Olen lopenkyllästynyt minun mieheni logiikoihin, ja etenkin tähän seuraavaan tapaukseen josta nyt kerron.
Tammikuusta asti olen tapaillut erästä miestä, joka on minusta muutaman vuoden vanhempi. Sanoi jo silloin eronneensa entisestä tyttökaveristaan jo reilu vuosi sitten. Olivat kuulemma seurustelleet neljä vuotta. Kysyin jo silloin, että onko mies itse asunut koskaan kenenkään kanssa yhdessä. Vastaus kuului, ettei hän ollut. Noh, vaikka olimme tunteneet vasta vähän aikaa, niin molemmista tuntui että aletaan olla aika vakavissaan jo.
Ensimmäistä kertaa ollessani hänen luonaan käymässä, löysin vessan peilikaapista hopeiset isot korvarenkaat. Ihmettelin niitä, ja pistin ne kuitenkin takaisin ja olin kuin en olisi mitään huomannutkaan. Illalla kun kävin suihkussa, huomasin suihkun korissa naisten Veet-karvanpoistovahan, ja monia purkkeja ja purnukoita joita olettaisin vain naisten käyttävän. Kysyin niistä tältä mieheltä, ja hän heitti niiden olevan varmaan siskonsa. Ajattelin, että kai se on ihan käypä selitys sitten, että sisko käy joskus veljen luona suihkussa.
Toista kertaa ollessani hänen luonaan kiinnitin huomioni jälleen olohuoneen pöydän nurkalla olevaan pieneen vaaleanpunaiseen pulloon, joka oli samassa kohti jo viimeksikin ollessani siellä. Päätin vilkaista sitä kerran mennessäni ohi. Se oli kynsilakanpoistoainetta. Pistin sen takaisin ja ajattelin kai taas sen olevan hänen siskonsa.
Kerran hän kaiveli lompakostaan vanhoja kuitteja, ja minäkin niitä siinä pyörittelin ja katselin mitä kortteja hänellä oli. Yhtäkkiä tunsin lompakon toisella puolella kaksi kohoumaa jotka olivat vielä painaneet jäljet lompakon nahkaiseen taskuun. Avasin taskun ja nappasin sieltä kaksi kondomia, joita pitelin miehen silmien edessä. Hän nolostui, ja sanoi olevan niiden jotain vanhoja.
"No varmaan onkin! Tiedätkö, ettei kumeja pitäisi edes säilyttää lompakossa? Jos et tarvitse niitä kenenkään kanssa niin heität ne roskiin!" sanoin. Hän nappasi ne kädestäni ja pomppasi sängyltä, ja aivan kuin olisin nähnyt hänen laittavat ne sängyn vieressä olevaan laatikkoon, ei roskikseen.
Eräänä iltana oli siinä sängyllä sitten ns. tilanne päällä. :D Hän tiesi minun käyttävän ehkäisyrengasta, ja olin sanonutkin että vihaan kondomeja. Yhtäkkiä hän hapuili tätä äsken jo mainitsemaani laatikkoa napaten sieltä kondomin. Kysyin miksi hän sitä haluaa käyttää kun minähän käytän ehkäisyä.
"No sama kait ne on käyttää nämäkin pois", mies sanoi.
Mitä helvettiä? Olin aivan sanaton. Pitikö hän minua jotenkin likaisena tai epäluotettavana? En todellakaan suostunut käyttämään niitä, tai ylipäätään tekemään enää yhtään mitään.
