollaan käyty monesti kalassa ja metsällä.
Minun vanhemmillani, ystävilläni, sisaruksillani, ei olla käyty kertaakaan ja vanhempani ovat oudoksuneet tilannetta, kun "miniää" ei talossa ole näytetty.
Seksiä emme ole harrastaneet kertaakaan, tyttökaveri kun ei ole tähän vielä valmis, ja en ole sitten yrittänyt painostaa siihen. Tyttö ei ole neitsyt. Minä sen sijaan haluaisin kovasti seksiä, mutta en viitsi edes yrittää "lämmitellä" kun joskus kosken rintaan nukkumaan mennessä, ja heti kuuluu kysymys; "Mitä sie oikein teet?!"Nykyään nukummekin eri peiton alla.
Muutakaan hellyyttä tai rakkauden osoitusta tytöltä on nykyään turha odottaa, nykyään enemmänkin ihmettelen jos pusu tulee nukkumaan mennessä. Alussa näin ei ollut.
Olen yrittänyt keskustella tilanteesta, että masentaako häntä jokin tai että onko esimerkiksi aiemmassa suhteessa tapahtunut jotain, mistä tällainen voisi johtua, mutta keskustelu on vaikeaa kun toinen vain kohauttelee olkiaan.
Nyt en jaksa edes oikeastaan yrittää keskustella mistään, kun kokemus on opettanut että seinätkin vastaavat paremmin.
Tyttö käy melkein joka viikonloppu baarissa, minä tietysti kuskina, ja pelottaa oikeasti aika paljon että onkohan hänellä toinen. Tätä olen itse asiassa kysynytkin ja tähän vastaus kuului heti että ei tietenkään ole.
En oikein tiedä, haluanko jatkaa tätä suhdetta kun tuntuu että muuttuuko tällainen ikinä, vai lähtisinkö vain kävelemään pois. Tiedän, löydän tyttöystävän jos lähden etsimään, mutta pidän tytöstä hyvin hyvin hyvin paljon. Välillä mietin että taidan rakastaakin.
Itkettääkin kun miettii koko tilannetta.
Sanokaa jotakin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun suhteenne on noin alkuvaiheessa, luulisi hellyydenosoituksia satelevan vaikka kuinka. Olen sitä mieltä, että kaikki kaipaavat hellyyttä - riippuu vain ihmisestä, kenen kanssa hellittely tuntuu mukavalta. Jotain on siis pahasti mennyt mönkään, luulisin.
Nuo baari-illatkin kuulostavat todella kummallisilta jos tyttö lähtee aina ilman sinua ja pyytää vain kuskiksi. Omassa suhteessani ei tulisi kuulostaan, että ukko viettäisi viikonloput baarissa tai toisin päin. Tokihan sitä aina joskus juhlitaan kavereiden kanssa, mutta ei herran tähden joka viikonloppu tai kuukausi niin, että toinen kököttää kotosalla.
Jos et saa tyttöä puhumaan, en näe muuta ratkaisua kuin ero - harmillista. Sinä kärsit suhteessa kuitenkin, koska sinä olet selvästi ainoa, joka sen haluaa saada toimimaan.
Niin joskus se vaan ei riitä että itse rakastaa, vaan täytyy saada myös vastarakkautta että voisi onnistua. Ei kuulosta ihan "normaalilta" että noin suhteen alkuvaiheessa ei edes hellyydenosoituksia satele. Minä en ainakaan suhteen alkuvaiheessa voi pitää näppejäni erossa uudesta ihanasta ihmisestä ja hellin sanoin & teoin. Ton seksi jutun jotenkin ymmärrän...omalla kohdallani oli samantyyppinen tilanne kun aiemmassa suhteessa oli vähän ikäviä kokemuksia kyseiseltä alueelta.
että mikä sai sut alkamaan tuollaisen ihmisen kanssa? Ihan puskastako sä jopa aloit toisen kanssa tuntamatta yhtään ja heti vaan näytille appiukolle.. Ei se ihminen ole siitä muuttunut mitä on. Sinä olet valinnut sellaisen ja turha nyt on itkeä omaa valintaansa. Jos on hyvä, on sitten hänen kanssa, jos ei ole hyvä, lähtee muualle kalastelemaan.
Kyllä taidat olla kalamiehiä. Kylmä kapakalasaaliskin tuntuu varmaan rakastettavalta, jos sellaisen saa.
