tänään kihlattuni löi minua avokämmenellä ja nyrkillä viellä päälle. meillä on 5 lasta amanda 10v ja nicole 8v ovat minun lapsiani edellsestä liitostani ja 6v melanie on kihlattuni lapsi meillä on 2 yhteistä lasta madeline3 diana 9kk ja oon 5kk raskaana onko muillakin samankaltane tilannne vastatkaa ÄKKIÄ
sateekaariperheessä väkivaltaa muillakin?
veronica79
6664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä että kysyit.
Tuo tilanne on varmaan kehittynyt ajan kanssa.
Päällekäyminen ja väkivalta on äärimmäinen tilanne joka voi tulla eteen tiettyjen prosessien seurauksena.
Ensimmäinen sinulle on turvan hakeminen väkivaltaa vastaan. Sekä sinulle että lapsille.
Kerro se miehellesi (luulisin että olet nainen).
Kerro myös että ensimmäinen väkivalta kerta on myös viimeinen.
Tee se riittävän selväksi.
Mahtoiko olla humalassa?
Jos on alkoholiongelma niin a-klinikalle.
Uusioperheiden arki on usein miehelle kova paikka ja varsinkin silloin jos naisella on lapsia aiemmasta liitosta.
Lyöjä hakeutuu hoitoon ensin, sitten myös sinä.
Selvitätte välinne. Mikä pitää teitä yhdessä. Mikä teidän välillänne pitää teitä yhdessä. Miksi toinen lyö?
Ongelma voi olla hyvin monisyinen ja ratkaisematon.
Silloin ainoa vaihtoehto voi olla eroaminen.
Miehille on olemassa nk. lyömätön linja joka auttaa tällaisissa tapauksissa.
Jos lyöjä ei ole valmis tähän lupaukseen niin sen voi katsoa olevan merkki epäluottamuksesta.
Tästä kertovia tarinoita on paljon. Ikävä kyllä.
Väkivallan seurauksena syntynyt ero ei tarvitse olla loppu kaikelle. Voitte pitää yhteyttä ja kenties jossain vaiheessa voi orastaa vielä yhteiselonkin mahdollisuus.
Lyöjän täytyy löytää itsestään syy; miksi lyö?
Syitä ja selityksiä voi tosiaankin olla monia.
Lyödä ei saa.
Joskus miehet saattavat katsoa oiketetuksi lyödä naista koska "ei ole muuta keinoa". Tuohon voisi sanoa: "Jos olen häviöllä shakissa, voitan kun heitän nappulat ja rikon pelilaudan".
Summa summarum:
Jos tilanne on akuutti hakeudu alueesi turvakotiin lasten kanssa.
Yritä mahdollisuuksiesi mukaan vaikuttaa siihen että puolisosi pääsee hoitoon.
Yritä kaikkesi ettei eroa tulisi ja pyydä viranomaisten välityksellä myös puolisoasi tekemään niin.
Varmaan kaikki tarvitsevat hoitoa jos kyseessä on pitkäaikainen perheongelma.
Muista, että myös itse voit olla vaikuttanut asiaan mutta myös se, ettei sinun tarvitse kokea väkivaltaa.
Harmittavan usein tuloksena on eroaminen joten se mahdollisuus on hyvä pitää mielessä kokoajan.
Kerro se miehellesi (luulisin että olet nainen).
Kirjoittajan kihlattu on luultavimmin samaasukupuolta,puhuuhan kirjoittaja
sateenkaariperheistä, eli lesbo-homo-trans perheistä
Neuvojat jotka neuvovat vaan hekemaan turvaa ovat pelkkiä omien tarpeiden täyttäjiä. Eivät tiedä mistään mitää, eivätkä halua rauhaa solmittavan miehen ja naisen välille.
Kiistaton tosiasia on että joskus riitakumppanit ovat rakastaneet toisiaan. Rakastavat ehkä vieläkin, mutteivät tee enää sen vastarakkauden eteen mitään. Epäitsekkyys on kadonnut ja pariskunta huomaa toistensa muuttuneen. Epäitsekkyyttä kaivataan, ja sitä vaaditaan. Sitä vaaditaan molemmilta ja jos sitä ei ole kummallakaan syttyy sota kahden ihmisen välille.
Tajusin kyllä että kyseessä oli homoseksuaalipariskunta, muttei sillä ole mitään ero miten suhteet kehittyy. Jos epäitsekkyydestä ei luovu, niin elämä on yhtä onnea. Jos moelemmat eivät alistru, niin ainakin toisen on alistuttava.
Pitää vaan punnita mielessä kumpi on parempi joidenkin pitämä turvakoti, vai oikea koti jossa epäitsekkäällä vuorovaikutteisella toiminnalla saa sitä mitä haluaa toiselta pyytämättä. Lasten tähden ollaan valmiita toimimaan epäitsekkäästi, muttei puolison tähden.
Voisiko joku "pidä puolesi" neuvonantaja perustella miksei pidä toimia epäitsekkäästi samoin kuin rakkauden kukkiessa. Tiedän ulkomailla pariskuntia joiden yhdessäolo on hyvin hedelmällistä ihan tietoisen epäitsekkyyden tähden, vaikka se intohimoinen puoli onkin jo aikansa elänyt.
Jos joutuu väkivallan kohteeksi, saa täysin rinnoin olla itsekäs. Jos suhde on talo, eriasteinen "itsekkyys" saattaa olla sitä lahottava home, mutta väkivalta on roihuava tulipalo joka täytyy sammuttaa ensin, turha siitä homeestä on huolehtia kun talo palaa ja uhkaa romahtaa juurikin sen väkivallan kohteeksi jäävän niskaan.
Pitäkää puolenne!!!
ei mulla muuta...ö
itse tiedän yhden paikan, jossa on erikoistuttu tarjoamaan palveluja erilaisille seksuaalivähemmistöille ja naisille, jotka ovat väkivaltaisia ja haluavat itselleen apua. Käy tutustumassa www.vakivalta-apua.fi
Luulisi tuon paikan olevan juuri sopiva tällaisia tilanteita ajatellen.