Tämä on vähän erilainen tarina. Olen murheen murtamana täällä kotona yksin verhot ikkunoiden edessä vaikka on mitä kaunein kesäpäivä. Koen tuskaa, jonka veroista en ole kait koskaan kokenut. En tiedä miten tulen tämän kestämään..
Minulla ja miehelläni oli melkein 14 vuoden avoliitto. Siihen mahtui kaikenlaista, mutta vaikeudet olivat aina lähinnä talousongelmia. Meillä oli muuten hyvä ja lämmin, rakastava suhde. Mieheni oli aina hyvä, ahkera ja luotettava. Hän oli ehkä liiankin kiltti. Kun kaikki oli aina niin hyvin aloin kait pitämään suhdetta ja häntä itsestäänselvyytenä. Aika-ajoin suhde tuntui tylsälle ja valitettavasti en pystynyt koskaan olemaan täysin uskollinen vaan sivusuhteita ja yhteydenpitoja oli vähän väliä muihin miehiin. Kaikkea ei mieheni edes koskaan tullut tietämään.
Kuitenkaan en missään nimessä olisi halunnut erota miehestäni, koska olin valtavan kiintynyt häneen ja rakastin ja rakastan yhä. En osaa selittää miksi olin uskoton. Ehkä koin, etten saa mieheltäni tarpeeksi huomiota, hän oli myös töiden vuoksi paljon poissa kotoa ja olin yksinäinen ja meillä oli seksielämä ihan olematonta. Mutta silti hän oli todella hyvä mies, enkä olisi halunnut erota.
No, mieheni sai tietää keväällisestä suhteestani ja pettyi minuun pahasti. Hän oli masentunut ja alkoi puhumaan tunteistaan erään aiemmin tuntemansa naisen kanssa, jonka kanssa välit hänellä lämpenivät ja mieheni ihastui syvästi tuohon naiseen ja nyt heillä on suhde. Mieheni on sanonut haluavansa erota minusta.
Olen ollut aivan shokissa ja murtunut. Tuntuu, ettei miehen päätä käännä enää mikään. Hän antoi minulle aikaisemmin monta kertaa anteeksi uskottomuuden, mutta nyt tämä oli kait viimeinen pisara, eikä enää halua olla kanssani. Ymmärrän sen kyllä, mutta silti tuntuu kamalan pahalle että omalla virheelläni aiheutin eromme.
Päässäni pyörii vain, kunpa en olisi tehnyt niin.. se on myöhäistä nyt katua.. tuska sisälläni on hirveä, kaikki tuli niin nopeasti ja yllätyksenä.. kaipaan valtavasti miestäni ja nyt vasta tajuan mitä olen menettänyt.. hyvän ja ihanan miehen, jota kuitenkin rakastin yli kaiken..
Minulla ja miehelläni oli melkein 14 vuoden avoliitto. Siihen mahtui kaikenlaista, mutta vaikeudet olivat aina lähinnä talousongelmia. Meillä oli muuten hyvä ja lämmin, rakastava suhde. Mieheni oli aina hyvä, ahkera ja luotettava. Hän oli ehkä liiankin kiltti. Kun kaikki oli aina niin hyvin aloin kait pitämään suhdetta ja häntä itsestäänselvyytenä. Aika-ajoin suhde tuntui tylsälle ja valitettavasti en pystynyt koskaan olemaan täysin uskollinen vaan sivusuhteita ja yhteydenpitoja oli vähän väliä muihin miehiin. Kaikkea ei mieheni edes koskaan tullut tietämään.
Kuitenkaan en missään nimessä olisi halunnut erota miehestäni, koska olin valtavan kiintynyt häneen ja rakastin ja rakastan yhä. En osaa selittää miksi olin uskoton. Ehkä koin, etten saa mieheltäni tarpeeksi huomiota, hän oli myös töiden vuoksi paljon poissa kotoa ja olin yksinäinen ja meillä oli seksielämä ihan olematonta. Mutta silti hän oli todella hyvä mies, enkä olisi halunnut erota.
