Tosihauska

Kyllä työpaikkakiusaaminen ja siitä toipuminen sen verran ikävää on, että toivoisi voivansa keskustella asiasta täällä netissä jonkun kanssa.
Yritän aktiivisesti ajatella muita asioita, mutta joskus tulee paha mieli ja silloin olisi hyvä saada vertaistukea asiassa. En haluaisi ystäviäni rasittaa eikä aina voi lähteä soittelemaan kavereille, koska ymmärrän myös sen, että näistä asioista ei ole helppo keskustella.

Kuitenkin, pääsääntöisesti pyrin unohtamaan asiat enkä jatkuvasti halua muistella niitä eli sen vuoksi en mitään ammattiapuakaan ole koskaan hankkinut.

Ennen kaikkea tulevaisuuden suunnittelu kiinnostaa; miten estää kiusatuksi tuleminen, miten itse voisin käyttäytyä kun huomaan, että joku alkaa nälvimään ja koeajalla en voi sanoa takaisin, missä vaiheessa kannattaa luovuttaa jos huomaa että organisaatiossa on ikävä nälvimiskulttuuri yms.
Kokemuksia, näkemyksiä yms. asioita.

Näistä ja muista asioista olisi kiva keskustella.

purkamista. kirjoitti:

Kyllä työpaikkakiusaaminen ja siitä toipuminen sen verran ikävää on, että toivoisi voivansa keskustella asiasta täällä netissä jonkun kanssa.
Yritän aktiivisesti ajatella muita asioita, mutta joskus tulee paha mieli ja silloin olisi hyvä saada vertaistukea asiassa. En haluaisi ystäviäni rasittaa eikä aina voi lähteä soittelemaan kavereille, koska ymmärrän myös sen, että näistä asioista ei ole helppo keskustella.

Kuitenkin, pääsääntöisesti pyrin unohtamaan asiat enkä jatkuvasti halua muistella niitä eli sen vuoksi en mitään ammattiapuakaan ole koskaan hankkinut.

Ennen kaikkea tulevaisuuden suunnittelu kiinnostaa; miten estää kiusatuksi tuleminen, miten itse voisin käyttäytyä kun huomaan, että joku alkaa nälvimään ja koeajalla en voi sanoa takaisin, missä vaiheessa kannattaa luovuttaa jos huomaa että organisaatiossa on ikävä nälvimiskulttuuri yms.
Kokemuksia, näkemyksiä yms. asioita.

Näistä ja muista asioista olisi kiva keskustella.

Olipa piristävää lukea kirjoituksesi, sillä se oli sisällöltään pääpiirteissään sellainen, jonka itsekin olisin voinut kirjoittaa.

Minulla on siis samantyyppiset selviytymiskeinot kuin sinullakin paitsi siltä osin, että olen muutaman kerran käynyt keskustelemassa työterveyspsykologin kanssa. Hänellä on ollut aika ajoin hyviä neuvoja, mutta tärkein anti on ollut se, että hän on kuunnellut, minkä seurauksena olen voinut säästää läheisiäni edes jonkin verran.

Keskustelemisiin.

samoilla linjoilla kirjoitti:

Olipa piristävää lukea kirjoituksesi, sillä se oli sisällöltään pääpiirteissään sellainen, jonka itsekin olisin voinut kirjoittaa.

Minulla on siis samantyyppiset selviytymiskeinot kuin sinullakin paitsi siltä osin, että olen muutaman kerran käynyt keskustelemassa työterveyspsykologin kanssa. Hänellä on ollut aika ajoin hyviä neuvoja, mutta tärkein anti on ollut se, että hän on kuunnellut, minkä seurauksena olen voinut säästää läheisiäni edes jonkin verran.

Keskustelemisiin.

Itse en ole keskustellut työterveyspsykologin kanssa, koska lähdin pois sieltä "kiusaamispaikasta". Minkälaisia neuvoja olet saanut? Tuo on hyvä, jos saa ammattiapua, kyllä heillä on varmasti parempi tietämys asioista kuin maallikoilla.

Olen myös keskustellut siinä samassa työpaikassa olleen samojen henkilöiden kiusaaman ihmisen kanssa, jolta olen saanut vertaistukea.

