"Veronikan kaksoiselämä"? Mitä piditte siitä?
Lainasin sen tänään kirjastosta ja ajattelin nyt katsoa sen ja rentoutua samalla ...
Lainasin sen tänään kirjastosta ja ajattelin nyt katsoa sen ja rentoutua samalla ...
Kuka katsonut Kieslowskin elokuvan ...
persona-non-grata
20171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Rentoudun ennemmin istumalla kusiaispesässä kuin katsomalla Kieslowskin elokuvia.
*et ole meitä muita parempi vaikka katsoisitkin taide-elokuvia*
Ihan huippuantia leffassa on soundtracl - tykkään Preisnerista muutenkin mutta tuossa on kyllä hänenkin tuotannostaan yksi helmi.
Se itse tarina sitten... Siitä jää kivalla tavalla moniselitteinen olo. Ovatko kaksoset vain konkreettisesti totta vai olemmeko me kaikki kaksosia sillä tavalla, että aina valitessamme elämässä yhden kaksosen elämä loppuu ja toisen jatkuu, mutta se kuollutkin siinä vaikuttaa. En spoilaa kumminkaan enempää.
Hyvä leffa se on. Ehdottomasti.
Eikä ollenkaan semmoinen kinkkistaiteellinen, jos joku niin luulee. Katsokaa ennakkoluulottomasti pois vaan, Kieslowski ei ole mikään kerralla nieltävä lecaharkko vaan ihan jouhevaa tavaraa.
Mukavan moniselitteinen tarina. Kiinnostavaa katsottavaa, vaikka jokin siinä jäi mua vaivaamaan. Kaunis katsella ja kuunnella. Oletkin jo varmaan katsomassa.
- Murskaan leca-harkkoja ajatuksen voimalla -
Aika pitkästyttävä..
Menee kategoriaan o.k. muttei mikään mullistava. Mä en muuten muista juuri mitään leffoista, jonkinlaisen tunnelman ja jotain kohtauksia. Tämä leffa voi olla pitkästyttävä monen mielestä, koska se on sellaista maalailua. Vähän kuin Bryan Ferryn musaa kuuntelisi tai katsoisi kun zen-mestari vetää siveltimellä tasaista leveää viivaa paperille :) Joskus se on nautittavaa, joskus ei vaan jaksa.
Oletko huomannut, että tällä foorumilla on myös elokuville oma osionsa?
Nyt sen katsottuasi? Itselle tuo ei ole jäänyt mieleen, mutta väritrilogia kylläkin.
elokuvan riisutusta ja vähäeleisestä tyylistä. Se oli myös kovin mysteerinen. Itselle tuli mieleen elokuvaa katsoessa se, miten lopulta elämä on jatkumo ... jonkin elämä jatkuu meissä kuoleman jälkeenkin ja on tiiviinä osana sisällämme.
Ja me kaikki olemme osana kaikkea.
K. antoi minulle tunteen siitä että elokuva voi olla kaikkein suurin taidemuoto. Siinä yhdistyvät kaikki.
usein. Onko se suurin. Sitä kutsutaan myös alemmaksi taiteeksi.
vastausta? Kuka sitten tykkää mistäkin.
Eurooppalaiset, erityisesti ranskalaiset ja puolalaiset taide-elokuvat viehättävät minua ... ne ovat filosofisempia, pohdiskelevampia, älyllisempiä. Ne lähtevät ihmisestä itsestään, ei siitä, miten ne voisivat kenties myydä maailmalla ...
...se on suurin. Elokuvassa yhdistyy monen taiteilijan parhain.
Itse en tykännyt niin paljon kuin Kieslowskin kymmeneen käskyyn perustuvasta Decalog-tv-sarjasta tai väritrilogiasta (siinä musta Sininen oli paras). Näin jälkeenpäin tuntuu että Veronikassa oli vähän tekotaiteellisuuttakin havaittavissa. On tosin aikaa kun olen katsonut, paljon aikaa. Tykkään että elokuvan sanoma tulee selkeämmin esiin, eikä jää liikaa irrallisia langanpätkiä. Toisaalta siinä oli upeita kuvia, tunnelmia ja musiikkia. Pelkästään niillä pärjää pitkälle:)
Minä pidin punaisesta. Ehkä siinä yhdistyivät ne kaksi muuta ja antoi mahdollisuuden oivallukseen.
Punaisesta, mutta Sininen on jotenkin tunne-mielessä jäänyt paremmin mieleen, itkettävämpi? Älyllisesti ehkä tykkäsin enempi Punaisesta, mitä nyt siitä vielä muistan. Ja muistan kyllä ton, että asiat yhdistyivät jotenkin Punaisessa. Ja sen että Irene Jacob teki silloin vaikutuksen moneen tuntemaani mieheen, kun leffa pyöri teattereissa:)
Valkoinen ei kauheasti kolahtanut.
Mua itketti se punainen enemmän kuin sininen. Sininen oli jotenkin itsestäänselvä, jollain tavalla. Valkoinenkin on hieno, kylmyydessään.
väritrilogioita ... kannattaisiko?
katsominen kannattaa aina, Jörn Donneria hieman mukaillen lainaten:) Siinähän on nää vapaus-veljeys-tasa-arvoteemat..:)
On hyvin vaikea johdatella asioita siten, että elokuva noudattaa epäilemättä ideatasolla reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen.