Ei hän kuitenkaan koskaan lue tätä, niin voin kai avata särkyneen miljoonan palan pala pelin ja aloittaa sen kokoamisen taas. Kiduttaa itseäni.
Suhde alkoi n.3 vuotta sitten tapasimme silloin puistossa, istuimme ja juttelimme. Totesin kaverilleni heti että tuossa on nainen minun makuuni. Meni pari kuukautta ihan hissukseen kunnes sattumalta törmäsimme hän räjäytti pankin ja pyysi puhelin-numeroani, silloin ajattelin että tämä menee hyvin. Aloitimme hissukseen ja aloin pureskella ajatusta että olin löytänyt parin. Yleensä pokasin muijia mutta hänet nähdessään tiesin heti että hän päättää en minä. Saalistajasta saaliksi siis kissojen leikkejä.
Saapui joulukuu alkoi lomat ja keskustelimme kuinka suhde jatkuisi. Tämä nainen halusi olla vain ystävä hyväksyin sen mutta tietyin rajaehdoin. Muistin hyvän neuvon katsoa saa muttei koskea, joten koskemattomuus sääntö astui voimaan. Keskustelimme joulukuun ajan msn messengerissä usein ja tapasimme kerran päivässä satamassa viikon ajan. Kerran kysyin olisiko hän halunnut alkaa kaverini kanssa, joka oli puistossa sain kieltävän vastauksen (no chance to win). Hän oli kuulemma törmännyt kavereihini myöhemmin ja piti heitä häiritsevinä.
Kerran sitten erehdyimme juomaan itsemme humalaan ja vahinko oli sitten siinä. (Never kiss the beast) Rikoimme sääntöä ja tarinan roisto sai kärsiä murtumisen kylmät jäähyväiset. Näin siinä käy kun laittaa tunteet peliin ajattelin. Tämän jälkeen emme enää nähneet kasvokkain ja mesessäkin keskustelimme niitä näitä kuukauden kunnes selvisi että hänellä on uusi poikaystävä.
Siihen asti olin varma että kaiken voi koota sirpaleiksi hajonneen sydämmenkin. Vaihdoimme puhelimen välillä viestejä ja puheluita, koska hän ei halunnut tavata ja keskutella. (Rauuuhhh! Beast awokes) Sen jälkeen haukuin unelmieni naisen suurin piirtein tortuksi, sähköisesti tosin ja hänen kaveri sitten toppuutteli aina lähettämällä pari tekstaria väliin, kun en ollut soittamassa puhelua tai laittamassa viestiä.(shitty end of great story)
Tämän jälkeen tapoin omat tunteeni fyysisellä kivulla. Ei kovin terveellistä mutta joskus on luovuttava inhimillisyydestä jos tarve vaatii.
Kaipaukseen johtaneet syyt: tunteet, katseet, kosketukset ja sanat. Rautakin voi joskus taipua, mutta jos sen sulattaa sitä pitäisi takoa. Kukaan ei voi tietää sitä miltä tuntuu herätä yksin omaan huutoonsa ja tukahduttaa se, nähdä uudestaan ja uudestaan viimeinen oikea kohtaaminen unissaan(the last crusade).
Minua ei tehty rakastamaan ei koskaan eikä vieläkään, mutta en tiedä mikä meni pieleen. Raudalla ei ole tunteita se on vain metallia. (No hope, losed traveller, ghost rider).
Suhde alkoi n.3 vuotta sitten tapasimme silloin puistossa, istuimme ja juttelimme. Totesin kaverilleni heti että tuossa on nainen minun makuuni. Meni pari kuukautta ihan hissukseen kunnes sattumalta törmäsimme hän räjäytti pankin ja pyysi puhelin-numeroani, silloin ajattelin että tämä menee hyvin. Aloitimme hissukseen ja aloin pureskella ajatusta että olin löytänyt parin. Yleensä pokasin muijia mutta hänet nähdessään tiesin heti että hän päättää en minä. Saalistajasta saaliksi siis kissojen leikkejä.
Saapui joulukuu alkoi lomat ja keskustelimme kuinka suhde jatkuisi. Tämä nainen halusi olla vain ystävä hyväksyin sen mutta tietyin rajaehdoin. Muistin hyvän neuvon katsoa saa muttei koskea, joten koskemattomuus sääntö astui voimaan. Keskustelimme joulukuun ajan msn messengerissä usein ja tapasimme kerran päivässä satamassa viikon ajan. Kerran kysyin olisiko hän halunnut alkaa kaverini kanssa, joka oli puistossa sain kieltävän vastauksen (no chance to win). Hän oli kuulemma törmännyt kavereihini myöhemmin ja piti heitä häiritsevinä.
Kerran sitten erehdyimme juomaan itsemme humalaan ja vahinko oli sitten siinä. (Never kiss the beast) Rikoimme sääntöä ja tarinan roisto sai kärsiä murtumisen kylmät jäähyväiset. Näin siinä käy kun laittaa tunteet peliin ajattelin. Tämän jälkeen emme enää nähneet kasvokkain ja mesessäkin keskustelimme niitä näitä kuukauden kunnes selvisi että hänellä on uusi poikaystävä.
Siihen asti olin varma että kaiken voi koota sirpaleiksi hajonneen sydämmenkin. Vaihdoimme puhelimen välillä viestejä ja puheluita, koska hän ei halunnut tavata ja keskutella. (Rauuuhhh! Beast awokes) Sen jälkeen haukuin unelmieni naisen suurin piirtein tortuksi, sähköisesti tosin ja hänen kaveri sitten toppuutteli aina lähettämällä pari tekstaria väliin, kun en ollut soittamassa puhelua tai laittamassa viestiä.(shitty end of great story)
Tämän jälkeen tapoin omat tunteeni fyysisellä kivulla. Ei kovin terveellistä mutta joskus on luovuttava inhimillisyydestä jos tarve vaatii.
Kaipaukseen johtaneet syyt: tunteet, katseet, kosketukset ja sanat. Rautakin voi joskus taipua, mutta jos sen sulattaa sitä pitäisi takoa. Kukaan ei voi tietää sitä miltä tuntuu herätä yksin omaan huutoonsa ja tukahduttaa se, nähdä uudestaan ja uudestaan viimeinen oikea kohtaaminen unissaan(the last crusade).
Minua ei tehty rakastamaan ei koskaan eikä vieläkään, mutta en tiedä mikä meni pieleen. Raudalla ei ole tunteita se on vain metallia. (No hope, losed traveller, ghost rider).
Vastaukset 1
Vanhimmat
tarinaasi niin hellitä vähän. Et sinä ole niin kova sanaseppo kuin kuvittelet.
Tuossa ehkä syy kun hylky tuli?