Miten käyttäytyä exää kohtaan?

ei sinun tarvitse "käyttäytyä" mitenkään. Ei tarvitse edes harkita eikä päätään vaivata asialla miten käyttäytyy. Hän on mennyttä, ei kuulu enää elämääsi mitenkään. Ei silloin ole mitään tarvetta eikä vaatimusta käyttäytyä, jos hän on itse halunnut lähteä. Ei hän odota eikä halua sinulta enää mitään "käyttäytymistä". Te elätte nyt eri elämää. Ehkä hän haluaa kiusata, ilmeisesti ei kuitenkaan ennenkään välittänyt tai ajatellut sinulle hyvää, miksi nytkään sitä tekisi.

Ei sinun tarvitse tehdä yhtään mitään. Ei tarvitse edes ajatella asiaa. Hän voi ja tekeekin mitä tahtoo, mutta entäs sitten. Se ei sitä tilannetta muuta, että hän lähti toisen luokse ja ero oli ilkeä ja asiat jäi kesken. Ja vaikka ero jäi käsittelemättä aikuisesti ja ihmismäisesti, niin miksi nyt yhtäkkiä se olisi muka jotenkin aikuista ja ihmismäistä?

Ei sinun tarvitse ketään katsoa silmiin, jos et halua etkä voi.

Kohtelet häntä kuin ilmaa. Pahanhajuista sellaista.

Sen mitä olet hänen kanssaan tekemisissä, käyttäydyt kuten kenen tahansa ventovieraan kanssa käyttäytyisit. Eron tultua tuosta syystä ei ole mitään syytä kaveerata. Normi-ilme naamalle, ja kun exän kanssa samaa sukupuolta oleva ilmestyy paikalle niin tälle iloinen hymy.

Jätettynä osapuolena ei ole mitään velvollisuuksia jäädä kuuntelemaan selityksiä tai pitämään yllä ystävyyttä. Vielä vähemmän on velvollisuuksia jäädä toisen vallankäytön uhriksi. Itse olet jo tehnyt ratkaisusi: "Olen ottanut tympeän asiallisen linjan. Asiat hoidetaan, mutten pysty katsomaan häntä edes silmiin. Niin pahalta tuntuu. Minun on pakko ollut vetää "kylmä linja", sillä ystävälinja satuttaa ja en pääse nuolemaan haavojani, enkä pääse eteenpäin. Alan liian herkästi toivomaan." Vallankäytön uhrina olet jo kun alat toivomaan. Miten monta kertaa hän saisi tehdä saman sinulle ja silti antaisit anteeksi? Vielä kerran? 30 kertaa? Parempi oppia yhdestä virheestä kuin paukuttaa päätään seinään.

"En pysty olemaan ystävä."
- Mikään eikä kukaan pakoita olemaan ystävä. Ystävät valitaan ihan itse. Omakohtaisia kokemuksia:
1. Entinen jätti uuden vuoksi, meni 15 vuotta ennen kuin kykenimme jonkinlaiseen ystävyyssuhteeseen.
2. 8 vuoden avoliitto päättyi eroon sulassa sovussa. Olemme olleet eron jälkeen jatkuvasti hyvässä ystävyyssuhteessa, huolimatta siitä että molemmilla on uudet suhteet ja lapsia uusista suhteista. Siis ystävyyssuhteessa, ei seksiä.

Kirjoitin tästä samasta aiheesta, suruprosessista, toiseen ketjuun. Olet itse jossain vaiheessa suruprosessia. Ehkä siinä ns. kaupankäyntivaiheessa, jossa toivoo, että jotain mahdollisuuksia eron perumiseen vielä olisi. Muita vaiheita on viha, masennus ja kieltäminen. Lopullinen viimeinen vaihe on hyväksyminen.

Sulla on vaihtoehto, voit näyttää tunteesi exälle tai voit ylläpitää maskia, roolia ja näyttää jotain muuta tunnetta kuin oikeasti tunnet. Tai käyttäytyä vain asiallisesti ja mahd. vähän yhteydessä, mikä voi olla järkevin, jotta saa oman suruprosessin käytyä ajan kanssa läpi.

Exän kanssa kaveeraaminen on riskaabelia, tunteita kuohuttavaa ja voimia siten syövää. Se on juuri se bargaining eli kaupankäynti vaihe, jossa elätellään vielä toivoa, joka voi olla täysin valheellista, koska sitä toivoa ei välttämättä ole.

Oli miten oli, niin ole silti asiallinen. Älä ainakaan pakoile häntä, teet itsestäsi pellen.

Sinulla tuntuu selvästi olevan tunteita vielä exääsi kohtaan. Oletko miettinyt, että selvittäisit hänen kanssaan asiat ja kertoisit hänelle miltä sinusta tuntuu? Oletko kysynyt exältäsi syytä hänen käytökseensä? Onko hän ehkä katunut tekojaan ja tuntee mielenkiintoa sinua kohtaan, voisiko käytös johtua siitä? Tuskin hän ilman syytä sinun elämässä yrittää roikkua.
Niin kauan asiat yleensä painaa kun niistä ei pysty puhumaan ja selvittämään niitä.