Eräänä päivänä mies meni sitten töihin, ja minä jäin hänen asunnolleen. Hänen lähdettyään nousin minäkin ylös ja aloin kohta pedata sänkyä. Kiskaisin päiväpeiton korkean korin päältä ja korin kansi tipahti lattialle. Korissa oli ainakin kymmenen paria kaikenlaisia hienoja korkokenkiä. En enää uskonut niidenkin olevan hänen siskonsa. Samassa muistin vaatehuoneessa olevat kolme vaaleanpunaista pääkallokassia, minun vaatekassini vieressä jonka sinne aiemmin olin viskannut. Vetäisin yhden pääkallokassin vetoketjun auki, ja nostin päällimmäisen vaatteen. Se oli mustaa pitsiä oleva naisten yöpaita. Kaikki muutkin kassit olivat naisten vaatteita täynnä, kalliita vaatemerkkejä kaikki.
Nyt alkoi valjeta. Makuuhuoneen kaapin hyllykössä oli lisäksi hänen exänsä luokkakuvia neljän vuoden ajalta, koulupapereita, työtodistuksia, onnittelukortteja, puhelin, hirveä määrä kyniä ja päiväkirja. Kaikki tavarat olivat kuin odottamassa omistajaansa. Tunsin olevani kuin joku sijainen tai tuuraaja siellä sillä aikaa kun hänen exänsä on poissa. Minulle riitti.
Kävin suihkussa, pakkasin kamani ja häivyin. Meni muutama tunti kun istuin vieläkin linja-autossa kohti kotiani, ja tämä mies alkoi soitella ja laittoi viestiä että mihin ihmeeseen olen hävinnyt. Vastasin vain takaisin, että katsotaan sitten uudestaan kun hän on heivannut sen exänsä elämästään. Oli hän tosissaan tai ei, niin minusta oli helvetin törkeää tuoda minut exänsä tavaroiden keskelle. Tiedän kyllä, että eron jälkeen on suruaika jolloin pitää oppia olemaan ilman toista ja pitäisi omaksi parhaakseenkin ostata luopua toisen tavaroista joita ei itse omista. Eikä hän mielestäni ole mitenkään velvollinen huolehtimaan exänsä omaisuudesta saati säilyttelemään sitä nurkissaan ja elämään kaiken tuon tavarapaljouden keskellä. Ja miten huolimaton ja välinpitämätön täytyy olla jotta jättää tavaroitaan minne sattuu eikä osaa huolehtia niistä, eikä vaatia takaisin?
Tammikuusta asti olen tapaillut erästä miestä, joka on minusta muutaman vuoden vanhempi. Sanoi jo silloin eronneensa entisestä tyttökaveristaan jo reilu vuosi sitten. Olivat kuulemma seurustelleet neljä vuotta. Kysyin jo silloin, että onko mies itse asunut koskaan kenenkään kanssa yhdessä. Vastaus kuului, ettei hän ollut. Noh, vaikka olimme tunteneet vasta vähän aikaa, niin molemmista tuntui että aletaan olla aika vakavissaan jo.
Ensimmäistä kertaa ollessani hänen luonaan käymässä, löysin vessan peilikaapista hopeiset isot korvarenkaat. Ihmettelin niitä, ja pistin ne kuitenkin takaisin ja olin kuin en olisi mitään huomannutkaan. Illalla kun kävin suihkussa, huomasin suihkun korissa naisten Veet-karvanpoistovahan, ja monia purkkeja ja purnukoita joita olettaisin vain naisten käyttävän. Kysyin niistä tältä mieheltä, ja hän heitti niiden olevan varmaan siskonsa. Ajattelin, että kai se on ihan käypä selitys sitten, että sisko käy joskus veljen luona suihkussa.
Toista kertaa ollessani hänen luonaan kiinnitin huomioni jälleen olohuoneen pöydän nurkalla olevaan pieneen vaaleanpunaiseen pulloon, joka oli samassa kohti jo viimeksikin ollessani siellä. Päätin vilkaista sitä kerran mennessäni ohi. Se oli kynsilakanpoistoainetta. Pistin sen takaisin ja ajattelin kai taas sen olevan hänen siskonsa.
