Olen seurustellut noin 8 kk miehen kanssa,jonka tapoihin kuuluu häipyä AINA paikalta,jos hänelle esittää minkäänlaisia henk.koht kysymyksiä tai olisi keskustelun paikka.
Siitä vaan lähtee ovesta omaan kotiinsa.
Yleensä seuraavana päivänä sitten Mesessä kyselee "muina maunoina",että mitä kuuluu ja josko voitaisi nähdä...
Edellisen päivän ns asiaa ei voi ottaa esille edes Mesessä,koska hän häipyy sieltäkin.Kiinni luukut.
Asiat ovat ihan tavallisia ja liittyy yleensä siihen,että hän ei millään muotoa osoita tunteitaan minua kohtaan.
Siltikin,jossain vaiheessa alussa kaikki oli toisin ja hän sai minut ihastumaan itseensä.
Olin "koukussa" häneen,kun alkoivat nämä ihmeelliset ns kohtaukset,joiksi hän niitä nimittää.
Mitä tämmöiset "kohtaukset" oikein ovat ja mistä kumpuaa,koska koti ja vanhemmat ovat kuulema olleet "normeja"?
Nyt on minun tykkäämiseni ollut jo pitkään koetuksella ja olen halunnut nähdä häntä aina vain vähemmän.
Siltikin,mitä tämän tyyppinen käytös oikein on?
Kommunikointi nolla,mutta siltikin ns otteet "keikarimaiset",kun ulkona liikutaan ja yksinäänkin pasteeraa tavarataloissa,töissä jne jne jne..
Ei ole varattu,eikä toista suhdetta.Niitä asioita ei tarvitse miettiä,vaan jotain muuta "omituista" tämä on.
Asiallisia vastauksia haluaisin,sillä en haluaisi häntä jättääkkään,mutta vaikeaa on ollakkin..
Siitä vaan lähtee ovesta omaan kotiinsa.
Yleensä seuraavana päivänä sitten Mesessä kyselee "muina maunoina",että mitä kuuluu ja josko voitaisi nähdä...
Edellisen päivän ns asiaa ei voi ottaa esille edes Mesessä,koska hän häipyy sieltäkin.Kiinni luukut.
Asiat ovat ihan tavallisia ja liittyy yleensä siihen,että hän ei millään muotoa osoita tunteitaan minua kohtaan.
Siltikin,jossain vaiheessa alussa kaikki oli toisin ja hän sai minut ihastumaan itseensä.
Olin "koukussa" häneen,kun alkoivat nämä ihmeelliset ns kohtaukset,joiksi hän niitä nimittää.
Mitä tämmöiset "kohtaukset" oikein ovat ja mistä kumpuaa,koska koti ja vanhemmat ovat kuulema olleet "normeja"?
Nyt on minun tykkäämiseni ollut jo pitkään koetuksella ja olen halunnut nähdä häntä aina vain vähemmän.
Siltikin,mitä tämän tyyppinen käytös oikein on?
Kommunikointi nolla,mutta siltikin ns otteet "keikarimaiset",kun ulkona liikutaan ja yksinäänkin pasteeraa tavarataloissa,töissä jne jne jne..
Ei ole varattu,eikä toista suhdetta.Niitä asioita ei tarvitse miettiä,vaan jotain muuta "omituista" tämä on.
Asiallisia vastauksia haluaisin,sillä en haluaisi häntä jättääkkään,mutta vaikeaa on ollakkin..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla ainakin vika oli aikanaan siinä, että en oikein osannut käsitellä tunteita ollenkaan ja niiden kohtaamista vältti viimeiseen asti.
Toisaalta minulla oli aika lailla luurankoja kaapissa ja saanut itsestä ihmistä ennen kuin ne oli käyty läpi ihan loppuun asti. Niin kauan kun sitä ei tapahdu asiat voivat aina menne huonompaan suuntaan, koska ei kykene olemaan itselleen täysin rehellinen.
Mies vistittää selvällä suomen kielellä haluavansa pitää sinut kaverina.Hän haluaa pitää tietyt ihmiset sopivan etäisyyden päässä.
Tuo on todella hyvin ja korrektisti tehty häneltä. Hän arvostaa sinua ystävänä - etäisyydeltä. Tuollaiset ystävät ovat arvokkaita ja heillä on tärkeä osa omaa ystäväpiiriä.
Suo hänelle tuo itsesäilytyksen verho. Hän ei ole kiinnostunut eikä halukas jakamaan tiettyjä asioita itsestään muille. Siinä EI ole mitään pahaa!
Jospa jättäisit nuo henkilokohtaiset utelusi ja arvostaisit häntä ystävänä jonka kanssa parantaa maailmaa ja vaihtaa maailmalla tapahtuvista uutisista ajatuksia.
Hän ilmeisesti kokee ne paljon mielenkiintoisimpina kuin omienhenkilokohtaisten asioidensa ulostuomisen ja vatvomisen.
