Pitääkö toisen olla samaa mieltä kaikesta?

avioliitosta miehen kanssa, joka oli kaikista perustavaa laatua olevista arvoista ihan eri mieltä. Ei tullut mitään. 14 vuotta jaksoin yrittää, mutta sitten loppui. Olimme niin eri mieltä, että emme saaneet edes kompromisseja aikaan. Elämä oli jatkuvaa riitelyä esim. siitä, kuinka toisia ihmisiä tulee kohdella. Minusta ihmisiä tulee kohdella kunnioituksella ja arvonannolla, hänen mielestään toisia sai omaa etuaan ajaakseen kohdella, miten tahtoi. Hän saattoi esim. haukkua virkailijan kovaan ääneen ulkonäköä ja älykkyyttä myöten samalla, kun minä seisoin punastellen vieressä ja halusin vajota maan rakoon häpeästä.

Nyt, jos miehellä on hyvin erilaiset arvot, laitan lopun koko jutulle heti alkuunsa. Etsin kumppania, jonka perusarvot olisivat niin lähellä minun perusarvojani, ettei joka asiasta tarvitsisi riidellä.

on minusta yksi tärkeimistä asioista missä tahansa ihmissuhteesssa. Eli kaikesta ei tarvitse olla samalla kannalla kunhan kunnioittaa toisen oikeutta olla ja ajatella eri tavoin. Mutta jos toinen vaikka on epärehellinen, toisen, rehellisemmän on ehkä mahdotonta kunnioittaa hänen valehteluaan. Toisaalta vaikkapa poliittiset erot, erilaiset kiinnostuksen kohteet ja sen sellaiset voivat antaa pontta syvällisille ja avartaville keskusteluille. Kunnioitus ja kohteliaisuus, sen kun muistaa niin erot ovat vain rikkaus.

Rakkaus on toisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on. Ei ole väliä onko samaa vai eri mieltä. Ei yhtään väliä. Jos ihminen ei tätä pysty ymmärtämään, hän ei kykene rakastamaan ja on itsekäs. Jos olette eri mieltä, niin toisen mielipidettä pitää kunnioittaa ja siitä pitää olla kiinnostunut jollain tasolla. Olemalla täysin erilaisen ihmisen kanssa kasvattaa omaa henkistä kapasiteettia ymmärtämään ja suvaitsemaan erilaisuutta. Samat mielipiteet taas luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta, toisesta pitämistä (engl. like = pitää toisesta, olla samankaltainen). Ei myöskään voi rakentaa suhdetta sen varaan, että oma stimulaatio ja elämän mielenkiintoisuus rakentuu toisen mielipide-erojen mukaan ja niistä seuraavaat väittelyt pitävät kiinnostavuutta yllä. Myöskään mielipiteiden samankaltaisuuden ei pidä aiheuttaa itselle tylsistymistä, vaan jokainen on vastuussa omasta onnellisuudesta ja stimuloinnista, esim. omien harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden myötä.

Ei tietenkään tarvitse kaikesta olla samaa mieltä ja jos joku sellaiseen pyrkii niin hulluhan se on.

Vaikeita eroavaisuuksia tulee siinä, jos lähdetään miettimään asiaa siitä näkökulmasta, että miten asian esittäisi vaikkapa yhteisille lapsille. Meinaan siinä ne erot todella korostuu olennaisiin ja epäolennaisiin eroihin. Melkein kaikesta muusta voi sopia mutta kun miettii, mikä omasta mielestä on lapsille 'hyvä' tulevaisuus ja tapa hahmottaa maailmaa niin siinä se selviää.

..olisi hyvä hoitaa yhteisymmärryksessä, siis voisi sanoa että on oltava suunnilleen samanlaiset perusarvot elämän ja olemisen suhteen. Pienemmissä asioisa on ihan hyväkin olla pientä ystävällismielistä kinaa, siis sellaisissa joissa on oikeastaan aikalailla sama kumpi on oikeassa, esim. kumpi tulee ensin voileivälle, juusto tai makkara. Toinen voi myös olla vaikkapa vegaani eikä toisen sitä ole pakko olla, pitää vain molempien olla sellaisia etteivät tyrkytä toiselle omaa tapaansa elää ainoana oikeana.

keskustelua, joka toiselle on ajatustenvaihtoa. Joku näkee ulkoisten asioiden taakse, eikä luokittele ihmistä hänen senhetkisten mielipiteidensä perusteella, vaan kiintyy ihmiseen syvemmältä. Sitten erilaiset ideat eivät pelota vaan kiinnostavat, tai jos eivät kiinnosta, eivät ainakaan ole vastenmielisiä vaan niiden antaa jäädä omaan arvoonsa. Kunhan toinen ei yritä tuputtaa mielipiteitään, siis ei vaadi toisen ajattelevan samoin, mitään ongelmaa ei tulle.

Huumori on tärkeintä, ja toisen kunnioittaminen.