Ovatko lapsettomat naiset kateellisia lapsellisille naisille?

Jos on itse valinnut lapsettomuuden niin lapsellisten naisten ja lapsiperheiden näkeminen todennäköisesti vain aiheuttaa helpotuksen huokauksen.

Jos taas on yrityksistä huolimatta jäänyt lapsettomaksi, niin tottakai se kirpaisee.

..sillo joskus iha aluks kateus oli hyviki voimakkaasti läsnä..=o/

...*ei ois muitten vika jotta mie en saa lasta*..

=o)

..iha nii lapsii kuulus saahakkii sillo ko hedelmällisyys on kropas mallillaa...

=o)))

ihanaa ko ees jokku saa..koha arvostasivat sitte niit lapsiisa kans..=o)..neko eivät oo ittestääselvyys ensinkää...

siltä kuin joku yrittäisi väkisin saada riitaa aikaiseksi :/

en todellakaan ole kateellinen, miksi olisin? Voinhan tehdä itsekkin lapsen jos haluan... pienten lasten äidin elämä on rankkaa, he ovat usein todella väsyneitä ja onnettomia (monet ystäväni) joten ei, en ole kateellinen. Itse hankin lapsia vasta sitten kun parisuhde on vakaalla-pohjalla, menot on menty ja koen olevani valmis äidiksi. Nautin vapaudestani!

Olen huomannut, että tällä palstalla esiintyy paljon kategorista tarvetta esittää yksisilmäisiä ja mielestäni vain hienoisesti jotakin yleistä asiaa koskevia kysymyksen muotoon puettuja väitteitä, joilla lisäksi (omasta mielestäni ja oman arvioni mukaan) myös saatetaan(?) tosiasiallisesti pyrkiä viittaamaan negatiivisessa tai pahansuovassa mielessä erityisesti yksittäisiin palstalla käyviin kirjoittajiin. Perustelen tämän väitteeni sillä, että useinkin nuo "niinnittely"-kysymyksetkin näkyvät nousevan jostakin muusta tällä samaisella palstalla juuri käynnissä olevasta asiakeskustelusta, liittyen monastikin etäisesti joihinkin sellaisiin aiheisiin tai että usein kyseisenlaisia yleistyssoopa-aloituksia ainakin näkyy putkahtelevan palstalle heti paljon kiinnostusta herättäneiden asiakeskusteluiden seurauksena.

Omasta mielestäni on reilumpaa esittää mielipiteet rehdisti selkeää _henkilökohtaista_ mielipidettä kuvaavan pohdinnon kera, kuin vetää lukijoiden kannalta vahvan tulkinnanvaraisia kysymyksiä, joiden anti sitäpaitsi keskustelullekin on useimmiten = ei mitään.

Kerropas nyt ketjun aloittaja mulle, että mikä oli motiivisi tämän ketjun kysymyksellesi? Oliko tarkoituksesi koomisenkin naivilla kysymykselläsi ( ts. kysymyksilläsi) mahdollisesti nostattaa jotakin sellaista kirjoittajatahoa esille tällä palstalla, joka muuten ei omien kirjoittajantaitojensa kautta esille mielestäsi riittävästi pääsisi? Symppaatko jotakin tiettyä kirjoittajaa? Vaiko miten perustelisit aloituksesi sisällön tarpeellisuutta erityisesti _yleishyödylliseltä kannalta_ ja lukijoidesi lukukokemuksen miellyttävyyttä ajatellen?

Jätätkö jälleen vastaamatta mulle ja veikö kissa yllättäen kielesi, vai löytyykö aitoa keskusteluhalukkuutta ( teen nyt tässä sellaisen oletuksen, että olet sama kirjoittaja, joka on useammminkin kerran aiemminkin vastaavia yhden sanan yleistäviä "niin?"- mukapohdintoja tälle keskustelupalstalle tehnyt...Korjaa minua, jos olen väärässä!) ?

Nuorena ehkä vähän olin, tyyliin teini iässä. Nyt olen niin onnellinen 3kymppisenä ettei ole lapsia. Ei kakkavaippaa eikä huutoa, eikä huolehtimista 24h. Mies on tärkein, aina, miks pitäisi jotain kolmatta osapuolta alkaa hankimaan ja rakastamaan... siitä ei tule mitään. Uskollisuus, se on tärkeää. Kunpa joku olisi mulle joskus uskollinen, nyt ei voi mitään jos ei ole. :)