On se kumma, kun opiskelijankin pitäisi osata kaikki hommat niin hyvin kuin kokenut ammattilainen.
Olen työpaikassani ammattioppisopimuksella.
En nykyään kehtaa kysyä muilta mitään duuniin liittyvää, joka askarruttaa mieltä.
Jos kysyn saan vain hemmetinmoiset v***uilut ja naurut niskaani ja vastaukseksi, että etkö sä osaa mitään, kyllähän nyt sun pitäisi tommonen tietää.
Samaa nälvimistä saa kuulla siitäkin jos satun tekemään työt hieman hitaammin kuin muut.
Lisäksi muutamat työntekijät ovat jauhaneet jotain paskaa pomolleni selkäni takana.
Huomaan vain siitä, että pomotkin ovat viimeaikoina olleet erittäin tylyjä.
Pomo väitti että musta on tullut laiska, kun en kuulemma tee töitä tarpeeksi ahkerasti.
Tosiasiassa teen erittäin mielelläni töitä ja koitan saada työn niin täydelliseksi kuin vain osaan.
Eipä hän minua kuunnellut, sanoi että koitas saada ittees niskasta kiinni.
Saamarinmoinen ahdistus ja epävarmuus on nykyään töissä aina.
Työkalutkin alkanut putoilemaan käsistä ja kylmähiki niskassa jatkuvasti, tuntuu että aivot on surkastuneet, kun ajatus ei kulje, ton jatkuvat kettuilun, kyttäämisen ja juoruilun takia.
Koita siinä sitten opiskella ja oppia jotain.
Taidanpa sanoa suorat sanat ja vaihtaa työpaikkaa.
Olen työpaikassani ammattioppisopimuksella.
En nykyään kehtaa kysyä muilta mitään duuniin liittyvää, joka askarruttaa mieltä.
Jos kysyn saan vain hemmetinmoiset v***uilut ja naurut niskaani ja vastaukseksi, että etkö sä osaa mitään, kyllähän nyt sun pitäisi tommonen tietää.
Samaa nälvimistä saa kuulla siitäkin jos satun tekemään työt hieman hitaammin kuin muut.
Lisäksi muutamat työntekijät ovat jauhaneet jotain paskaa pomolleni selkäni takana.
Huomaan vain siitä, että pomotkin ovat viimeaikoina olleet erittäin tylyjä.
Pomo väitti että musta on tullut laiska, kun en kuulemma tee töitä tarpeeksi ahkerasti.
Tosiasiassa teen erittäin mielelläni töitä ja koitan saada työn niin täydelliseksi kuin vain osaan.
Eipä hän minua kuunnellut, sanoi että koitas saada ittees niskasta kiinni.
Saamarinmoinen ahdistus ja epävarmuus on nykyään töissä aina.
Työkalutkin alkanut putoilemaan käsistä ja kylmähiki niskassa jatkuvasti, tuntuu että aivot on surkastuneet, kun ajatus ei kulje, ton jatkuvat kettuilun, kyttäämisen ja juoruilun takia.
Koita siinä sitten opiskella ja oppia jotain.
Taidanpa sanoa suorat sanat ja vaihtaa työpaikkaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voin lohduttaa sinua kertomalla, ettei terveessä työyhteisössä kohdella opiskelijoita tai työuraansa aloittelevia tuolla tavalla kuin kuvasit. Kaikilla on oikeus kunnolliseen perehdytykseen työhönsä. Itse vastaan todella mielelläni uusien kollegoiden kysymyksiin, olivatpa he nuoria tai vanhoja.
Suosittelen, että vaihdat työpaikkaa, mutta älä sano "suoria sanoja", sillä niistä voi olla tulevaisuudessa urallasi haittaa. Huutele ne suorat sanat vaikka umpimetikkoon tai kirjoittele vihasi nettiin, niin eiköhän ala helpottaa.
