Ollaan molemmat 3kymppisiä. Yhdessä 7v.
Lapsia 2. 3v ja 6v.
Taustalla on paljon kaikkea.
Pettämistä. Väkivaltaa kännissä. Haukkumista.
Tönimistä. Itkua. Onnellisia päiviä.
Viime kesänä tajusin, ettemme tule olemaan aina yhdessä.
En millään jaksa nyt kirjoittaa kaikkea tähän. Se olisi enimmäkseen haukkumista. Onhan hän tehnyt paljon pahaa.
Mutta viime aikoina on ollut joitakin parempiakin päiviä.
On hän "tsempannu" - mutta liian myöhään.
Olen ollut onneton 3 vuotta. Joka ikisenä päivänä olen miettinyt eroa.
En ole hänelle enää mistään vihainen. En ole ollut vihainen pitkään aikaan. En ole jaksanut eikä minusta enää löydy niin paljoa tunteita häntä kohtaan, että rakkauden kääntöpuolena löytyisi viha.
Inhoan itseäni. Olen kylmä, paha suustani. En saa unta. En saa mitään tehtyä tai sitten teen kuin vimmattu.
Kun haluan sanoa ääneen miehelle, että kiitti riitti,
huomaan vain hymyileväni.
En saa sanotuksi sitä ääneen.
Olen vain hiljaa. En halua puhua hänelle. En ainakaan nätisti. Sillä sitten hän kuvittelee kaiken olevan hyvin.
Olen pitänyt häntä ystävänäni jo pitkän aikaa.
Sitä hän on. Ei muuta.
Muuta en hänen kanssaan halua.
On vaikea erota. Yhteinen koti, lainat, lapset ja koira.
Mutta elämä kantaa...
Ilmeisestikin...
Toivoisin että saisin suuni auki hänelle.
En jaksa enää tätä oloa.
Lapsia 2. 3v ja 6v.
Taustalla on paljon kaikkea.
Pettämistä. Väkivaltaa kännissä. Haukkumista.
Tönimistä. Itkua. Onnellisia päiviä.
Viime kesänä tajusin, ettemme tule olemaan aina yhdessä.
En millään jaksa nyt kirjoittaa kaikkea tähän. Se olisi enimmäkseen haukkumista. Onhan hän tehnyt paljon pahaa.
Mutta viime aikoina on ollut joitakin parempiakin päiviä.
On hän "tsempannu" - mutta liian myöhään.
Olen ollut onneton 3 vuotta. Joka ikisenä päivänä olen miettinyt eroa.
En ole hänelle enää mistään vihainen. En ole ollut vihainen pitkään aikaan. En ole jaksanut eikä minusta enää löydy niin paljoa tunteita häntä kohtaan, että rakkauden kääntöpuolena löytyisi viha.
Inhoan itseäni. Olen kylmä, paha suustani. En saa unta. En saa mitään tehtyä tai sitten teen kuin vimmattu.
Kun haluan sanoa ääneen miehelle, että kiitti riitti,
huomaan vain hymyileväni.
En saa sanotuksi sitä ääneen.
Olen vain hiljaa. En halua puhua hänelle. En ainakaan nätisti. Sillä sitten hän kuvittelee kaiken olevan hyvin.
Olen pitänyt häntä ystävänäni jo pitkän aikaa.
Sitä hän on. Ei muuta.
Muuta en hänen kanssaan halua.
On vaikea erota. Yhteinen koti, lainat, lapset ja koira.
Mutta elämä kantaa...
Ilmeisestikin...
Toivoisin että saisin suuni auki hänelle.
En jaksa enää tätä oloa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja mielessäsi ajattelet, että hän on niin kiinni sinussa ja että sinusta ei ole ero kiinni. Mutta sinähän se siinä roikut. Selittelet ja kiertelet ja roikut kuin iilimato huonossa jutussa, erota tuollaiset mukahaluaa,m ut todellisuudessa ei saa tikkua ristiin koskaan. Varmaan syyttelisit toistakin sinuun takertumisesta, muttet ikinä sais itsestäsi mitään irti että itse et roikuskelisi ja selittelisi. Mikä lie siinä syynä. Varmaan ajattelet ettei toinen raukka pärjäisi, mutta itse olet niin raukka, ettet puhu suoraan, etkä saa mitään aikaan, et edes eroa.