vapaata naista

voi hitsin hitsi ku tökkäs!

Hmm.
En ole kiinni kenessäkään, joten päivitä tietosi.

Mikä mahtaa olla käsityksesi "kiinnostavasta ajankulusta"? Jos siinä on se syy tärppäämättömyyteen??

*muminaa* (n) kirjoitti:

Hmm.
En ole kiinni kenessäkään, joten päivitä tietosi.

Mikä mahtaa olla käsityksesi "kiinnostavasta ajankulusta"? Jos siinä on se syy tärppäämättömyyteen??

Olet ehkä kiinni jossain sitä itse tiedostamattasi...?

Kiinnostava ajankuluni on hyvin moninainen käsite, se vaihtelee vuodenaikojen mukaan ja on osittain sidoksissa merelliseen ympäristöön...

Ehkäpä miehen täytyisi omata enemmän feministisiä piirteitä ja viihtyä kaupunkilähiön urbanisoituneessa idyllissä...nuokkua vapaa-aikansa verhojen takana ahtaassa luukussa ja omaksua kulttuurellisesti arvokkaita harrasteita kuten teatterissa käynti ja opetella koiramainen käytös miellyttääkseen naisen tarpeita?

Caleb kirjoitti:

Olet ehkä kiinni jossain sitä itse tiedostamattasi...?

Kiinnostava ajankuluni on hyvin moninainen käsite, se vaihtelee vuodenaikojen mukaan ja on osittain sidoksissa merelliseen ympäristöön...

Ehkäpä miehen täytyisi omata enemmän feministisiä piirteitä ja viihtyä kaupunkilähiön urbanisoituneessa idyllissä...nuokkua vapaa-aikansa verhojen takana ahtaassa luukussa ja omaksua kulttuurellisesti arvokkaita harrasteita kuten teatterissa käynti ja opetella koiramainen käytös miellyttääkseen naisen tarpeita?

Oletko sitten itse kiinni jossain tiedostamattasi?

Ei toista ihmistä voi, eikä pidäkään yrittää muuttaa. Sisäisen muuttumisen pitää tapahtua aina omasta vapaasta halusta, muutoin "vanha minä" palaa jossain vaiheessa lyömään sormille.

Säilytä itsesi sellaisena, millaisena olet itseesi ja elämääsi tyytyväinen.

*muminaa* kirjoitti:

Oletko sitten itse kiinni jossain tiedostamattasi?

Ei toista ihmistä voi, eikä pidäkään yrittää muuttaa. Sisäisen muuttumisen pitää tapahtua aina omasta vapaasta halusta, muutoin "vanha minä" palaa jossain vaiheessa lyömään sormille.

Säilytä itsesi sellaisena, millaisena olet itseesi ja elämääsi tyytyväinen.

Toden totta, itseään ei voi muuttaa tietoisesti, muutos tapahtuu olosuhteiden vaihtuessa tai elämäntilanteen muuttuessa.

Aina täytyy varmaan olla jonkin verran itsekäs ja pyrkiä elämään onnellisena, itseään ei voi repiä juuriltaan ja olettaa että se toinen tekisi onnelliseksi.

Vanha minä vaanii kyllä kulissien takana vaikka se voi välillä unohtua.

Harmi että sukupuolten väliset erot tulevat esiin voimakkaammin vuosien myötä, kompromisseihin ei olla valmiita kun vanha minä on vahvistuneena kuvioissa mukana.

Säilyttää itsensä omanlaisenaan ja löytää toinen joka on samaistunut samankaltaiseen elämänkatsomukseen onkin kyllä vaikea juttu.

Caleb kirjoitti:

Toden totta, itseään ei voi muuttaa tietoisesti, muutos tapahtuu olosuhteiden vaihtuessa tai elämäntilanteen muuttuessa.

Aina täytyy varmaan olla jonkin verran itsekäs ja pyrkiä elämään onnellisena, itseään ei voi repiä juuriltaan ja olettaa että se toinen tekisi onnelliseksi.

Vanha minä vaanii kyllä kulissien takana vaikka se voi välillä unohtua.

Harmi että sukupuolten väliset erot tulevat esiin voimakkaammin vuosien myötä, kompromisseihin ei olla valmiita kun vanha minä on vahvistuneena kuvioissa mukana.

