jälleen kerran. Tänään se loppui... Ei meistä voi koskaan mitään tulla. En ymmärrä, miksi olen näin surullinen, koska koko ajan tiesin tämän päivän koittavan.
Pakko purkautua jonnekin, on niin paha olo. Takanani on ensinkin todella vaikea ero 15v:sta avioliitosta. Olin kaksi vuotta yksin sen jälkeen ja hullu minä, rakastuin mieheen, josta jo heti tiesin ensinäkemältä, ettei tästä mitään voi tulla. Intuitio....ja on pitänyt paikkansa. Pelkäsin koko suhdetta varmaan, koska tulin jätetyksi tuosta pitkästä liitosta. Olin koko ajan varpaillani, koska en enää koskaan olisi halunnut satuttaa itseäni niin, kuin avioerossa sain kokea. Tämä ei toki ole nyt samaa luokkaa...ehkä juuri siksi ja myös siksi, koska suhde oli lyhyt, mutta intohimoisen myskyinen.
Joka tapauksessa tänään olen niin yksin ja pettynyt, kuin ihminen vain voi olla. Kaunis ilmakaan ei voi auttaa tähän oloon. Voi taivas, että sattuu. Mutta kun tästä selviän, en enää halua moista paskaa koskaan. Olen niin pettynyt...en usko enää koskaan kehenkään, en. Katkerako?? En tiedä onko tämä sitäkään.
Kummallista, mutta tuntuu, että suren ikäänkuin uudelleen sitä mennyttä avioeroani taas uudelleen. On niin raskas olo.
Pakko purkautua jonnekin, on niin paha olo. Takanani on ensinkin todella vaikea ero 15v:sta avioliitosta. Olin kaksi vuotta yksin sen jälkeen ja hullu minä, rakastuin mieheen, josta jo heti tiesin ensinäkemältä, ettei tästä mitään voi tulla. Intuitio....ja on pitänyt paikkansa. Pelkäsin koko suhdetta varmaan, koska tulin jätetyksi tuosta pitkästä liitosta. Olin koko ajan varpaillani, koska en enää koskaan olisi halunnut satuttaa itseäni niin, kuin avioerossa sain kokea. Tämä ei toki ole nyt samaa luokkaa...ehkä juuri siksi ja myös siksi, koska suhde oli lyhyt, mutta intohimoisen myskyinen.
Joka tapauksessa tänään olen niin yksin ja pettynyt, kuin ihminen vain voi olla. Kaunis ilmakaan ei voi auttaa tähän oloon. Voi taivas, että sattuu. Mutta kun tästä selviän, en enää halua moista paskaa koskaan. Olen niin pettynyt...en usko enää koskaan kehenkään, en. Katkerako?? En tiedä onko tämä sitäkään.
Kummallista, mutta tuntuu, että suren ikäänkuin uudelleen sitä mennyttä avioeroani taas uudelleen. On niin raskas olo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
päivä kerrallaan ja pakottaa itsensä näillä hienoilla ilmoilla ulos ja muiden joukkoon. Kesä on lyhyt.
Sitten kun tapaat jonkun ihanan ihmisen älä pilaa sitä peloillasi. Aina pitää uskaltaa.
kuin itsekkin olen ajatellut.. tällä hetkellä olen todella masentunut, koska en nää tulevaisuudessani mitään arvokasta.. mikä meissä oli vikana? miksi tämänlainen kipu kuuluu muka elämään ja miksi sen väitetään menevän ohi..? olen 25-vuotias ja kärsinyt kaikenlaista matkani varrella.. miksi? mitä hyötyä kaikesta tapahtuneesta on jos lopputuloksena olen vain varjona pimeässä huoneessa omien ajatusteni kanssa... väsyttää. menen nyt nukkumaan ja toivon taas hiljaa itsekseni että: "kumpa kaikki vaan järjestyisi.. edes joskus. jaksaisimpa siihen päivään saakka... jaksaisimpa...."
Ota raamattu käteen ja lue.Auttaa,eikä tarvitse silti olla "hihhuliuskovainen".
Saat kokea aitoa rakkautta,auttaa ja ei kyseenalaista.
Jaksamista.
Kiitos ihmiset, kun olette jaksaneet olla ymmärtäväisiä. Otin sitten tänään ja lähdin väkisin tuonne rannoille. Tunsin itseni entistä yksinäisemmäksi...tulipahan sielläkin käytyä itkemässä. Voi tätä elämää...onneksi huomenna pääsee töihin, vaikka en pidäkään työpaikastani niin kuitenkin...Nämä seinä ahdistavat ja tuleva yö taas.
Miksi loppui? Mitä toisessa tapahtui??
Niin, oli montakin asiaa, mitkä johtivat eroon. En pystynyt luottamaan hänen puheisiinsa...Käytti liikaa alkoholia ja se vei aina voiton mun seurasta (alkkikseksi loppuviimeksi paljastui). Hänellä oli ainainen rahapula (tosi rasittavaa). No, jo näistä muodostuu sietämätön noidankehä. Ellei tuo alkoholin kittaaminen vienyt hänen aikaansa, niin sitten wowitti lopun aikaa....johan tässäkin oli riittävästi. Tunsin olevani hänen kanssaan kuitenkin aika yksinäinen. Oli vielä muitakin syitä....Varsinainen ongelmapesäkehän tuo oli, kun oikeen miettii. Tyhjät lupaukset ja valheet loppuviimeksi kai kaiken romutti. En vaan enää jaksanut satuttaa itseäni....eihän tommosesta suhteesta mitään tuu.
Silti sattuu ja on tyhjä ja yksinäinen olo.