No, mieheni sai tietää keväällisestä suhteestani ja pettyi minuun pahasti. Hän oli masentunut ja alkoi puhumaan tunteistaan erään aiemmin tuntemansa naisen kanssa, jonka kanssa välit hänellä lämpenivät ja mieheni ihastui syvästi tuohon naiseen ja nyt heillä on suhde. Mieheni on sanonut haluavansa erota minusta.
Olen ollut aivan shokissa ja murtunut. Tuntuu, ettei miehen päätä käännä enää mikään. Hän antoi minulle aikaisemmin monta kertaa anteeksi uskottomuuden, mutta nyt tämä oli kait viimeinen pisara, eikä enää halua olla kanssani. Ymmärrän sen kyllä, mutta silti tuntuu kamalan pahalle että omalla virheelläni aiheutin eromme.
Päässäni pyörii vain, kunpa en olisi tehnyt niin.. se on myöhäistä nyt katua.. tuska sisälläni on hirveä, kaikki tuli niin nopeasti ja yllätyksenä.. kaipaan valtavasti miestäni ja nyt vasta tajuan mitä olen menettänyt.. hyvän ja ihanan miehen, jota kuitenkin rakastin yli kaiken..
Vastaukset 9
Vanhimmat
tai luultavasti tiedän täsmälleen miltä sinusta nyt tuntuu. Minulle käi samoin, mutta ehdimme olla 15v yhdessä. Minäkin menetin hyvän ja ihanan miehen. Siitä on jo kohta kolme vuotta aikaa ja edelleen kaipaan häntä niin, että sattuu.
että tämä on minulle aivan oikea rangaistus, että menetin miehen, joka oli tällaiselle luonnevikaiselle pettäjälle varmasti ihan liian hyvä mies. en ansainnut häntä, se on selvä se. Mutta silti se ei poista tuskaa, joka jäytää sisintäni. Kun nyt kaiken jälkeen olen kuin herännyt ja tajunnut, kuinka suurilla asioilla leikin kevytmielisesti ja miten elämäni tuhosin. Mieheni ansaitsee naisen, joka on uskollinen ja hänen arvoisensa. Kuitenkin tuo ajatus miehestäni uuden naisena kanssa on aivan kamala. Olen itsemurhan partaalla, en tiedä miten kestän tämän, lisäksi olen niin yksinäinen nyt...
Olet liikaa itseäsi syytellyt. Ethän sä voi sitäkään tietää jos mies itsekin on joskus pettänyt, vaikka olisi kuinka kiltti kasvo.
Eiköhän monikin tule isojen ongelmien äärellä "kevytkenkäiseksi" jos toinen ei hoida omaa osuuttaan suhteesta niinkuin tuo oli vaan poissa, ei seksiä, ei huomannut olemassaoloasi. Ihminen hakee sitten muualta välittämistä tai seksiä koska ei kestä olla ilman läheisyyttä välttämättä.
Ajatus on kamala, mutta kyllä heillekin arki tulee. Ja mies on taas samanlainen kaiketi, ellei ole kokenut ihmeparannusta.
"Eiköhän monikin tule isojen ongelmien äärellä "kevytkenkäiseksi" jos toinen ei hoida omaa osuuttaan suhteesta niinkuin tuo oli vaan poissa, ei seksiä, ei huomannut olemassaoloasi. Ihminen hakee sitten muualta välittämistä tai seksiä koska ei kestä olla ilman läheisyyttä välttämättä."
Voi helvetin helvetti, nainen pettää ja se on tietenkin miehen vika?
Noh, ilmeisesti ap on myös vähän laiminlyönyt miestään kun tämä on löytänyt itselleen uuden naisen. Nyt voi katsoa peiliin ja kysyä: kannattiko se huoraaminen? Oliko kaiken tämän arvoista saada vähän vierasta parrua haarojen väliin? Toivottavasti oli.