Säilyttää itsensä omanlaisenaan ja löytää toinen joka on samaistunut samankaltaiseen elämänkatsomukseen onkin kyllä vaikea juttu.

Kuinka voisi miellyttää muita, jos ei miellytä itseäänkään?

Turha ryhtyä teeskentelemään olevansa jotain muuta, kuin mitä on. Elämä käy raskaaksi ajan mittaan, jos joutuu koko ajan vetämään jotain roolia. Ainakin mahdollisen kumppanin kanssa pitäisi saada olla oma itsensä.

Ja kun on riittävästi oikeaa, aitoa tunnetta mukana molemmin puolin, niin joustoa ja vapaaehtoista muuttumistahtoakin löytyy.
Mikäli muuttumiseen on silloin edes tarvetta. Rakkaaltaan kun hyväksyy niin paljon sellaista, mitä ei muilta murto-osaakaan.

*muminaa* kirjoitti:

Kuinka voisi miellyttää muita, jos ei miellytä itseäänkään?

Turha ryhtyä teeskentelemään olevansa jotain muuta, kuin mitä on. Elämä käy raskaaksi ajan mittaan, jos joutuu koko ajan vetämään jotain roolia. Ainakin mahdollisen kumppanin kanssa pitäisi saada olla oma itsensä.

Ja kun on riittävästi oikeaa, aitoa tunnetta mukana molemmin puolin, niin joustoa ja vapaaehtoista muuttumistahtoakin löytyy.
Mikäli muuttumiseen on silloin edes tarvetta. Rakkaaltaan kun hyväksyy niin paljon sellaista, mitä ei muilta murto-osaakaan.

Kyllä minusta omahyväisyys voi olla aika tuhoisa piirre, monesti sinkkuina eläneet ovat sellaisia tapauksia etteivät hyväksy muita.

Mikä tällaisen sinkun sitten saisi rakastumaan?

Onko niin että yksistään kemia voi aiheuttaa rakastumisen?

Caleb kirjoitti:

Kyllä minusta omahyväisyys voi olla aika tuhoisa piirre, monesti sinkkuina eläneet ovat sellaisia tapauksia etteivät hyväksy muita.

Mikä tällaisen sinkun sitten saisi rakastumaan?

Onko niin että yksistään kemia voi aiheuttaa rakastumisen?

Mutta etkö sinäkin omalla tahollasi hakenut sellaista ystävää, joka sopisi sinun muottiisi? Enkä minä tätä kutsuisi silti omahyväisyydeksi, pikemminkin realismiksi. :)

Iän myötä minustakin ovat monet särmät ja ehdottomuudet tasaantuneet. Ymmärrän, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia, kuin joskus luulin. Ja sen oivaltaminen, ettei toista pidä yrittää muuttaa...

Ja rakastuminen, mitä se on?
Kemiaa? Pitkän ajan kyspyttämää tunnetta?
Äkkinäistä "jalat-alta" -fiilistä?
Niin henkimaailman juttu, etten sitä pysty loogisesti analysoimaan.
Kun vieläpä usein järki ja tunne eivät ole asiasta samaa mieltä.

*muminaa* kirjoitti:

Mutta etkö sinäkin omalla tahollasi hakenut sellaista ystävää, joka sopisi sinun muottiisi? Enkä minä tätä kutsuisi silti omahyväisyydeksi, pikemminkin realismiksi. :)

Iän myötä minustakin ovat monet särmät ja ehdottomuudet tasaantuneet. Ymmärrän, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia, kuin joskus luulin. Ja sen oivaltaminen, ettei toista pidä yrittää muuttaa...

Ja rakastuminen, mitä se on?
Kemiaa? Pitkän ajan kyspyttämää tunnetta?
Äkkinäistä "jalat-alta" -fiilistä?
Niin henkimaailman juttu, etten sitä pysty loogisesti analysoimaan.
Kun vieläpä usein järki ja tunne eivät ole asiasta samaa mieltä.

No voihan sitä ihastua, joku voi olla ihan lyömättömän näköinen, mutta lähempi tutustuminen voi mitätöidä kaiken.

