Meillä oli yläasteella luokkakaverina poika, sanotaan häntä Jariksi. Jari oli hyvännäköinen ja menestyi koulussa hyvin, bailasi myös ja oli kaikkien suosiossa. Luokalla oli myös hiljainen, uskovainen, lyhyt ja hirmuisen kiltti poika, sanotaan häntä vaikka Taneliksi. Taneli oli syrjäänvetäytyvä ja herkkä eikä juonut tai polttanut ikinä.
Tapasin Tanelia aina silloin tällöin myöhemminkin aikuisiällä. Taneli ihmetteli minulle joskus sitä, miten Jarista oli tullut ala-asteen opettaja, kun Jari oli tehnyt yläasteella hänen elämästään helvettiä kiusaamalla lähes päivittäin. Taneli muisteli aikaa todella raskaana. Itse tiesin, että Jarilla oli hyvä itsetunto ja hän määräsi monista asioista, mutta en tiennyt, että hän olisi todella pahasti ketään kiusannut.
Tänään tapasin sattumalta Jarin rouvineen. Jari kertoi opiskelleensa tänä vuonna erityisopettajaksi. Kehuin häntä valinnasta, sillä minusta on hienoa,että ihmiset jaksavat panostaa lapsiin! Sanoinkin näin, mutta sanoin myös, että loistavaa, että hänkin on löytänyt tuollaisille urille elämässään, kun luokkakaveri Tanelikin taannoin muisteli Jarin häntä yläasteella aina kiusanneen, mutta että Tanelihan toki oli kovin herkkä ja muistelee varmaan minunkin häntä kiusanneen...Tästä Jari suivaantui ihan täysillä. Hän katsoi vaivaantuneena vaimoaan ja sanoi, että siitähän on yli 15 vuotta ja että enhän minäkään tykkäisi jos joku tulisi tollaista sanomaan. Siihen loppui meidän jutustelu...
Itse oisin joko myöntänyt, jos oikeesti oisin jotakuta kiusannut koulussa ja sanonut, että se nyt oli sitä aikaa tms. tai sitten olisin ihmetellyt kovasti, jos en oikeasti olisi ketään kiusannut, että mitä ihmettä...
Nyt mulla on hirveän huono fiilis, kun tollaista menin möläyttämään, kun en sitä todellakaan tarkoittanut millään pahalla, vaan ainoastaan päivittelin sitä, että hienossa ammatissa Jari on nyt!
Tapasin Tanelia aina silloin tällöin myöhemminkin aikuisiällä. Taneli ihmetteli minulle joskus sitä, miten Jarista oli tullut ala-asteen opettaja, kun Jari oli tehnyt yläasteella hänen elämästään helvettiä kiusaamalla lähes päivittäin. Taneli muisteli aikaa todella raskaana. Itse tiesin, että Jarilla oli hyvä itsetunto ja hän määräsi monista asioista, mutta en tiennyt, että hän olisi todella pahasti ketään kiusannut.
Tänään tapasin sattumalta Jarin rouvineen. Jari kertoi opiskelleensa tänä vuonna erityisopettajaksi. Kehuin häntä valinnasta, sillä minusta on hienoa,että ihmiset jaksavat panostaa lapsiin! Sanoinkin näin, mutta sanoin myös, että loistavaa, että hänkin on löytänyt tuollaisille urille elämässään, kun luokkakaveri Tanelikin taannoin muisteli Jarin häntä yläasteella aina kiusanneen, mutta että Tanelihan toki oli kovin herkkä ja muistelee varmaan minunkin häntä kiusanneen...Tästä Jari suivaantui ihan täysillä. Hän katsoi vaivaantuneena vaimoaan ja sanoi, että siitähän on yli 15 vuotta ja että enhän minäkään tykkäisi jos joku tulisi tollaista sanomaan. Siihen loppui meidän jutustelu...
Itse oisin joko myöntänyt, jos oikeesti oisin jotakuta kiusannut koulussa ja sanonut, että se nyt oli sitä aikaa tms. tai sitten olisin ihmetellyt kovasti, jos en oikeasti olisi ketään kiusannut, että mitä ihmettä...
Nyt mulla on hirveän huono fiilis, kun tollaista menin möläyttämään, kun en sitä todellakaan tarkoittanut millään pahalla, vaan ainoastaan päivittelin sitä, että hienossa ammatissa Jari on nyt!
Vastaukset 4
Vanhimmat
...ihan oikein. Jos Jari oli joskus kiusannut Tanelia niin kyllä siitä voi mainita hänelle. Mitäs oli mennyt kiusaamaan. Itsepähän on ongelmansa aiheuttanut loppujenlopuksi. 15 vuotta ei ole aika eikä mikään, että tälläiset asiat voisi unohtaa. Se on kiusaajien harhaluuloa. Elinikäiset traumat uhreilla kertovat totuudesta.
Vanha totuus. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Erityisopettajalle pikakurssia...
Jesh! Lisää! Anna palaa! Listi se!
Me Tanelit ollaan niin maahanpainettuja, että nostaa suoranaisen riemuhuudon kun joku "ei-Taneli" on puolellamme.
Kaikki Tanelit haaveilevat kostosta kiusaajilleen, niin minäkin.
Kaikkien maailman Tanelien puolesta!
Tanelin siskona muistan kyllä kiusaajat, ne keitä tiesin, särkyi siinä sivusta seuratessa omakin sydän. Ei nuo unohdu. Varsinkin noin räikeä ammatinvalinta. Varmasti mainitsisin asiasta. Jos noin kimpaantui, niin ei ole kyllä sinut tekojensa kanssa.
Olen itsekin opettaja, kiusaamiseen puuttuminen tärkeä juttu minulle.