Miksi pitää aina selitellä ja jauhaa paskaa ja höpötellä liirumlaarumia,kun voisi rehellisesti ja avoimesti kertoa anteeksi olin väärässä.
Miksi nainen ei osaa myöntää
Olevansa väärässä?
161401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Saatto puhua vaik kaks tuntii aivan jonninjoutaa sepustusta,mutta ei tietenkään myöntänyt virheitään....kuvitteli olevansa täydellinen...
uskaltaa itsekään vastata. Taitaa tietää, että se on akilleenkantapää ja sitä kautta nainen murtuu.
Mulla on itselläkin samoja ongelmia naisten kanssa ja kukaan ei ole myöntänyt omia virheitään....ei kukaan. Jos Jumala on luonut naisen niin sillä tuli painosvirhe tässä asiassa naista tehdessään. Peruuttamaton virhe ja menee sukupolvia ennenkuin tässä asias naiset kypsyy.
Samaa vikaa: valehdella osaa kyllä, totuutta ei kerro, eikä osaa sanoa ei.. Kun edes joskus myöntäisi että ei ole oikeassa ja tunnustaisi valheensa ja syytöksensä, no jos ei muutu tavat niin pitää vaihtaa uuteen.
huonoja puolia ja sitten vaihdetaan. Parempaanko ?
Joo, vaikea se on myöntää mutta näin nimimerkillä netissä... hmm... kyllä se niin taitaa olla että tuo on vähän sellainen perisynti. Meidän talossa ainakin mies helpommin myöntää virheensä kuin minä.
Kysymys on hyvä, ja toivoisin että siihen olisi vastaus/parannustapa. Itse kun mielelläni olisin vähemmän jääräpää, kun vaan osaisin. :)
Osittain se saattaa liittyä epävarmuuteen.
Osittain se saattaa liittyä siihen, että vaikka nainen olisi väärässä itse asiassa, nainen tuntee että hänen pettymyksensä, ahdistuksensa tms keskusteluun liittyvä tunnetila on todellinen, ja että hän kaipaa jonkinlaista helpotusta siihen. Jos keskustelu on riidanomainen, niin yleensä helpoin tapa saada mieheltä hellyyttä ja hyväksyntää on saada mies pyytämään anteeksi/taipumaan (tää on ihan oikeasti empiirisesti todettu). Rakentava suhtautuminen voisi toki olla jotain ihan muuta. Olisikohan tapaa ilmaista naiselle, että hänen tunnetilansa on tullut ymmärretyksi ja hyväksytyksi, mutta silti pysyä sanassaan (jos tietää olevansa oikeassa)?
Puhetta sanojen helinää mut missä asia!
Lyhyesti:Jos asia on näin se on näin jos se on noin se on noin ja se on piste!
Ei tarvitse längyttää saissee vaan asiaa!
Myös hyvin lyhyesti; oiekassa olevan osapuolenkaan ei tarvitse olla kusipää sen suhteen. Tämä koskee molempia sukupuolia. Olen ollut väärässä keskustelussa monasti; kun olen väärässä, myönnän sen avoimesti, ei siinä mitään häpeää ole. Koska mies (tässä tapauksessa) ei tee asiasta numeroa, vaan jatkaa keskustelua. Olen tavannut myös ihmisiä joille oiekassa oleminen on "voittamista" ja keskustelukumppanin ollessa väärässä, on tätä nöyryytettävä. Se kaivaa toisesta esiin puolustusreaktion takuuvarmasti.
Jos siis nainen tässä on väärässä, ja vastaat siihen ilkkumalla, sanomalla tyhmäksi, mitätöimällä jotenkin naisen koko älyn tai kykenevyyden, saat niskaasi naisen jonka tunnetila, loukattu itsetunto haluaa pistää sinuun jonkin piikin, minkä tahansa. Jos taas olet asiallinen ja puhut hänelle kuin ihmiselle (joista jokainen joskus erehtyy, sinä myös) on tilanne vallan toinen.
Poikkeuksia on myös, ihmisiä molemmissa sukupuolissa joille väärässä olo on sellainen kolaus ettei sitä saa myöntää vaikka asia olisi kuinka mitätön. Joille tärkeää eivät ole faktat vaan niihin liittyvät tunteet, ypeys. Sellaisen kanssa keskustelu on joskus tuskaa mutta helpottaa kun ymmärrät mistä oiekasti on kyse. Olet oikeassa ja tiedät sen, onko suuri merkitys sillä myöntääkö toinen sen sinulle heti? Tahdotko nöyrtymistä, anteeksipyynnön? Liittyykö asiaan jotain muuta kuin vain ne kylmät faktat? Jos nainen on väärässä siinä ettei se auto jarruttanutkaan kun ajoit liian lähellä ja hän käski hidastamaan jotta saisit turvavälin pidettyä, onko väliä sillä että olit oikeassa juuri silloin, vai sillä mitä nainen tarkoitti? Hän tahtoi että ajat turvallisemmin. Kuuletko sen mitä hän tarkoitti, vai vain sen mitä hän sanoi?
