Olemme olleet naimisissa viisi vuotta. Pari viimeistä vuotta mennyt aaltoliikettä, ollaan oltu eroamassa monesti, mutta sen jälkeen aina Ilma puhdistunut ja pystytty jatkamaa taas.
Siis oikeesti kun harrastamme seksiä, en tunne mitään kun mieheni koskettaa minua, yritän vaan suoriutua tehtävästä. Voiko enää tällaiseen löytyä sitä tunteiden paloa joka joskus on roihunnut. Onko kellään kokemusta? Auttaisiko avioliittoleiri?
Mieheni on todella kova stressaamaan työasioita ja usein kun tulee kotiin ei sano sanaakaan koko illassa vaan katsoo teksti tv:tä, keskustelua en saa hänen kanssaan aikaiseksi. Muutama kuukausi sitten hän sanoi että rakkaus minua kohtaan on kuollut, mutta on sanonut sen jälkeen löytäneensä sen uudestaan. Hän ei vaan näytä minulle minkäänlaista kiinnostusta. Ei koskaan halaa, pussaa tai puhu kauniita. Sitäkin hän on tehnyt joskus. Minä olen miettinyt jo valmiiksi kaikki järjestelyt jos ero tulee. Minä en halua ottaa sitä ekana puheeksi. Vaan toivon salaa että mieheni löytää uuden naisen joka tekee hänet onnelliseksi. AUTTAKAA,ONKO KELLÄÄN OLLUT TÄLLAISTA TILANNETTA? MITÄ PITÄISI TEHDÄ?
Siis oikeesti kun harrastamme seksiä, en tunne mitään kun mieheni koskettaa minua, yritän vaan suoriutua tehtävästä. Voiko enää tällaiseen löytyä sitä tunteiden paloa joka joskus on roihunnut. Onko kellään kokemusta? Auttaisiko avioliittoleiri?
Mieheni on todella kova stressaamaan työasioita ja usein kun tulee kotiin ei sano sanaakaan koko illassa vaan katsoo teksti tv:tä, keskustelua en saa hänen kanssaan aikaiseksi. Muutama kuukausi sitten hän sanoi että rakkaus minua kohtaan on kuollut, mutta on sanonut sen jälkeen löytäneensä sen uudestaan. Hän ei vaan näytä minulle minkäänlaista kiinnostusta. Ei koskaan halaa, pussaa tai puhu kauniita. Sitäkin hän on tehnyt joskus. Minä olen miettinyt jo valmiiksi kaikki järjestelyt jos ero tulee. Minä en halua ottaa sitä ekana puheeksi. Vaan toivon salaa että mieheni löytää uuden naisen joka tekee hänet onnelliseksi. AUTTAKAA,ONKO KELLÄÄN OLLUT TÄLLAISTA TILANNETTA? MITÄ PITÄISI TEHDÄ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aivan täysin samanlainen tilanne kuin meillä! Ollaan oltu reilut 10v yhdessä ja naimisissa parisen vuotta. Kummatkin tietää, ettei tässä suhteessa ole enää hyvä olla, mutta kumpikaan ei saa tehtyä asialle mitään. Pelottaa liikaa:/ Kun siihen toiseen on niin tottunu. Ja olen miettinyt, että kuuluuko sen mennäkin näin, eli hamaan hautaan asti yhdessä ilamn sen kummempia tunteita, kun olemme toisillemme siitä lupaukset antaneet.
En siis osaa neuvoa sinua, mutta tosiaan kohtalotovereita löytyy..
Mikä siinä puhumisessa on noin vaikeaa? Jos puoli ei kykene avaamaan keskustelua, niin sitten tarvii alkaa itse puhumaan. Toiselle voi ihan rohkeasti sanoa että toivoisi lisää läheisyyttä ja voitaisiinko yhdessä ruveta vaikka harrastamaan jotain.