Kun jotkin pääpiirteet on määritelty ja hyväksytty ja huomaa ettei ole pienintäkään epäluulon häivää niin se on varmaan rakastumista, jos taas on joku pienen pieni epäilyn tunne sielun sopukassa niin suhde voi olla tuomittu.
Jokin häiritsevä pikkutekijä on kuin hiekanjyvä kengässä.

Kyllä järjellä on suuri merkitys rakastumisessa, tapa analysoida asioita ja toteuttaa jutut ja kyky käsittää asiat oikealta kantilta, minusta tällaiset jutut ratkaisevat.
Yleensä katsekontaktissa määritellään paljon, yritetään kurkistaa toisen sydämeen, ohi ulkoisten vaikuttimien.

Caleb kirjoitti:

No voihan sitä ihastua, joku voi olla ihan lyömättömän näköinen, mutta lähempi tutustuminen voi mitätöidä kaiken.

Kun jotkin pääpiirteet on määritelty ja hyväksytty ja huomaa ettei ole pienintäkään epäluulon häivää niin se on varmaan rakastumista, jos taas on joku pienen pieni epäilyn tunne sielun sopukassa niin suhde voi olla tuomittu.
Jokin häiritsevä pikkutekijä on kuin hiekanjyvä kengässä.

Kyllä järjellä on suuri merkitys rakastumisessa, tapa analysoida asioita ja toteuttaa jutut ja kyky käsittää asiat oikealta kantilta, minusta tällaiset jutut ratkaisevat.
Yleensä katsekontaktissa määritellään paljon, yritetään kurkistaa toisen sydämeen, ohi ulkoisten vaikuttimien.

Ihastumisella ja rakastumisella on selkeä ero. Ihastua voi tämän tästä ja se ihastus voi kadota yhtä nopeasti, kuin tulikin.

Joskus on tavannut oikein napakymppi-ihmisen; omia käytös-, status-, ulkonäkönormeja vastaavan. Sellaisen, että järki sanoo: "Pidä kiinni tuosta miehestä!". Mutta kun tunnemittari näyttää tasaista nollaa, niin eipä ole paljoa olemattomille lapsille kerrottavaa. :/

Ja vastaavasti; jos järki käskee pysymään kaukana, mutta tunne antaa päinvastaisia ohjeita - Houston, we have a problem.

*muminaa* kirjoitti:

Ihastumisella ja rakastumisella on selkeä ero. Ihastua voi tämän tästä ja se ihastus voi kadota yhtä nopeasti, kuin tulikin.

Joskus on tavannut oikein napakymppi-ihmisen; omia käytös-, status-, ulkonäkönormeja vastaavan. Sellaisen, että järki sanoo: "Pidä kiinni tuosta miehestä!". Mutta kun tunnemittari näyttää tasaista nollaa, niin eipä ole paljoa olemattomille lapsille kerrottavaa. :/

Ja vastaavasti; jos järki käskee pysymään kaukana, mutta tunne antaa päinvastaisia ohjeita - Houston, we have a problem.

Tunne vaikuttaa ihastumiseen ja järki rakastumiseen

Ulkonäkö voi vaikuttaa tunteeseen, mutta järki antaa luvan rakastua.

Tunteella voi olla myös eroja, mahdollisimman suuren tunnelatauksen saavuttaa järjen hyväksymänä.

Minulle rakastaminen liittyy luottamukseen ja luottamuksen määrä määritellään järjellä.

Caleb kirjoitti:

Tunne vaikuttaa ihastumiseen ja järki rakastumiseen

Ulkonäkö voi vaikuttaa tunteeseen, mutta järki antaa luvan rakastua.

Tunteella voi olla myös eroja, mahdollisimman suuren tunnelatauksen saavuttaa järjen hyväksymänä.

Minulle rakastaminen liittyy luottamukseen ja luottamuksen määrä määritellään järjellä.

Näin erilailla me ihmiset näköjään ajattelemme ja asioita koemme.

Olen käytännön asioissa järki-ihminen, ihmissuhdeasioissa liikun tunnepohjalla.
Mutta mikäli tunnepuoli kärsii, silloin astuu järki kuvaan mukaan.

Kiitos mielenkiintoisesta ja virikkeellisestä keskustelusta.
On aina hyväksi laajentaa omaa ajatusmaailmaansa ja tutkia uusia näkökulmia.

:)