Kerran hän kaiveli lompakostaan vanhoja kuitteja, ja minäkin niitä siinä pyörittelin ja katselin mitä kortteja hänellä oli. Yhtäkkiä tunsin lompakon toisella puolella kaksi kohoumaa jotka olivat vielä painaneet jäljet lompakon nahkaiseen taskuun. Avasin taskun ja nappasin sieltä kaksi kondomia, joita pitelin miehen silmien edessä. Hän nolostui, ja sanoi olevan niiden jotain vanhoja.
"No varmaan onkin! Tiedätkö, ettei kumeja pitäisi edes säilyttää lompakossa? Jos et tarvitse niitä kenenkään kanssa niin heität ne roskiin!" sanoin. Hän nappasi ne kädestäni ja pomppasi sängyltä, ja aivan kuin olisin nähnyt hänen laittavat ne sängyn vieressä olevaan laatikkoon, ei roskikseen.
Eräänä iltana oli siinä sängyllä sitten ns. tilanne päällä. :D Hän tiesi minun käyttävän ehkäisyrengasta, ja olin sanonutkin että vihaan kondomeja. Yhtäkkiä hän hapuili tätä äsken jo mainitsemaani laatikkoa napaten sieltä kondomin. Kysyin miksi hän sitä haluaa käyttää kun minähän käytän ehkäisyä.
"No sama kait ne on käyttää nämäkin pois", mies sanoi.
Mitä helvettiä? Olin aivan sanaton. Pitikö hän minua jotenkin likaisena tai epäluotettavana? En todellakaan suostunut käyttämään niitä, tai ylipäätään tekemään enää yhtään mitään.
Eräänä päivänä mies meni sitten töihin, ja minä jäin hänen asunnolleen. Hänen lähdettyään nousin minäkin ylös ja aloin kohta pedata sänkyä. Kiskaisin päiväpeiton korkean korin päältä ja korin kansi tipahti lattialle. Korissa oli ainakin kymmenen paria kaikenlaisia hienoja korkokenkiä. En enää uskonut niidenkin olevan hänen siskonsa. Samassa muistin vaatehuoneessa olevat kolme vaaleanpunaista pääkallokassia, minun vaatekassini vieressä jonka sinne aiemmin olin viskannut. Vetäisin yhden pääkallokassin vetoketjun auki, ja nostin päällimmäisen vaatteen. Se oli mustaa pitsiä oleva naisten yöpaita. Kaikki muutkin kassit olivat naisten vaatteita täynnä, kalliita vaatemerkkejä kaikki.
Nyt alkoi valjeta. Makuuhuoneen kaapin hyllykössä oli lisäksi hänen exänsä luokkakuvia neljän vuoden ajalta, koulupapereita, työtodistuksia, onnittelukortteja, puhelin, hirveä määrä kyniä ja päiväkirja. Kaikki tavarat olivat kuin odottamassa omistajaansa. Tunsin olevani kuin joku sijainen tai tuuraaja siellä sillä aikaa kun hänen exänsä on poissa. Minulle riitti.
Kävin suihkussa, pakkasin kamani ja häivyin. Meni muutama tunti kun istuin vieläkin linja-autossa kohti kotiani, ja tämä mies alkoi soitella ja laittoi viestiä että mihin ihmeeseen olen hävinnyt. Vastasin vain takaisin, että katsotaan sitten uudestaan kun hän on heivannut sen exänsä elämästään. Oli hän tosissaan tai ei, niin minusta oli helvetin törkeää tuoda minut exänsä tavaroiden keskelle. Tiedän kyllä, että eron jälkeen on suruaika jolloin pitää oppia olemaan ilman toista ja pitäisi omaksi parhaakseenkin ostata luopua toisen tavaroista joita ei itse omista. Eikä hän mielestäni ole mitenkään velvollinen huolehtimaan exänsä omaisuudesta saati säilyttelemään sitä nurkissaan ja elämään kaiken tuon tavarapaljouden keskellä. Ja miten huolimaton ja välinpitämätön täytyy olla jotta jättää tavaroitaan minne sattuu eikä osaa huolehtia niistä, eikä vaatia takaisin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
on ihan hullu ajatus, mutta katsoitko mitä kokoa ne kengät oli? Olisivatko sopineet miesystäväsi jalkoihin? Todennäköisemmin ne on eksän...mutta tuli kyllä mieleen, että ehkä mies tykkää niin kutsutusti "tyttöillä"?
