Ollaan asuttu nytten yli puoli vuotta yhdessä. Ollaan tultu hyvin toimeen eikä riidellä juuri koskaan, molemmat ollaan niin rauhallisia ja symppiksiä. Naiseni rakastaa minua ihan täysin rinnoin, mutta tunne ei ole vähään aikaan ollut molemminpuoleinen. Tämä on ensimmäinen vakava suhteeni ja yhdessä asuminen.
Kaverini on jäänyt melko paljon taka-alalle, koska olemme tyttöystäväni kanssa olleet niin paljon kahdestaa. Hänellä ei paljon kavereita ole ja hän tykkääkin olla vain kahdestaan ja kotosalla. Yhteisiä kavereita ei juurikaan ole. Olen todella huono tutustuttamaan ja niinpä hän jäisikin aina ulkopuoliseksi jos menisimme kavereitani tapaamaan.Olemme molemmat vähän ujonpuoleista tyyppiä.
Minua on alkanut ahdistamaan sillä haluaisin elää vapaammin. Tykkään olla omassa rauhassa ja tehdä paljon omia juttujani,harrastuksiani ja tavata kavereita. Jotenkin tulee se tunne, että paljon menee ohitse nuoruudestani kun olemme vain kahdestaan kotona paljon. Tuntuu että olisi vain niin helpottunut tunne olla omissa oloissa, ja lähteä ja mennä silloin kun siltä tuntuu. En tiedä miten sanoisin haluavani pitää taukoa, tyttöystäväni murtuisi täysin ja yllättyisi. Hän on niin onnellinen kanssani.
Olemme 21v
Kaverini on jäänyt melko paljon taka-alalle, koska olemme tyttöystäväni kanssa olleet niin paljon kahdestaa. Hänellä ei paljon kavereita ole ja hän tykkääkin olla vain kahdestaan ja kotosalla. Yhteisiä kavereita ei juurikaan ole. Olen todella huono tutustuttamaan ja niinpä hän jäisikin aina ulkopuoliseksi jos menisimme kavereitani tapaamaan.Olemme molemmat vähän ujonpuoleista tyyppiä.
Minua on alkanut ahdistamaan sillä haluaisin elää vapaammin. Tykkään olla omassa rauhassa ja tehdä paljon omia juttujani,harrastuksiani ja tavata kavereita. Jotenkin tulee se tunne, että paljon menee ohitse nuoruudestani kun olemme vain kahdestaan kotona paljon. Tuntuu että olisi vain niin helpottunut tunne olla omissa oloissa, ja lähteä ja mennä silloin kun siltä tuntuu. En tiedä miten sanoisin haluavani pitää taukoa, tyttöystäväni murtuisi täysin ja yllättyisi. Hän on niin onnellinen kanssani.
Olemme 21v
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jospa kertoisit tuon saman tyttöystävällesi! Sanot että tarvitset omaa aikaa, ei tarvitse välttämättä erota. Parisuhteessa oma aika on yhtä tärkeää kuin yhteinenkin aika. Voin sanoa että melko varmasti tyttöystäväsi sanoo sinulle että etkö rakasta minua enää, mutta huomaa melko pian että olet virkistynyt kun saat omaa aikaa. Mä tulisin hulluksi jos olisin mieheni kanssa koko ajan. Ehkä se tuo myös suhteeseen uutta eloa kun ette ole aina yhdessä! Tsemppiä sulle!
Olen samaa mieltä, että ei kannata pähkäillä ongelmaa vaan omassa päässä ja sitten yhtäkkiä töksäyttää, että pakko pitää taukoa tai erota. Tästä tulee aina mieleen se Kummelin Pidä Tunkkis vitsi. Ihminen haluaisi sanoa jotain, mutta ei uskalla, niin sitten puretaan adhsitus johonkin täysin järjettömään tekoon.
Mutta voi olla että tyttöystäväsi ei ymmärrä. Koska tämä kaikki olisi pitänyt ottaa huomioon jo suhteen alussa. Nyt tyttöystävääsi kohtaa suuri muutos. Hän on yksinäinen ja pelokas. Tällainen ihminen on aina myös omistushaluinen. Nyt kun näytät hänelle, että sinulla on muita ihmisiä ja elämää, tyttöystäväsi saattaa muuttua kateelliseksi ja omistushaluiseksi. Tämä on ongelma suhteessa joissa toinen on epäsosiaalinen ja toinen sosiaalinen.
TOisaalta suhde jossa molemmat on epäsosiaalisia ei myöskään aina toimi. Oikeastaan ainoa toimiva suhde on sosiaalinen - sosiaalinen. Niin pelottavalta kuin se kuulostaakin ujojen ja epäsosiaalisten korviin.