Suhteessa on KAKSI osapuolta ja miehessä oli virheitä myös: "talousongelmia (mies ei yrittänyt saada parempaa palkkaa tai ansioita jotain reittiä, no ehkä et sinäkään.. aina ei tiedä miten), liiankin kiltti (eli tylsä, miehessä pitäisi olla särmää edes millin), suhde tuntui tylsälle (eli mies ei hoitanut suhdetta omalta osaltaan niin että kummallakin on hyvä olla!), koin, etten saa mieheltäni tarpeeksi huomiota (monen miehen paha ongelma, ei suhdetta ole jos toinen ei huomaa), hän oli myös töiden vuoksi paljon poissa kotoa (järjestelykysymys, tahtokysymys, iso virhe) ja olin yksinäinen, seksielämä ihan olematonta (mies ei hoitanut tätäkään omalta osaltaan), ettei miehen päätä käännä enää mikään (no minusta sinä voit oman osuutesi selostaa ei kuitenkaan muita miesjuttuja korostaen tai niistä puhuen, että mitä mies ja sinä on tehnyt tai jättänyt tekemättä ja miksi hait huomiota muualta, ei syyttäen mutta todeten). Ja miehillä on tuo mustasukkaisuus niin ihmeellisissä lukemissa, että jos on pienikin vihjaus muusta miehestä niin kadotaan kuin kameli saharaan.
Mikä oli keväinen suhteesi? Siis mitä se piti sisällään? Pelkkä seksi vai siis joku rakastuminen? Mieheltä luottamusta meni?
Kuka tahansa nainen hakee muualta huomiota jos miestä ei kiinnosta ja mies ei hoida omaa osuuttaan suhteesta yhtään millin vertaa!! Ehkä mies ei tajua miten hoitaa suhdetta, mutta jos toista kohtelee noin ja vielä menee toisen naisen matkaan niin typerää syyttää vain sua!!
Toki olisit itsekin voinut ottaa esille ongelmia suhteessa, otitko, tai olisitko uskaltanut? Mutta olisiko mies muuttunut?? Ehkä ei. Pariterapia? Vaiko sekään.
Et varmaan nyt usko, mutta parempiakin miehiä on olemassa koska tekihän hän omalta osaltaan ikävät jutut sinulle ja nyt näin. Ja sitten luonnollisesti loukkaantui kun sai jonkun suhteen selville, joka ei merkinnyt mitäänkö? Merkitsikö se suhde sitten sille kolmannella?
"Kun kaikki oli aina niin hyvin aloin kait pitämään suhdetta ja häntä itsestäänselvyytenä." Niinpä koskaan ei saisi pitää.
Varmaan asia tekee ikävän olon, mutta ainakin tiedät että kaksi osapuolta on ja mies teki/tekee omat virheensä. Voihan sitä olla päällepäin miten kiltti vaan, mutta kyllä puu hedelmistään tunnetaan eli teoista ja toisten kohtelusta kanssa.
Nyt käännä miehen päätä ja lisäksi lähde katsomaan luontoa vähän kun kesä on korvalla eläimiä ja kasveja, puita, edes illalla, kaupunkiakin voi nyt jos sellainen on -siellä on juomaa kylmää esim jäävettä, pirtelöä, jäätelöä ja ihmisiä hetken. Ja sitten uusia ihmisiä joihin tutustua jostain, siis fiksuja. Vaikka masentaa. Muitakin masentaa tää auringon räkittäminen, kerrostalo, suhteet sekä suhteettomuudet ja kun ei ole pihaa (mutta tutulla on kaikki) eikä autoa tai ystäviä. jep jep.. uutta ja parempaa elämää kohden yritellään kaikki kävi miten kävi
"-siellä on juomaa kylmää esim jäävettä, pirtelöä, jäätelöä ja ihmisiä hetken."
Niin siis en tarkoittanut että kaikkia noita juomia pitää juoda ja kaikkea syödä, vois tulla täysi vatsa =D "tai" jäi välistä, eli laitoin "ja" vahingossa... No kumminkin.
