Hei,
Olen vähäoppinen, varttunut laulun harrastajanainen ja musiikin kuuntelija. Minulla ei ole vankkaa musiikkiopetuksen antamaa pohjaa, mutta saan iloa ja voimaa harrastuksesta. Jatkan tavallani lapsuuden ja nuoruuden taideharrastuksia.
Haen keskustelukumppaniksi ja kokemusten (ml. musisoimisen ja siihen syventymisen tuottavien tunteiden) jakajaksi niin ikään varttunutta naispuolista laulun harrastajaa, jolla EI ole varsinaista musiikkikoulutusta, joka ei osaa solfata l. laulaa suoraan nuoteista ja jolla ei ole kotona kaiken maailman pelejä ja vehkeitä ja viimeisiä vimpaimia. En siis ole sofistikoitunut ja sivistynyt kuten ikäiseni keskuksissa kasvaneet erilaisten tyttö- ja poikalyseoitten kasvatit tai nykyiset nuoret aikuiset, joiden hyväksi teimme nuorina intohimoisesti kulttuuripoliittista työtä - ja itse siis sitä sivistystä vaille jääneinä. Olen aika hyvä ottamaan selvää asioista..
Olen työssä käyvä nainen, aikaa ja varoja ei ole loputtomasti harrastuksiin.
Haen oikeata amatööriä, jota kiinnostaisi kokeilla, tutkiskella ja harrastella klassista musiikkia (esim. Sumi Jon esittämää Vivaldin Sposa son disprezzata) laulamisen ja tiedon sekä elämysten karttumisen ilosta. Jazzin ja kansanmusiikin tuntemuksen kartuttaminen kiinnostaa, vanha kosketus on 70-luvun laululiikkeeseen kuuntelijana - silloisen kaunokirjallisuuden harrastuksen rinnalla.
Olen aloittanut kuorolaisena - vuosikymmeniä sitten käymäni maalaisoppikoulun keskikouluaikaisen kanttorin opetuksen jälkeen - kolme vuotta sitten. Olen laulanut sopraanossa mm. Vivaldin Gloriaa, Haydnin Missa brevistä ja viimeksi Graunin Der Tod Jesu -kärsimyskantaattia. Asun nykyisin pääkaupunkiseudulla.
Laulamisesta on tullut paljon tärkeämpi asia, kuin aloittaessani arvasinkaan. Kuoronjohtaja siirsi aivan äskettäin minut sopraanosta alttoon. Olen nyt pulassa, miten oppia omat melodiat ja pysyä siinä. Toistaiseksi arvioijat ovat pitäneet korvaani melko tarkkana, mutta kuulon alenema haittaa ilmiselvästi alton stemmojen omaksumista - ongelmana kun on puheenkin erottaminen silloin kun on samassa tilassa monia ääniä.
Miten stemman vaihtajat ovat selvinneet? Kertokaa kokemuksista ja nikseistä! Olen siis laulaja, joka on löytänyt tässä harrastuksessa itsestään ja elämästä paljon hienoa uutta eikä halua luovuttaa.
Missä siis olet, innostunut ja innostava uusi ystävä?
Olen vähäoppinen, varttunut laulun harrastajanainen ja musiikin kuuntelija. Minulla ei ole vankkaa musiikkiopetuksen antamaa pohjaa, mutta saan iloa ja voimaa harrastuksesta. Jatkan tavallani lapsuuden ja nuoruuden taideharrastuksia.
Haen keskustelukumppaniksi ja kokemusten (ml. musisoimisen ja siihen syventymisen tuottavien tunteiden) jakajaksi niin ikään varttunutta naispuolista laulun harrastajaa, jolla EI ole varsinaista musiikkikoulutusta, joka ei osaa solfata l. laulaa suoraan nuoteista ja jolla ei ole kotona kaiken maailman pelejä ja vehkeitä ja viimeisiä vimpaimia. En siis ole sofistikoitunut ja sivistynyt kuten ikäiseni keskuksissa kasvaneet erilaisten tyttö- ja poikalyseoitten kasvatit tai nykyiset nuoret aikuiset, joiden hyväksi teimme nuorina intohimoisesti kulttuuripoliittista työtä - ja itse siis sitä sivistystä vaille jääneinä. Olen aika hyvä ottamaan selvää asioista..
Olen työssä käyvä nainen, aikaa ja varoja ei ole loputtomasti harrastuksiin.
Haen oikeata amatööriä, jota kiinnostaisi kokeilla, tutkiskella ja harrastella klassista musiikkia (esim. Sumi Jon esittämää Vivaldin Sposa son disprezzata) laulamisen ja tiedon sekä elämysten karttumisen ilosta. Jazzin ja kansanmusiikin tuntemuksen kartuttaminen kiinnostaa, vanha kosketus on 70-luvun laululiikkeeseen kuuntelijana - silloisen kaunokirjallisuuden harrastuksen rinnalla.
Olen aloittanut kuorolaisena - vuosikymmeniä sitten käymäni maalaisoppikoulun keskikouluaikaisen kanttorin opetuksen jälkeen - kolme vuotta sitten. Olen laulanut sopraanossa mm. Vivaldin Gloriaa, Haydnin Missa brevistä ja viimeksi Graunin Der Tod Jesu -kärsimyskantaattia. Asun nykyisin pääkaupunkiseudulla.
Laulamisesta on tullut paljon tärkeämpi asia, kuin aloittaessani arvasinkaan. Kuoronjohtaja siirsi aivan äskettäin minut sopraanosta alttoon. Olen nyt pulassa, miten oppia omat melodiat ja pysyä siinä. Toistaiseksi arvioijat ovat pitäneet korvaani melko tarkkana, mutta kuulon alenema haittaa ilmiselvästi alton stemmojen omaksumista - ongelmana kun on puheenkin erottaminen silloin kun on samassa tilassa monia ääniä.
Miten stemman vaihtajat ovat selvinneet? Kertokaa kokemuksista ja nikseistä! Olen siis laulaja, joka on löytänyt tässä harrastuksessa itsestään ja elämästä paljon hienoa uutta eikä halua luovuttaa.
Missä siis olet, innostunut ja innostava uusi ystävä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.