Tuo läheisten säästäminen on muuten tärkeä asia. Minulla oli vieläpä niin, että tuttavapiirissäni oli silloin eräs ystävä, joka oli työtön (teki jotain pätkätöitä) ja jotenkin tuntui kohtuuttomalta että olisin valittanut työstäni, kun kuitenkin varsinaisessa työssä menestyin hyvin eli ongelmat olivat joidenkin ihmisten kanssa. Sillä tuttavalla oli ihan oikeasti ongelmia, kun oli perhe elätettävänä ja työtilanne tosi surkea.

Oletko lukenut sen täällä mainitun gradutyön työpaikkakiusaamisesta. Se oli hyvä, tunnistin siitä itseni. Hyviä työntekijöitä kiusataan.

Arkahan minä olen vieläkin, mutta nykyisin saan normaalia kohtelua töissä ja se kyllä helpottaa.

Itseäni on kiusattu aiak raa'astikin jo n 10-vuotiaasta asti, mutta mulle kehittyi jo alkuaikoina se paskasuodatin. Minä vain nauroin kiusaajat pois, tosin siitä tuli vielä raaempaa kiusaamista, mutta lopulta heidän oli pakko luovuttaa, koska olivat ällikällä lyötyjä.

Vanhempana ei sitten tarvinnut enää edes nauraa, pistin vain suodattimen päälle ja annoin sen olla päällä koko ajan, kun jouduin tekemisiin kiusaajien kanssa, toki käyttäydyin asiallisesti aina kun työasioista oli kysymys.
Nyt on sen verran arvostusta, ettei kukaan uskaltaisi edes yrittää, luultavasti se paistaa läpi.

Mulla vain jotenkin kävi tuuri, koska jouduin kehittämään itse sen suodattimen jo lapsena ja kakarana lähdin kotoakin pois. Oletteko huomanneet, että monet vammaiset ja poikkeavat ihmiset ovat henkisesti vahvempia kuin me "normaalit"?

Se johtuukin ehkä siitä, että ovat jo lapsesta asti joutuneet alakynnessä näyttämään oikeutuksen omaan arvoonsa. Itse en ole vammainen, enkä luultavasti muutenkaan poikkeava, mutta osasin väsätä sen paskasuodattimen päälle vahingossa ehkä. Sitä ei voi vaatia kaikilta, koska mullakin se vain jotenkin lipsahti. Varmasti tiedän, että moni olisi "kaatunut" minuun osuneihin iskuihin, mutta minuun ne ei tehoa.
En tarkoita sitä, että olisin superihminen, vaan sitä, että olemme erilaisia, joku slummissa syö paskaa, eikä sairastu ikinä, joku juoksee maratonin joka päivä ja minä juostuani 100m läkähdyn.

Ei kannata lannistua, pienikin vastoinkäyminen vahvistaa vain, mutta jos niitä ei ole ollenkaan, niin niiden puuttumattomuus heikentää.

totta! kirjoitti:

Itseäni on kiusattu aiak raa'astikin jo n 10-vuotiaasta asti, mutta mulle kehittyi jo alkuaikoina se paskasuodatin. Minä vain nauroin kiusaajat pois, tosin siitä tuli vielä raaempaa kiusaamista, mutta lopulta heidän oli pakko luovuttaa, koska olivat ällikällä lyötyjä.

Vanhempana ei sitten tarvinnut enää edes nauraa, pistin vain suodattimen päälle ja annoin sen olla päällä koko ajan, kun jouduin tekemisiin kiusaajien kanssa, toki käyttäydyin asiallisesti aina kun työasioista oli kysymys.
Nyt on sen verran arvostusta, ettei kukaan uskaltaisi edes yrittää, luultavasti se paistaa läpi.

Mulla vain jotenkin kävi tuuri, koska jouduin kehittämään itse sen suodattimen jo lapsena ja kakarana lähdin kotoakin pois. Oletteko huomanneet, että monet vammaiset ja poikkeavat ihmiset ovat henkisesti vahvempia kuin me "normaalit"?

