Tarinani :/ (16v. poika)

Elämänkolhuja on vähän yhdellä sun toisella. Minulla ei ole vastaavaa kokemusta, minulla on omat tragediani. Mutta vanhempani eivät koskaan olleet väkivaltaisia minua kohtaan eivätkä haukkuneet. Ainoa oikein todella hyvä asia lapsuudessani olikin ihan hyvä koti. Rahaa ei ollut paljon ja vanhempani erosivat kun olin teini-iässä. Mutta muutoin koti oli kyllä ihan ok. Vaikka äidin kanssa oli paljon riitoja milloin mistäkin..

Täytyy varmasti olla vaikeaa ymmärtää miten omat vanhemmat voivat olla niin kylmiä omaa lastaan kohtaan. Minunkaan on sitä kahden lapsen äitinä hyvin vaikeaa ymmärtää. Ei tulisi mieleenkään omaa lasta haukkua ja retuuttaa.. Aina olen yrittänyt vaan positiivisia asioita painottaa ja tukea ja kertonut kuinka ylpeä olen heistä. Ja myös hellyyttä ja rakkautta on annettu sylikaupalla. Rakkautta ja rajoja muttei koskaan väheksyen eikä pahaa tarkoittaen niitä rajojakaan. Molemmat lapset on hirveän fiksuja ja vaikka kotiin tulisi joku päivä koe, jossa arvosana 8 tai vaikka allekin niin silloin pitää vaan tukea ja auttaa lasta saamaan jatkossa parempia. Varsinkin jos siihen on mahdollisuus ottaen huomioon lapsen osaaminen ja älykkyys.

Hienoa kun kerroit tarinasi. Tuo auttaa myös minua omien lasteni kasvattamisessa. Ainakin siinä, että voin epätäydellisenä äitinä tuntea olevani lapsilleni siltikin hyvä esimerkki ja ehkä äitinä yrittää olla vieläkin parempi tulevaisuudessa.

Vaikutat todella mukavalta ja fiksulta nuorelta mieheltä. Ole siitä ylpeä! Sinun ei tarvitse saada parempia numeroita kuin 8, vain jos itse sitä itseltäsi vaadit ja myös silloin olet valmis tekemään enemmän sen eteen. Se, että äitisi ja isäsi purkivat omat riitansa, ongelmansa ja turhautumisensa sinuun, ei todellakaan ole sinun syysi. Se on heidän oma ongelmansa ja toivottavasti joskus myöhemmin ymmärtävät, että ovat tehneet väärin sinua kohtaan. Mikään mitä tapahtui ei ollut sinun syytäsi. Sinä olet ollut lapsi ja sinun vanhempiesi tehtävä olisi ollut suojella sinua, ja tukea ja kasvattaa sinua tulevaisuuttasi varten. He todennäköisesti molemmat katuivat sitä, että joutuivat olemaan yhdessä vaikka eivät olisi halunneet sitä. Mutta se ei ollut sinun syysi. He olivat sinut tehneet. Se oli heidän syynsä ei sinun. Harmillista, että sinä jouduit siitä kärsimään. Onneksi olet nyt hyvissä käsissä ja sinusta nyt välitetään. :)

Toivon sinulle oikein valoisaa ja onnellista tulevaisuutta!

Isäni ja äitini erosivat n. 6 vuotta sitten, isäni oli alkoholisti, joka ei koskaan myöntänyt että oli kännissä ja hän joi muutenkin aina piilossa kuten saunan takana. Hän piilotteli myös juomiaan talon alle ja muualle mistä me emme löytäisi niitä. Iskä muuttui joskus aggressiiviseksi kännissä ja hän on lyönyt äitiäni pari kertaa, se oli aina kamalan pelottavaa, poliisit kävivät monesti hakemassa isän putkaan. Ja seuraavana päivänä iskä vaan tulee sillee et mitä kaikki on hyvin, eikä hän muista mitään eilisestä... Se on jäänyt jotenkin mieleen lapsuudestani ( olin n.8) varmaan kamalin joulu ikinä kun isäni oli kännissä ja hän riiteli äitini kanssa ja isä syytteli äitiä perittömillä syytöksillä ja kun iskä kaatoi kännissä joulukuusen, kaapit ja kukat oven eteen, taaskin tuli poliisit.

Nykyään asun veljeni, äitini ja isäpuoleni kanssa. Tapaan isääni n. kerran vuodessa voisin vielä useammin mutta isä ei suostu maksamaan junamatkoja. Nykyään isä ei ole alkoholisti, mutta juo kumminkin. Isäpuoleni ei pidä siitä jos kinastelen äitini kanssa, mutta mua vaa ärsyttää äiti joskus. Äitini on kauhean epäileväinen miehensä suhteen ja on todella mustasukkainen vaikkei siihen olisi aihetta, hän valittaa öisin esim. Isäpuolellani on muutenki vähän herkistyneet mielialat kun hän syö hormooneja niin hän on raivostunut monesti ja rikkonut seiniä ja huonekaluja. Äitiäni hän ei ole ikinä lyönyt, mutta minua hän on tosi monesti puristanut korvan ihan verille mutta pahinta on ollut ehkä se kun hän hakkasi jalkani niin mustelmille etten pystynyt kävelemään kunnolla vähään aikaan ja hän löi minua nyrkillä mahaan niin että meni ilmat pihalle. Äitini yritti estää tätä tilannetta mutta se ei auttanut, äiti ehdotti että mentäisi lääkäriin mutten halunnut kun musta se olisi ollut noloa. Tuolloin oli n. 14 vuotias. Nykyään hän on muuttunut normaalimmaksi ja ei hajota paikkoja eikä lyö minua...