Monimutkaista, tiedän. Ihmiset ovat joskus vaikeita, koko ikänsä sitä saa oppia miten heidän kanssaan eletään ja ollaan.
***
todella törkeää v*ttuilua ja monta viikkoa kestävää ivaa kun ovat joskus erehtyneet myöntämään että olivat väärässä. Jos aina muistutetaan ja vinoillaan ko. asiasta, niin kuka hullu enää jaksaisi? Miehillä kun muutenkin tuntuu olevan valloillaan "naisen logiikka" yms. ajatusmaailma.
Monesti näkee tilanteita; nainen mokaa jotain, niin miehet heti naureskelemaan naisen logiikasta. Näin kätevästi niputetaan kaikki maailman naiset samaan kastiin. Ja sitten vielä ihmetellään ettei halua joutua miesten ivan välikappaleeksi?
Jos mies mokaa; "sitä sattuu", ei minkään sortin niputusta mihinkään alalajiin.
Saanut vittuillua ja nyt itket täällä netissä sitä....
Älä yleistä,jos joku äijä on sulle vittuilut.
Oma VIIME PÄIVIEN mistake:ni oli ajatuskatkelmia, jostain että en halua olla naisenroolissa,jossa minut miellettäisiin tuntemattomille äidilliseksi, emomäiseksi, koristeelliseksi patsasteluesineeksi, hoivaajaksi.
Ajattelin, että noilla ominaisuuksilla, olisin rasite.Taakka, vääristynyt hyväksikäyttäjä.
Mutta voin myöntää,että tylysti torjuin lapsosia - isoja naisia - hameenhelmoistani.
Tosin, kertaluontoisesta bussipysäkin halailusta, päädyimmekin siihen, ettemme enää tapaa. Lähdin pois, sanotaan et 16Bllä. Minulla on jano, lähteesi vettä, Oma Äiti Maani. Arvatkaa, tarkoitanko sillä Terra Mökkirantsulaa ? Se on Emoa mulle.
Miehet eivät koskaan osaa myöntää olevansa väärässä. Mä kyllä pyydän anteeksikin jos ja kun teen väärin tai huomaan olevani väärässä. Multa ei ole ikinä anteeksi pyydetty tai muutenkaan mies kertonut olevansa väärässä. Ei se ainakaan mun egoani hetkauta suuntaan tai toiseen jos totean että olinkin väärässä.
Se vaan kuuluu miehen elämään hymyillä hyväksyvästi, kun nainen pitää oman päänsä, ja pysäyttää sen sirkkelin paljain käsin, miehen varoittelusta huolimatta.
myöntämään miehelleni, et joo oikees oot.. välillä vähän ärsyttävänkin oikeessa :D Se taas ei voi ikinä myöntää olevansa väärässä...
jos oikeasti sitte myös oon, on ollu niitäki kertoja jollonka tiiän miehen olleen väärässä ja se on sitä jankannu ja jankannu mutta en oo siihen sitte enää palannu koska en oo riitaa enää jaksanu ja se on sitte kai kuvitellu että en oo vaan osannu myöntää, pah.
ja myös se jos ollaan jossain ajelulla oltu ja mies ratissa niin ei se oo ikinä mua kuunnellu vaikka oikea reitti meni jo ajat sitte joten kökötetäänpä sitte loput bensat johonki ihan turhaan ja tuntemattomaan, neuvojakaan ei saa antaa ilman että tämä on hermostunu. sitte vaan antaa säälivä katse joka kertoo: mitäs minä sanoin.
myöntänyt miehelleni ilman liirumlaarumia jos olen ollut väärässä, siitäkin huolimatta, että mieheni joskus tahtoo jälkeenpäin retostella erehtymisiäni vieraille ja nureskella naisen logiikkaani, vaikka tietää, että se minua harmittaa.
Mies sen sijaan on meillä se joka vatvoo ja selittelee jos hänellä joku menee pieleen, eikä myönnä hevillä erehdystään.
Samahan se on miehillä. Riippuu ihan luonteesta, myöntääkö olevansa väärässä vai ei. Siihen ei sukupuoli vaikuta