Pelokkaana paskahousuna ei ikävä kyllä pärjää elämässä. Kannattaa vain ottaa itseänsä niskasta kiinni ja yrittää tehdä asioille jotain. Aina yrittäminen ei auta, mutta hei on ainakin yrittänyt. Voi sitä tietenkin elää huonossa parisuhteessa väkisin ja kärvistellä koko elämänsä kunnes jompi kumpi pettää/jättää.
Ikävä että teillä on samanlainen tilanne,mutta kiitos kun ymmärrät minua. Tänään taas tultiin samalla autolla töistä 30 km, tervehdittiin ja siinä kaikki. Haettiin lapset hoidosta ja syötiin ruoka, mitään ei olla puhuttu. Rinnassa tuntuu sellainen kamala möykky ja ahdistaa. Eiköhän tilanne laukea lähipäivinä, toivottavasti saadaa asioita eteenpäin sen jälkeen, oli se suunta sitten mikä tahansa...
Tuo alempi kiitos oli tarkoitettu sinulle...
Siis minä olen yrittänyt keskustella joka toinen päivä asiasta, kun nyt viimeksi sain huudot että älä kysele ja mies ei jaksa keskustella...
Otetaan puhekumppaniksi hymyilevä valehteleva mies. On aivan sama, mitä hänen kanssaan keskustelet, hän toimii vain siten manipuloimalla, että saa oman tavoitteensa toteutettua, kuten esimerkiksi aviopuolison säilyttäminen kodinkoneena ja muiden vonkaaminen selän takana. Mikä auttaa tällaiseen tapaukseen?
saakka saattaa olla vaan ällistyttävän pitkä matka. Sen varaan ei oikeastaan voi elämänsä menoa perustaa. Toisaalta, eihän meillä ole kuin tämä päivä. Päätökset pitää tehdä sen perusteella mitä on nyt. Ei kannata odotella oraakkelin sanomaa, ei etsiskellä kristallipalloa, eikä tavailla horoskooppeja.
Ratkaisut pelottaa, vaikka ne tehtyä ei voi enää käsittää, mitä pelkäämistä niissä oikeastaan edes oli. Sitten alkaa tajuamaan, että pelottavampaa on olla vastaamatta kysymyksiin jotka roikkuvat lähes käsin kosketeltavina parisuhteen yllä.
Kokeile naista!!
Kokeile naista!!!!!
Must tuntuu, että ongelma on nyt ennenkaikkea juuri tuossa, mitä sanoit, että miehesi ei enää huomioi sinun hellyyden ja romantiikan tarpeitasi. Yleensä tunteet naisella niiden myötä herää ja rakastelukin alkaa taas maistumaan.
On erittäin yleistä, että noin käy silloin, kun mies uppoutuu töihinsä. Moni liitto on kariutunut siihen. Mies ei välttämättä asiaa tajua, sillä hän saa sänkyhommista ja TV:stä usein tarvitsemansa elämänsisällön ja siitä, että onnistuu ruokkimaan perheensä.
Avioliittoleiri todellakin auttaisi tapauksessanne. Kuuntelin juuri radiosta NMKY:n avioliittoleirien edustajien esittelyä heidän avioliittotyöstään, ja siinä todettiin, että suurin osa leireillä käyvistä saa avun liitolleen! Kannattaa yrittää. Kuten itsekin totesit, olette jo ominkin avuin saaneet välillä ilmaa puhdistettua, joten ammattiavulla pääsisitte ennen pitkää kuiville.
tajuaa, että asiat on pitkälti kiinni siitä, että se työ on aina ykkönen ja muut tulee vasta sen jälkeen, mutta minkäs teet, kun ei kuulemma voi tehdä asioille mitään (sellainen työ, että hänellä paljon vastuuta) ja ammattiauttajallekaan ei kuulemma lähdetä.
Kiitos neuvoista. Täytyy netistä katsella niitä leirejä. Mietin vaan että onko tämä mennyt jo liian pitkälle, ettei mikään muu kuin ero vie eteenpäin. Lapsemme ovat vielä alle kouluikäisiä ja niiden puolesta surettaa niin kamalasti.