Ei se ole mikään itkun paikka, vaan itsepeilauksen paikka, mihin alkaa ja millä perustein. Tavallaan sinä olet saanut sen, mitä haitkin, mutta tiesitkö mitä hait?
Mietin tuossa että eikö seurustelu ole juuri sitä varten että tutustuu toiseen? Tunnettiin kyllä aiemminkin mutta seurustelun aikanahan tarkoitus on opetella toista tuntemaan, ja miettiä, haluaako enemmän. Sitten jos seurustelun aikana tuntuu toinen ihminen vieläkin kivalta niin sitten voi harkita kihlaamista (avioliittolupaus) ja mennä naimisiin ja hankkia perhettä. Näin minä sen ajattelen.
Jotkut ajattelevat noin mutta se on niin tulkinnasta kyse... Toinen vaihtoehto on sitä, että kun olet löytänyt sen mahdollisesti mukavan ihmisen juuri sinulle jonka kanssa on kiva viettää aikaa ym... tämä ns. ''tutustumisaika'' on sitä tapailua....
Vähän aikaa tapailtuaan tajuaakin, että en halua kyllä tästä irti päästää enkä haluis ketään muuta tähän lähelleni niin silloin voidaan alkaa seurustelemaan...
Kihlaus on lupaus avioliitosta jonka itse tulkitsen niin, että toinen on jo kosinut ja koska joskus naimisiin menoja suunnitellaan ja järjestellään pitkään niin kosinnan ja hääpäivän välisenä aikana ollaankin kihloissa (ELI HÄISTÄ OLLAAN JO SOVITTU). Hääpäivänä sitten vielä sinetöidään lupaus ikuisesta rakkaudesta kunnes erotaan tai eletään onnellisesti loppuun asti.
toivotan onnea avioliitollesi. Ikuista rakkautta kunnes erotaan tai ..... Sinun omia sanojasi lainaten.. Toivon todella onnea, eikä epäonnea.
Itselleni on käynyt jotain ikävää, joten tunnistan kyllä sen, että ei halua mitenkään nopeasti sänkyyn, ja asiasta on huono puhua, mutta...
Mä en myöskään ravaa baareissa, ja kuitenkin tykkään olla lähellä, jos seurustellaan, eikä sentään suuteleminen vaikeaa ole, edes alussa. Mun mielestä nykyään edetään liian nopeasti sänkyyn ja seksi on suhteissa painostavaa, mullakin on siihen painostukseen kaatunut kasa suhteita, mutta! Kyllä tietyt merkit on olemasssa siitä, onko toinen edes kiinnostunut ajatuksesta vai ei,-vaikka hitaampi olisikin!
4 kuukauden kärsivällisyyden jälkeen kyllä jo pystyn asioista puhumaan, ja asiat alkavat kehittyä parempaan suuntaan, yleensä siinä vaiheessa seksi alkaa tuntua enemmän mahdolliselta, eikä vähemmän mahdolliselta. Yleensä tutustuminen auttaa siihen, että alkaa itsekin haluamaan enemmän ja alkaa luottaa toiseen. Ei päin vastoin.
Vanhempiin en osaa kommentoida, koska en yleensä ole perhe-ihminen eikä mua kiinnosta kauheasti hengailla kenenkään perheen kanssa, joten 4 kk ei ole siihen pitkä aika, ettei tapaa vanhempia. En tiedä yleistä käytäntöä, olen nimittäin hieman erakko tässä suhteessa muutenkin.
Mutta se, että sä olet aina kuskina viittaa hyväksikäyttöön. Ehkä te ootte tosi nuoria, se mimmi ei itekään tiedä, mitä tekee, eikä myönnä, että häntä ei tää juttu nyt vaan kiinnosta sillee kun pitäisi.
Siis, hän haluaa kuskin ja uninallen, mutta ei seurustelukumppania, hellyyttä, seksiä, ja jos suunta ois edes se, että hellyys asteittain lisääntyy, voisi sanoa, että odottele vaan, kyllä se siitä, mutta kun se on kuihtunut pois kokonaan, niin voi sanoa, että enpä usko, kyllä se taisi nyt kokeiluksi jäädä. Niinkun suhteet joskus jää.
