Oot mun ajatuksissani, vaikket sitä tiedäkkään.
Haluaisin soittaa, mutta en pysty.
Eilen yritin unohtaa, mut se ei onnistunu.
Jos voisin, pyyhkisin muistot pois.
Sä satutit aika pahasti mua, enkä voi antaa
anteeksi.
Ehkä joskus voidaan jutella asioista joista ei olla voitu
puhua.
Jatkoja sinulle!
Haluaisin soittaa, mutta en pysty.
Eilen yritin unohtaa, mut se ei onnistunu.
Jos voisin, pyyhkisin muistot pois.
Sä satutit aika pahasti mua, enkä voi antaa
anteeksi.
Ehkä joskus voidaan jutella asioista joista ei olla voitu
puhua.
Jatkoja sinulle!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko ihan varma siitä, että satutin sua? Miten satutin? Mitä tein tai jätin tekemättä?
Niin, ei tämä minulle ollut, mutta periaatteessa olisi voinut olla. Minä niin mielelläni kuulisin hänestä. Kuulehan, pitäisikohän sinun sittenkin soittaa hänelle. Ettei vaan menisi upea mahdollisuus ohi elämän. Minä olen ollut tuollaisen tilanteen toinen osapuoli ja sen tähden kehoitan sinua soittamaan.
Samassa veneessä taidetaan olla. En kuitenkaan kaipaa häntä yhtä useasti kuin esim. viime kesänä. Olen jo tottunut ajatukseen, ettei hän tule koskaan olemaan rinnallani. Kuuluuhan hän toiselle. Enkä halua särkeä hänen maailmaansa tämän toisen kanssa. Toivon vilpittömästi, että hän on onnellinen vaimonsa kanssa ja että he saavat jakaa yhdessä vielä monta ihanaa vuotta.
Ehkä nyt olen oppinut rakastamaan. En ole enää vain rakastunut, vaan rakastan häntä kaikkine hänen vikoineenkin. Ja eikös se tosiasia ole, että jos toista rakastaa tarpeeksi, on myös valmis luopumaan hänestä, jos tarve vaatii? No sitä en ehkä vielä kuitenkaan allekirjoita; en ole pystynyt vielä kuitenkaan aivan luopumaan hänestä. Kyllähän se toivo elää joka päivä sisälläni enkä koe edes sydämmeni särkyneen, vaikka hän on koko ajan toitottanut minulle, ettei hänellä niitä tunteita ole. Hän on kuitenkin mielestäni melko läpinäkyvä ja hyvä jos hän edes pystyy itseään huijaamaan. Valehtele, se kannattaa! Eri asia uskooko sitä kukaan...
Saatan kuulostaa hullulta, ehkä olenkin sitä. Vain tämä mies tietää totuuden ja jos hän haluaa sen pitää itsellään, hyvä on. Mutta kuten totesin jo, en halua mennä hänen ja hänen vaimonsa väliin. Joten asioiden on oltava näin. Hän on liian vanhakin minulle.
En välttämättä edes tapaa häntä enää koskaan. Ja jos rehellisiä ollaan, ei se minua kauheasti edes näytä haittaavan. Välillä mietin, että kuinka ihmeessä voin ottaa asiat näin tyynesti... Hän on tehnyt minusta vahvan (kiitoksia hänelle!), ehkä hieman kylmänkin. Eli saattaa sitten seuraavalla elämääni astuvalla miehellä olla hieman sulattelemista.
Minusta vastauksestasi paistaa rivien välistä juuri tasan muu kuin mitä riveillä lukee. Kirjoitat ettei sinua haittaa, vaikket näkisi häntä enää koskaan. Mahdatkohan sittenkin sisimmissäsi toivoa hänen tapaamistaan? Uskottelet itsellesi olevasi vahva. Veikkaanpa, että olet vain niin tulehtunut, että olet turtana. Se kuuluu surutyöhön. Kun on vaikeaa, täytyy mantran tavoin todeta mielessään: en kaipaa häntä, en kaipaa häntä, en kaipaa häntä, ja sitten olla uskovinaan itseään.
Suru on kuin koksia. Se palaa ja voi jäädä kytemään leimahtaakseen aina välillä, mutta lopulta se on muuttunut hiilidioksidiksi ja lämmöksi. Lämpö tosin on vain linnulle karannut muisto käytännöllisen kylmässä elämässä.
Minun sydämeni meni aivan rikki. Kärsin sen, minkä pystyin ja sitten sulloin sydämeni kymmenen kymmenen kassakaapin sisään ja heitin kaikki avaimet pois. Ja silti, toisinaan, tunnen kuinka sitä puristaa ja kivistää. Silloin yritän olla urhoollinen ja leikin kovista kuin James Bond: "The bitch is dead". En ole sittemmin enää ketään päästänyt lähelleni ja arvailen, etten tule päästämäänkään. Heitänköhän lopun elämäni hukkaan näin? En vaan halua enää kokea sitä surua, en enää koskaan. On helpompi olla katkera ja vihainen kuin rakastunut.
Toivotan sinulle rohkeutta ja onnea. Ole rehellinen itsellesi.
Mulla on aivan sama olo, haluaisin sanoa mun eksälle että oon pahoillani. En vaan pysty siihen, en kehtaa enää kun erosta on jo puoli vuotta ja taisin loukata aika pahasti kertomalla muille kuulumattomia sioita. Oon todella, todella pahoillani. Mekään ei koskaan selvitetty asioita. Ehkä joskus koittaa se päivä kun ei enää mieti toista.. Niin toivon.
Ei ole paluuta menneeseen.
Ei tulevaisuutta.
Muistot jäi, vaan kylmyytesi ne pilaa.
Kaipaan sinua, ihmistä jonka tunsin.
Pelkään sinua, ihmistä joksi muutuit.
Itken muistaessani sinut ja kaipaan lämpöä.
Puhua olisin halunnut, totuuden kuulla.
Hiljaa lähdit, poistuit ilman syytä.
Jatkan elämää, kivistä tietä.