En ole varsinaisessa suhteessa mutta... minulla esim on mahdoton puhua miehelle mistään ja mies hermostuu helposti. Sitten tässäkin koittaa tasapainoilla että mitä voin tehdä ja mitä en. Eli olen täydessä tietämättömyydessä ollut ja olen
Lainaus
Et varmaan nyt usko, mutta parempiakin miehiä on olemassa koska tekihän hän omalta osaltaan ikävät jutut sinulle ja nyt näin. Ja sitten luonnollisesti loukkaantui kun sai jonkun suhteen selville,
End
joo tollane retku joka vain käy töissä ja antaa anteeksi vain kymmenisen ekaa huoraantumista eikä edes pieksä akkoo. jouti menemään, kyllä niitä löytyy kunnollisiakin.
Haluan rohkaista jokaista naista hankkiutumaan eroon moisista retkuista ja etsimään kunnon miehen. Turha on asiaa ottaa puheeksi taikka edes kirjeellä vihjasta, sen kun vaan menee torille, housut lehtoon ja pistää ison kyltin, eurolla pillua.
Sinulla on kohtalotoveri. Meidän suhde oli upea, rakastimme toisiamme, olimme ystäviä kumppaneita. Arki hiipi suhteeseen, en oikein pysty palaamaan ajatusmaailmaani silloin. Ehkä läheisyyttä ei ollut niin paljon, mutta turha sitä on syyttää. Tässä vaiheessa olisi pitänyt puhu, puhua ja puhua! Keskutella ja nostaa kissa pöydälle ja kertoa miltä minusta sillä hetkellä tuntui. Lähdin toisen miehen matkaan. En suhteemme aikana pettänyt. Toki ajatuksissa oli toinen. No sitten hyvin pian tajusin asiat ja elämäni vilahti ohitseni. Jätin miehen ja tajusin, kuinka exääni rakastin.
Yritin kaksi vuotta tehdä töitä, jotta suhteemme onnistuisi ja palaisimme yhteen. Nöyrryin ja tein työtä päivin öin. Pyysin anteeksi lukuisia kertoja. Aika oli raskasta, mutta olimme riippuvaisia toisistamme.. Exäni ei pystynyt antamaan anteeksi. Syyllisti minua aika ajoin. Exäni löysi kuitenkin toisen ja nyt on ollut puoli vuotta uuden kanssa. Jäin ilman selitystä, mutta luottamuksen menettäminen oli liian vahvasti taustallamme ja oli rikkonut suhteemme pirstaleiksi. Emme olisi pystynyt enää samaan kuin ennen kriisiä, mutta mahdollisuuksia olisi ollut, jos molemmat olisivat sitä tarpeeksi halunneet.
Meidän pitäisi hyväksyä se, että olemme vain ihmisiä. Ihmiset tekevät virheitä ja koskaan ei saisi idealisoida toista enkeliksi ja ihmiseksi, joka ei ikinä tee virheitä, koska silloin tiputus voi olla kova. Uskottomuus ei ole hyväksyttävää, mutta me teemme virheitä. Se oli elämäni pahin virhe, enkä koskaan tule tekemään vastaavaa virhettä. Olkoon se opiksi minulle. Anteeksianto on myös tärkeää, jos toinen selvästi katuu. Anteeksianto helpottaa myös petetyn taakkaa ja avaa uusia mahdollisuuksia kasvuun. Mitään ei tarvitse unohtaa.
Paha on olla, mutta minun on pakko ollut hyväksyä tilanne. En voi enää syyllistää itseäni tapahtuneesta, koska tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kun en saanut anteeksiantoa, minun on tavallaan annettava menneet itselleni anteeksi ja vapautettava itseni syyllisyydestä. Minulla on kuitenkin elämä elettävänä edessäpäin.
Olkoon exäni se kova ja kallis hinta, jonka jouduin virheestäni maksamaan. Sattuu vielä pitkään...
Tärkeintä on, että itse tiedät, mitä mikäkin on ja otat omista ja toisen virheistä ja teidän yhteisistä virheistänne opiksi. Katsot, mikä on suoraan ja sitten elät sen mukaan, koska tiedät kuinka käy, jos niin ei tee.