Kohta saan selville mitä ajattelen Helsingin kaupunginorkestrerinkin perustaneen Robert Kajanuksen tuotannosta tai Yrjö Kilpisen yksinlauluista jotka lienevät genreensä huippua maassamme.
Kajanus loi ensimmäiset taiteelliseen asuun puetut kansanlaulumme todistuskappaleet suomalaisissa rapsodioissaan, ja pohjan kansalliselle suuntaukselle pitkälle viime vuosidan alkupuolella heijastelleelle, mm. wagnerin vaikutuksesta, jonkinlaisena linqua francana, kielivissä Kullervo surumarssissa, Aino-sinofoniassaan kuorolle ja orkesterille 1885, oikeammin sinfonisessa runoelmassaan ja klassistisemmissa, osittain siben vaikutuksesta kertovissa, sinfonietassaan ja alkusoitoissa ja sarjassaan.
On siis henkilökohtaisesti erittäin kiintoisa kysymys mahtoiko sibeliusta maailmallakin tunnetuksi tehneen kapellimestarin musiikki olla palvomaansa mestaria laadullisisesti korkeammalla tasolla vai ainostaan sekundaa jos mittapuuna pidetään yksittäisen kuulijan kuuntelukokemusta ja arviota vertailukohteesta.
Ollakseni rehellinen, juuri tämä aspekti on ollut pontimenani ja primus motorina kiinnostukselleni suomalaiasta musiikkia kohtaan ja voin puolestani sanoa ettei tutkimusretkeni ole tuottanut pettymystä. Ensiluokkaisia säveltäjiä ja musiikkia löytyy koko ajan lisää.
Ernst Fabritiuksen viulukonsertto d-molli kuuluu maamme hienoimpiin mitä kyseiselle soolosoittimelle on kirjoitettu 1800-luvulla ensimmäisenä kotimaisena konserttosäveltäjä kun Paciuskin oli saksalaista syntyperää.
Melodisessa kekseliäisyydessään ja vuolaudessaan Schubertia muistuttavine lämpimine äänenpainoineen ja taianomaisine modulaatioineen todistaa poikkeuksellisesta musiikillisesta nerokkuudesta.
Käsien hermostollinen vapina sai hänet lupopumaan viulistinurastaan ja omistautui säveltämiselle luoden etupäässä käyttömusiikkia, konserttoja ja didaktista musiikkia opetuskäyttöön.
Kajanus loi ensimmäiset taiteelliseen asuun puetut kansanlaulumme todistuskappaleet suomalaisissa rapsodioissaan, ja pohjan kansalliselle suuntaukselle pitkälle viime vuosidan alkupuolella heijastelleelle, mm. wagnerin vaikutuksesta, jonkinlaisena linqua francana, kielivissä Kullervo surumarssissa, Aino-sinofoniassaan kuorolle ja orkesterille 1885, oikeammin sinfonisessa runoelmassaan ja klassistisemmissa, osittain siben vaikutuksesta kertovissa, sinfonietassaan ja alkusoitoissa ja sarjassaan.
On siis henkilökohtaisesti erittäin kiintoisa kysymys mahtoiko sibeliusta maailmallakin tunnetuksi tehneen kapellimestarin musiikki olla palvomaansa mestaria laadullisisesti korkeammalla tasolla vai ainostaan sekundaa jos mittapuuna pidetään yksittäisen kuulijan kuuntelukokemusta ja arviota vertailukohteesta.
Ollakseni rehellinen, juuri tämä aspekti on ollut pontimenani ja primus motorina kiinnostukselleni suomalaiasta musiikkia kohtaan ja voin puolestani sanoa ettei tutkimusretkeni ole tuottanut pettymystä. Ensiluokkaisia säveltäjiä ja musiikkia löytyy koko ajan lisää.
Ernst Fabritiuksen viulukonsertto d-molli kuuluu maamme hienoimpiin mitä kyseiselle soolosoittimelle on kirjoitettu 1800-luvulla ensimmäisenä kotimaisena konserttosäveltäjä kun Paciuskin oli saksalaista syntyperää.
Melodisessa kekseliäisyydessään ja vuolaudessaan Schubertia muistuttavine lämpimine äänenpainoineen ja taianomaisine modulaatioineen todistaa poikkeuksellisesta musiikillisesta nerokkuudesta.
Käsien hermostollinen vapina sai hänet lupopumaan viulistinurastaan ja omistautui säveltämiselle luoden etupäässä käyttömusiikkia, konserttoja ja didaktista musiikkia opetuskäyttöön.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.