Kun tutustut useimpiin ystäviin saat huomata että kovin harva haluaa kertoa omista henkilokohtaisista asioistaan.
Tuo seikka on hyvin korkealle arvostettua ystävissä.
Mikäli olet vienyt "ystävyyden" intiimitasolle, on vaikea ymmärtää miksi olet tehnyt sen tuntematta toista lainkaan. Tuossa tapauksessa olet potkinut itseäsi omaan nilkkaasi.
lainkaan mistä tässä oli kysymys.
Kerroin,jotta olemme SEURUSTELLEET noin 8 kk.
Sovimme asian alussa,että meidän välillä on seurustelusuhde ja olemme sitoutuneita toisiimme.
Pidän ystävyyttä aivan eri asiana.Minulla on ystäviä,myös miespuolisia ja heidän kanssaan ei peuhata peiton alla,vaan ollaan YSTÄVIÄ.
Kyllä,kyllä,parisuhteessakin ystäviä voidaan olla ja jollain tasolla ehkä ollaankin,mutta parisuhteeseen kuuluu jonkin moinen luottamus,avoimuus ja se,että asioista puhutaan.
En tarkoita henkilökohtaisuuksia,vaan yleensä arkisistakin asioista kuten,ruoka,juoma,asuminen,nukkuminen,auton pesu/osto,lapset,lastenlapset jne jne jne..NÄITÄ tarkoitin ja näistä tilanteista poistuminen osoittaa minulle pelkkää välinpitämättömyyttä ja hylkäämistä toiselta.
Mykkyys ja yleinen puhumattomuus ja netissä surffailu on tälle miehelle tyypillistä käytöstä ns yhdessä ollessamme.
Emme ole enää nuoria ja kummankin elämä pitäisi olla siinä pisteessä,ett ainakin murrosikäisten touhut pitäisi olla ohi.
Naiset nimenomaan uskoutuvat ystävilleen. Eli ystävälle, jos kenelle, puhutaan vaikeista ja tärkeistä asioista.
Olisi vissiin ollut reilua mieheltä kertoa heti kärkeen, että tässä ei sitten ole tarkoitus seurustella mitenkään, ihan vain kavereina tässä ollaan. Silloin nainenkin olisi tiennyt, "millä säännöillä pelataan" eikä olisi mennyt sänkyyn miehen kanssa, jota ei seurustelu sitten kiinnostakaan.
Minun ex-miesystäväni (paino sanalla ex) toimi samalla tavalla. Minä olin tehnyt selväksi alusta asti, mitä olin etsimässä eli kumppania. Hän väitti olevansa myös samalla asialla. Kaksi kertaa yritin nostaa parisuhteen kannalta tärkeitä asioita esiin ja kaksi kertaa hän samantein laittoi seurustelun poikki. Nyt hän taas soitteli ja oli ilmeisesti vailla kutsua tulla käymään. Ei tule käymään eikä muutakaan.
Sinä kerroit että seurustelette. Tämä on juuri sitä aikaa jolloin tutustutaan toiseen ja huomataan toisen plussa ja plussapuolet. Siinä tulevat myos mahdolliset miinuspuolet esille.
Seurusteluaikana punnitaan vastaako toinen asettamiani vaatimuksia, vaatimuksia joita hakee mahdollisessa tulevassa aviopuolisossa.
Sinä olet huomannut hyvin painavat niinuspuolet. Sinä et ole muuttanut miestä: hän on vain oma itsensä! Voit olla aivan varma että hän loytää vaimon joka on juuri hänelle sopiva, aivan kuten sinäkin loydät puolison joka vastaa sinun asettamiasi vaatimuksia ja haasteita.
Vähempään ei tarvitse tyytyä, miksi tyytyisitkään? Siitähän ei seuraa muuta kuin harmia ja täydellisen tarpeetonta negatiivisuutta.
Tunnetustihan suurin osa miehistä ahdistuu keskusteluista. Ja varsinkin sellaisista, joissa nainen lapsellisesti vaatii miestä antamaan itselleen huomiota tai kertomaan tunteistaan. Miehet kyllä näyttävät tunteitaan ja kertovat niistä, kun ja jos siltä tuntuu - ei ketään voi vaatimaan tekemään niin, se tuntuu ahdistavalta painostamiselta. Varsinkin, kun olette seurustelleet noinkin vähän aikaa kuin alle vuoden - ei siinä vielä opi tuntemaan toista niin hyvin, että voi hehkuttaa rakastavansa toista sellaisena kuin tämä on, kun ei tiedä vielä minkälainen toinen on. Parempi edetä aina varovaisemmin, älä painosta miestäsi puhumaan ja käyttäytymään tietyn muotin mukaan, kyllä ne tunteet sieltä esiin tulee, jos niitä on. :)