Ei se ole elämää kummempaa, vaikka surettaakin. Ei se tee susta tai tytöstä huonompaa ihmistä, te vaan ette sovi yhteen, joten lopeta se, ja etsi jotain parempaa, tai siis, sopivampaa. Ansaitset tytön, joka oikeasti haluaa olla kanssasi. Kaikkia ei vaan saa :(
Joskus sitä vaan rakastaa ihmistä, vaikkei se rakastaiskaan takaisin, eikä siinä ole mitään pahaa, vaikka se sattuukin. Pitää vaan myöntää, ettei kaikkea saa. Parempi on silti tykätä, ja kokeilla, antaa edes mahdollisuus, kun sitten se, että suree tekemättömyyttä ja sitä ettei koskaan saanut tietää.
Sä vaikutat hyvältä tyypiltä, ja siltä, että itseluottamus sulla kyllä riittää, joten anna sen tytön mennä, päästä irti.
Mä toivotan sulle paljon jaksamista ja onnea etsintään, älä lannistu ainakaan ihan pienestä, eteenpäin sanoi mummo lumessa!
Rakkautta! :)
Kiitos viestistäsi! Mukavaa lukea näitä kun saa vähän eri näkökulmia. Olen miettinyt että haluan vielä yrittää ja käyn kalassa viikon yksin ja mietin mitä haluan suhteelta ja sanon suoraan mitä haluan ja katsotaan josko halut kohtaisivat. Neljä kuukautta on tosiaan lyhyt aika... :)
"Minun vanhemmillani, ystävilläni, sisaruksillani, ei olla käyty kertaakaan ja vanhempani ovat oudoksuneet tilannetta, kun "miniää" ei talossa ole näytetty."
.... Miksi ette oo käyneet sun sukulaisilla?
ps. "miniä" on liian aikainen ilmaus, vielä.
"Seksiä emme ole harrastaneet kertaakaan, tyttökaveri kun ei ole tähän vielä valmis, ja en ole sitten yrittänyt painostaa siihen. Tyttö ei ole neitsyt. Minä sen sijaan haluaisin kovasti seksiä, mutta en viitsi edes yrittää "lämmitellä" kun joskus kosken rintaan nukkumaan mennessä, ja heti kuuluu kysymys; "Mitä sie oikein teet?!"Nykyään nukummekin eri peiton alla."
Oletkos kysynyt miksi ei ole valmis? Jos et oo kysynyt niin nyt kysy!
Asutteko yhdessä vai miten?
Tuo on toisen kiusaamista nukkua yhdessä suhteen (?) alkuvaiheessa ilman seksiä. Luulis sellaista haluavan..
"Muutakaan hellyyttä tai rakkauden osoitusta tytöltä on nykyään turha odottaa, nykyään enemmänkin ihmettelen jos pusu tulee nukkumaan mennessä. Alussa näin ei ollut."
No, ittellä ainakin alkuvaiheessa ei muuta tehty kuin aina toisissa kiinni, vähintäänkin pusuttelemassa.
Että ei oo ihan normaalia tuo. Varsinkin jos alussa oli toisin, minne "alkuun" ei oo kovin pitkä matka.
Minkäs te ootte ikäsiä..?
Juu, ja siis olet yrittäny keskustellakin asiasta - mut ei mitään tulosta. Ei hyvä.
"Tyttö käy melkein joka viikonloppu baarissa, minä tietysti kuskina, ja pelottaa oikeasti aika paljon että onkohan hänellä toinen. Tätä olen itse asiassa kysynytkin ja tähän vastaus kuului heti että ei tietenkään ole."
Eli te ootte nuoria?
Kuule, jos noin nuori "suhde" ja pitää jatkuvasti olla menossa baareihin, niin kohta ootte erossa. Sitä ei juuri muuta nää kun sen ihastuksen noin alussa, eikä ainakaan yksin menemiset kiinnosta. Tai sitten se ei ole Sitä Suurta tunnetta.
"pidän tytöstä hyvin hyvin hyvin paljon. Välillä mietin että taidan rakastaakin. "
Tuskin vielä rakastat kuitenkaan. Se kun tulee ajan kanssa."
"Itkettääkin kun miettii koko tilannetta."
Ei se itkun paikka ole. Tai no, tietenkin itku helpottaa toisaalta. Nuo on niitä kokemuksia joita useimmille karttuu - ellei ole ihn neljän seinän sisällä ollut, tai jossain tiukassa kurissa. Ei niihin kuole, vahvistuu vaan, usko pois. Se on vaan Elämää.