Mä en usko, että kukaan nainen jättäisi jälkeensä merkkialusvaatteita, ne on niin kalliita ja niin intiimiä, että ensimmäisenä pakataan mukaan. Enkä ainakaan mä jättäisi kenkiäkään, kalliita nekin (riippuu tietenkin vähän merkistä). Korvikset vois jonnekin kaappiin unohtaakin, mutta kuka mies oikeasti säilyttäisi naisten karvanpoistoainetta nurkisssaan?? Ellei sitten joskus tyttöillessään halua itselleen sileät sääret. En tiedä... Mutta mä epäilisin kyllä enemmänkin tyttöilijäksi kuin eksän jäljiksi noita.
tuli ihan sama mieleen :D
Ei ne eksän olis... itse otin kyllä tarkkaan eron jälkeen kaiken omaisuuteni mukaan... alusvaatteita myöten. Toinen vaihtoehto olisi, että miehellä on toinen nainen samaan aikaan, mutta olisiko mies niin typerä, että ei piilottas niitä kun toinen tulee.
Eli tuo "tyttöily" olis mielestäni ainoa "järkevä" vaihtoehto :)
Jotenkin tuntuu omituiselta muutenkin - puhelimet, vaatteet jne. Yli vuosi erosta jo kulunut ja muka olisivat jääneet sinne niin pitkäksi aikaa. Olitteko kuinka aktiivisesti yhdessä? Mua jotenkin nimittäin jäi mietityttämään, että olikohan edes VANHAA suolaa. Esim. komennus toiselle paikkakunnalle tai muuta vastaavaa...
Ymmärrän, että vanhoja rupusia vaatteita voi jäädä, papereitakin. Mutta kyllä nyt vuoden sisällä puhelimet ja vaatteet olisivat jo takaisin lähteneet. Tai ainakin mies saanut aikaiseksi heittää ne veet-purkit ja kynsilakan keittiön pöydältä roskiin..!
Ensimmäisenä pitää sanoa, että tuntuu kyllä oudolta tuo juttu. Itse en ainakaan naisena jättäisi kalliita alusvaatteita miehen luokse lojumaan..saati vuodeksi!
Mutta siis joo, meillä meni näin...
Asuttiin eri paikkakunnilla, minä siis muutin pois töiden perässä ja tottakai poikakaveri toi luokseni tavaroitaan, koska hän tuli luokseni silloin tällöin. Ja minä jätin hänelle vanhaan asuntoomme vanhat huonekaluni ym. tavaroitani.
Ero siinä sitten tuli...mutta palattiin uudestaan yhteen...ja taas tuli ero jne.
Olin alkanut tapailla toista miestä ja kun hän tuli luokseni, niin kylppärissä oli edelleen exän hammasharja...deodorantti...suihkusaippua...parranajovälineet...
Vaatehuoneessa oli hänen alusvaatteita...paitoja..farkkuja...yms. yms.
Taisi muuten olla vielä yhteisiä valokuviammekin esillä..
Totuus näin naisena ja omalla kohdallani.. en halunnut heittää tavaroita pois, koska en uskonut lopulliseen eroomme.. ja olin liikaa vielä kiinni hänessä.
Se, miksi sitten tapailin toista, oli syy, että yritin saada exäni pois mielestäni..
Opin, että suhteen loputtua kannattaa pitää reilu tauko ja olla omineen, eikä edes yrittää aloittaa uutta suhdetta heti toistamiseen, koska se ei onnistu.