Ajattele asiaa tyttöystäväsi kannalta... Todennäköisesti hän tietää varsin hyvin että tahtoisit viettää aikaa kavereidesi kanssa etkä olla hänen kanssaan kotona. Hänellä ei ole ystäviä jolloin olet ainoa mitä hänellä on. Hän ei tahdo menettää sinua koska jäisi ihan yksin ja sen takia hän vaatii sinua olemaan hänen kanssaan. Kun olet poissa, hän luultavasti on surullinen ja ikävöi sinua eikä osaa olla yksin.. Kannattaa varmaan ottaa asia puheeksi mutta älä heti ehdota eroa. Hän saattaa oikeasti olla masentunut ja sen takia sinusta riippuvainen.
Jos ihminen ei osaa yhtään olla yksin ja kyhjää poikakaverinsa kyljessä jatkuvasti, niin eihän sellaista kukaan jaksa. Ellei joku osaa sitoa kengannauhoja tai keittää kahvia, niin silloinhan pitää opetella jotta selviytyy normaalielämästä. Ihan sama juttu yksinolon kanssa, harjoittelemaan vaan. Kyllä ihmisellä pitää olla jotain omia harrastuksia ja mielekästä tekemistä vaikka olisi epäsosiaalinenkin. Käyköön tyttis jumpassa, lukekoon kirjoja, maalatkoon posliinia tai mitä vaan. Jos poikaystävä on ainoa elämänsisältö, niin ei mene kauan kun kohta molemmat tukehtuvat kuoliaiksi.
Meillä on hieman sama tilanne, olemme poikaystäväni kanssa teitä kolmisen vuotta vanhempia, ja asuneet nyt pari vuotta yhdessä, seurustelleet kuitenkin jo kuutisen vuotta. Itselläni ei ole juurikaan oikeita ystäviä, kun suurin osa ajasta on mennyt työn tekoon ja opiskeluun. Se ei minua useimmiten harmita sillä viihdyn hyvin yksin. Poikaystävälläni taas on suuri kaveripiiri, johon minä en ole tutustunut laisinkaan. Suurin syy miksi minua ei edes ole huvittanut heihin tutustua on se että he viettävät suurimman osan vapaa ajastaan baareissa, joka taas ei minua kiinnosta.
Aikaisemmin minun oli todella vaikea käsittää poikaystäväni menohaluja ja aika ajoin järjestin kunnon itkuraivarit, kun hän ilmoitti viikonloppuisin lähtevänsä kavereidensa kanssa ulos. Suoraan sanottuna en ymmärrä miten hän edes jaksoi olla kanssani :) Loppujen lopuksi, kun ikää on tullut lisää ja olen kotiutunut yhteiseen kotiimme, niin olen alkanut luottaa poikaystävääni ja ymmärtää että ei toisen elämää voi rajoittaa.
Sinulla on oikeus harrastaa ja olla kavereidesi kanssa, tuskin sinäkään rajoittaisit tyttöystäväsi menoja jos ne olisivat tuollaisia normaaleja asioita, kyllä viikkoon mahtuu teille myös koti-iltoja.
Se mitä te voisitte mielestäni tehdä on koittaa tehdä yhteistyötä tämän asian suhteen, ilmoita menoistasi ajoissa ja kuulostaa ehkä tyhmältä mutta sopikaa jonkinlaisista kotiintuloajoista, jos olet yötä myöten liikkeellä niin tyttöystäväsi ei tarvitse stressata sitä että et ilmestykään kotiin. Pikkuhiljaa tyttöystäväsi tajuaa että vaikka viettäisitkin aikaa välillä muiden ihmisten seurassa, niin oikeasti haluat palata hänen luokseen.
Ps. Älä luovu suhteestanne, jos kaikki muuten on kunnossa. Ihmiset ihan oikeasti pystyvät muuttumaan ja kasvamaan, te voitte tehdä sen yhdessä.
En usko että asiasta tulee ongelmaa jos tyttöystäväsi viihtyy yksin. Voin sanoa omasta kokemuksesta että sosiaalisen ja ei-sosiaalisen suhde voi toimia. Meidän suhteessa mies on sosiaalisempi. Kun hän on urheiluharrastuksissaan, minä saan olla rauhassa kotona harrastusteni parissa. Työpaikalla on jatkuvasti ihmisiä ympärillä, joten arvostan kun iltaisin on pari tuntia omaa aikaa ja hiljaisuutta kotona.
