Olen nyt lukenut näitä juttuja täällä ja monella on loppunut suhde pettämiseen ja jättämiseen. Itselläni kävi kuitenkin niin, että mieheni ei ole pettänyt minua vaan jätti minut koska ei enää rakasta minua.
En osaa vihata miestäni. Minulla ei ole mitään syytä siihen. Tunnen vain tuskaa ja kaipausta ja ikävää siitä että emme enää ole yhdessä. On karmeaa että hyvä suhteemme on ohi.
Monet toteavat jonkin verran eron jälkeen, että oli sekin mies ihan karsea ja että on parempiakin miehiä. Miten erosta pääsee yli, jos on seurustellut ja asunut vuosia miehen kanssa, joka on ollut kaikin puolin hyvä kumppani?
En rakastu helposti. Olen joskus lyhyitä aikoja seurustellut / tapaillut miehiä, joihin en ole rakastunut. Olen tällöin lopettanut suhteet heti alkuunsa. En usko että voisin koskaan enää rakastaa ketää näin.. Kun tapasin exäni, niin (muka) tiesin hänen olevan minulle se oikea. Hän oli kaikin puolin unelmieni mies.
En osaa vihata miestäni. Minulla ei ole mitään syytä siihen. Tunnen vain tuskaa ja kaipausta ja ikävää siitä että emme enää ole yhdessä. On karmeaa että hyvä suhteemme on ohi.
Monet toteavat jonkin verran eron jälkeen, että oli sekin mies ihan karsea ja että on parempiakin miehiä. Miten erosta pääsee yli, jos on seurustellut ja asunut vuosia miehen kanssa, joka on ollut kaikin puolin hyvä kumppani?
En rakastu helposti. Olen joskus lyhyitä aikoja seurustellut / tapaillut miehiä, joihin en ole rakastunut. Olen tällöin lopettanut suhteet heti alkuunsa. En usko että voisin koskaan enää rakastaa ketää näin.. Kun tapasin exäni, niin (muka) tiesin hänen olevan minulle se oikea. Hän oli kaikin puolin unelmieni mies.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voin vain kuvitella, miten kamalaa on erota hyvästä miehestä, jota rakastaa. Minulle ei ole sellaista onnea suotu, että olisin ollut naimisissa rakastamani miehen kanssa. Minun avioliittoni perustui aikoinaan periaatteisiin ja ajatukseen siitä, että lapsen etu on, että vanhemmat ovat naimisisa keskenään. Erokin oli aikanaan siis helpotus, kun pääsin eroon miehestä, josta alusta asti tiesin, että onnistumisen mahdollisuudet ovat varsin pienet. Silti kaikkeni avioliiton eteen yritin.
Onkohan se mies ihan varma, että ei rakasta sinua? Jospa hän on vain kyllästynyt, kuten kaikille käynee ennemmin tai myöhemmin pitkässä liitossa. Lähtisikö hän parisuhdeterapiaan? Voisiko käydä niin, että hän aikansa yksin oltuaan huomaisi, mitä menetti ja haluaisi palata takaisin?
Tsemppiä sinulle. Lue erokirjoja (esim. Fisher), niistä oli ainakin minulle apua. Tai mene eroseminaariin, sekin auttaa.
Mies ainakin ajattalee, että ei rakasta minua enää. Ei ole mahdollisuutta mennä parisuhdeterapiaan - suhde loppui jo varmasti.
Salaa toivonkin juuri sitä, että yksin oltuaan mies huomaisi mitä menetti ja haluaisi palata takaisin.. mutta en oikeasti usko että niin tapahtuu
mies tulis katumapäälle ja tulis takaisin. Mutta eipä oo tullut. Pitäs vaan lakata haikailemasta vanhaa ja nokka kohti uusia tuulia. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Ei tunteet lopu nappia painamalla, valitettavasti.
Haikailen myös vanhoja aikoja, kun mies oli se, johon rakastuin. Sain kyllä kokea petetyksi tulemisen moneenkin otteeseen ja lopulta miehen täydellisen sekoamisen johonkin valkovenäläiseen nettityttöön. Avioliittoa suunniteltiin kovaa vauhtie ennen kuin minä tiesin olevani vanhaa kamaa ja valmis heitettäväksi roskiin.
Kaken järjen mukaan minun pitäisi olla vihainen ja pitää miestä ala-arvoisena ja oksettavana. Mutta miten voisin luopua rakkaudesta, jota en itse ole pettänyt? Olen surullinen, kaipaan miestä joka päivä, hengitän, mutta en elä. Mikä pitää minut tässä ansassa? Oma rakkauteni mieheeni, huono itsetunto, periaatteet, pelko...? Mies halusi täydellisen elämänmuutoksen, minä sain sen tahtomattani. Tuntuu, että elämä oli tässä ja nyt vain odotetaan, että se loppuisi. En tahdo elää enää!