Se johtuukin ehkä siitä, että ovat jo lapsesta asti joutuneet alakynnessä näyttämään oikeutuksen omaan arvoonsa. Itse en ole vammainen, enkä luultavasti muutenkaan poikkeava, mutta osasin väsätä sen paskasuodattimen päälle vahingossa ehkä. Sitä ei voi vaatia kaikilta, koska mullakin se vain jotenkin lipsahti. Varmasti tiedän, että moni olisi "kaatunut" minuun osuneihin iskuihin, mutta minuun ne ei tehoa.
En tarkoita sitä, että olisin superihminen, vaan sitä, että olemme erilaisia, joku slummissa syö paskaa, eikä sairastu ikinä, joku juoksee maratonin joka päivä ja minä juostuani 100m läkähdyn.

Ei kannata lannistua, pienikin vastoinkäyminen vahvistaa vain, mutta jos niitä ei ole ollenkaan, niin niiden puuttumattomuus heikentää.

Olet oikeassa siinä, että pitäisi oppia tunnistamaan kiusaajat, mutta kun naiset toimivat ihan eri tavalla kuin miehet. Ne hymyilevät, kyselevät yksityisasoista (työpaikalla koeaikana on pakko vastata) ja sitten kertoilevat tarinoita pitkin käytäviä omina versioinaan. Tosin, kertoilevat kyllä tarinoitaan vaikkei heille mitään puhuisikaan. Kiusaajannaiset ovat pahansuopia, ilkeitä ja kateellisia...ja usein muista kuin työasiosta. Tuollaisten tyyppien tunnistamiseen menee aikaa. Jotkut ovat tosin jo niin katkeroituneita ja ilkeitä, että se näkyy päällepäin.

Otan esimerkin. Suomessahan pitää suhtautua viinanjuomiseen myönteisesti.
Meillä oli iltatilaisuus, jossa en juonut viinaa. Ikinä en ole kenenkään juomista arvostellut. Kiusaajanainen kertoi talon miehille pitkin käytäviä että olen ylimielinen, ylpeä ja pidän kaikkia viinaan meneviä juoppoina yms. Näin hän sai osan ihmisistä uskomaan, että olen epämiellyttävä ihminen.
Tottakai osa uskoo tuon, kun kaikki näkivät etten juonut viinaa kyseisessä tilaisuudessa.
Tuosta oli minulle haittaa, koska jotkut ihmiset uskoivat kiusaajaa...siis kukaan ei tullut tietenkään minulta kysymään asian todenperäisyyttä.

Todella ikävää jos olet lapsena saanut törkeää kohtelua osaksesi, oliko se fyysistä vaiko henkistä väkivaltaa? Hienoa, että olet selvinnyt siitä. Sanot nauttivasi arvostusta, eli sinulla on ilmeisesti hyvä ammatti (koulutus tms). Tuossa olen samaa mieltä. Aina kannattaa panostaa omaan osaamiseensa, koska se vähentää kiusaamista siinä mielessä, että arvostettuja työntekijöitä ei samalla tavalla kiusata. Tai jos kiusataan, ainakin joku uskoo. Itseäni uskottiin siinä organisaatiossa ja se oli tärkeää minulle. Ymmärsin, että ne kiusaajat ovat toivottomia tapauksia, koska ovat niin katkeroituneita (elämälle, työlle, miehille) ettei mitkään tämänpäivän tapahtumat voi enää parantaa mitään.

Kyllä se on organisaatiosta kiinni. Olin töissä yhdessä firmassa, jossa toinen toistaan älykkäämmät ihmiset olivat minulle ystävällisiä ja työtäni arvostettiin. Enkä sielläkään viinaa juonut.

Ja sitten toisessa organisaatiossa joku kiusaaja, joka ei osaa laskea toisen asteen yhtälöä haukkuu minua tyhmäksi.

No, minulla on kyllä ollut vastoinkäymisiä lähinnä naisten kanssa jo ihan pienestä asti. Jollakin tapaa tuo naisten kateus on annettu tekijä, jota ei voi muuttaa.
Miesten kanssa olen pärjännyt töissä paremmin. Vaikka sanonkin itseäni aina leikkisästi telaketjufeministiksi. Miehet myös tukivat minua työpaikkakiusaamisasiassa. Se yllätti sekä kiusaajat että myös esimiehet.

etusivulle juttuineen

tallaajat kirjoitti:

etusivulle juttuineen

Sovittaisko, että _Jouni vs HCD- jutut poistettaisin heti tai vierittäisiin seuraavalle sivulle.

Keiona esimerkiksi tällaiset nostot.