Jos tyttöystäväsi ei pidä yksinolosta, seuraa ongelmia... Mitä jos kannustaisit häntä hankkimaan harrastuksia tai vaikka koiran kaveriksi? Ei kai ole ongelma jos olet silloin tällöin illan poissa, kunhan hänellä on jotain mieluisaa tekemistä sillä aikaa (vaikkapa sen koiran lenkittäminen).
Hämmästyttävää, miten samanlainen tilanne meidän suhteessa on meneillään! (..:) )
Meillä poikaystävä on myös kokenut samanlaisia tunteita viime aikoina, mutta hän onneksi kuitenkin uskaltautui puhumaan niistä minulle. Rakastan poikaystävääni syvästi ja hän on minulle hyvin tärkeä, joten asia tuli yllätyksenä ja olin hieman järkyttynyt kuulemastani. Olin aluksi surullinen siitä, onko tämä nyt muuten ihanan suhteemme loppu, mutta samalla ymmärsin varsin hyvin miksi poikaystäväni tuntee niin.
Olemme puhuneet asiasta, ja voin sanoa, että tällaisessa tilanteessa se on ehdottomasti oikea ratkaisu. Minä tiedän nyt miltä hänestä tuntuu ja olen yrittänyt tehdä asian selväksi hänelle, että hän on vapaa tekemään kaikkea haluamaansa, koska luotan häneen ja haluan hänen olevan onnellinen kanssani. Vaikka pidänkin kotona tai muualla hänen kanssaan olemisesta, haluan että hän voi hyvällä omalla tunnolla tavata ystäviään ja tehdä omia juttujaan, niinkuin itsekin teen. Sinun ei tarvitsisi tuntea olevasi jotenkin vastuussa hänestä ja hänen onnellisuudestaan. Toivottavasti tyttöystäväsi voi antaa sinulle tilaa, jotta kummatkin olette onnellisia yhdessä ja erikseen.
Poikaystäväni onkin näiden jutteluidemme jälkeen sanonut, että hänellä on nyt paljon parempi olo, kun hän on saanut purkaa tunteensa minulle. Tämä on helpottanut minuakin, koska nyt tiedän, mikä häntä on vaivannut ja voimme puhua asiasta yhdessä. Nytkin hän on muualla, ja vilpittömästi toivon että hänellä on hauskaa siellä. Odotan kyllä hänen kotiin paluutaan, mutta olen mielelläni myös itse välillä omissa oloissani. Uskon että yhdessä pääsemme tästä yli, koska olemme onnellisia muuten suhteessamme, eikä sitä kannattaisi heittää hukkaan liian helposti.
Jos elätte nuoruuttanne ihanan ihmisen kanssa, ei silloin mielestäni jää paitsi mistään. Jos kumpikin luottaa toiseen, on mahdollista samalla elää täysillä ja samalla rakastaa toista. Kannustan siis yrittämään vielä. Mielestäni meillä menee nyt paremmin taas ja toivon että sitä jatkuu. :) Toivottavasti teilläkin tilanne selviää. Mutta jos tunteesi eivät muutukaan, ja koet edelleen ahdistusta, muista pitää tyttöystäväsi ajan tasalla. Se on reilua toista kohtaan ja jos taukoa tarvitaan, se tehdään silloin ehkä enemmän yhteisymmärryksessä kun kummatkin tietää mistä on kyse.
Tsemppiä teille! :)
Minusta sinun ei edes tulisi harkita eroa, sillä uskon tyttösi ymmärtävän jos puhut haluavasi olla juuri esim. enemmän kavereiden kanssa. Mikäli luottamus on kunnossa ja tyttösi ei tarvitse miettiä mitä teet poissa ollessasi kaikki on hyvin. Jos nyt menet erosta puhumaan ja silti jatkatte yhdessä luottamus hiipuu.. Voit saada sen takaisin ainoastaan osoittamalla rakkautesi teoin ja sanoin. Jos tyttösi rakastaa sinua hän ymmärtää ja antaa sinulle aikaa myös muiden kanssa. Hänen ei välttämättä ole tarkoitus takertua, hän vaan halua tuntea itsensä rakkaaksi ja nykyään tuntee sen vain lähelläsi, sillä ehkä et anna hänelle turvaa muuten... Kokeile esimerkiksi auttaa tyttöäsi kotitöissä pyytämättä. Se näyttää rakkauttasi ja hän päästää sinut varmasti ulos. Nuoruuden voi jakaa yhdessäkin :) Uskon teidän olevan loistava pari! :) PUHUMINEN on ainut keino onnelliseen suhteeseen.