Onnea uuteen työpaikkaasi :)
Itse oli it-alan harjoittelupaikassa. Kyseinen mikrotukihenkilö oli sitä mieltä että kyllä inssiopiskelijan pitäisi tietää kaikki asiat atk-alalta. Tuli koka ajan solvauksia kun en osannut konfata reititintä, olisihan minun pitänyt tosta vaan osata kun olin oikein inssi opiskelija. Ei vaivautunut kaveri näyttämään juttuja vaan sanoi että ota itse selvää asioista. Vittuili kun en osannut.
Jos kyseinen henkilö olisi ollut asiallinen olisi hän opettanut jutut rauhallisesti, niin hommat olisi kyllä sujuneet, mutta ei. Kaveri alkoi aukomaan päätä 2 päivän työssä olon jälkeen ja raakkumaan mua epäpäteväksi. Oli aika raskas kesä, kun joutui tollasta mulkkua katselemaan sen 3 kuukautta.
No siitä lopulta selvittiin. Että terveisiä vaan mulkulle.
asiallisesti!
Kysy niiltä, onko ne syntyneet sinne työpaikalle!
Voi taivas,kuinka tutulta tuo kaikki kuulosti!
Itse olin isossa parturi-kampaamossa työharjoittelussa pari vuotta sitten.Tarkoituksena oli,että 2kk työharjoitteluni jälkeen olisin jatkanut palkallisena kesätyöntekijänä kyseisessä firmassa.Paikan johtaja piti minulle työhaastattelun,ja kertoi olevansa kiinostunut minusta työntekijänä valtavasti,ja lupasi tulla tekemään sopimukset heti kun selkäleikkauksen jälkeen pystyy.
Työpaikkaohjaajani oli muutamaa vuotta ennen valmistunut kampaajaksi,ja perehdyttäjänä täysin kokematon.Tämä ei kuitenkaan minua haitannut.Ainakaan aluksi.Hän näytti minulle paikkoja,kertoi paikan tavoista jne..
Ensimmäiset viikot menivät hyvin.Pidin todella paljon työhteisöstä,johon kuului 18 kampaajaa (kaikki naisia,hälytyskellojen ois pitäny jo soida!)Kun johtaja tuli muutaman viikon päästä käymään työmaalla,kysyin häneltä,että mikähän sen työsopimuksen tila on,koska kevät oli jo pitkällä,eikä asiasta ollut varmuutta.Johtaja katsoi minua halveksuvasti ja totesi että mitään sopimusta ei tehdä, koska muut työntekijät olivat haukkuneet minua selkäni takana koppailevaksi ja sooloilevaksi diivaksi,joka ei tervehdi kaikkia 18 työntekijää yksitellen.Hän totesi aan, että kouluun siitä takasin! Sopimusta ei siis tehty.Minulta meni pasmat ihan sekaisin,koska olin aidosti luullut kaiken olevan hyvin,koska kritiikkiä ei tullut missään vaiheessa.
Kun olin koonnut itseni,pyysin työpaikkaohjaajaani sivumalle ja pyysin häntä antamaan kritiikkiä,jos siihen tulee aihetta,koska muuten en voi tietää,olenko tehnyt jotain väärin vai en.Hän ei sanonut siihen oikein mitään.Naiset olivat siis savustaneet minut ulos.Pelkäsivät oman työpaikkansa puolesta.
Loppuaika kyseisessä firmassa oli yhtä helvettiä,stressin takia kyynärpäihini ilmestyi järkyttäviä kutiavia läiskiä,jotka katosivat heti,kun työharjoitteluni loppui!
Jälkeenpäin olen ollut onnellinen siitä,että en päässyt firmaan töihin, 6e tuntipalkalla 8h työvuoroja ilman taukoja olisi ollut loppuni!
Työpaikkani kuuluu myös näihin pahoinvoiviin paikkoihin. Aivan järkyttävää syyttelyä, aina ensiksi etsitään syyllistä mitä pienimpään asiaan. Hutkitaan ennen kuin tutkitaan. Oma tehtäväni on etenkin oikea syntipukin paikka. Vaikka minulla ei olisi mitään tekemistä jonkin asian kanssa, jotenkin sekin saadaan minun syykseni. Saa nähdä kauan jaksan tehtävässäni... Vakipaikkaa ei kyllä hevillä luovuttaisi tässä maailman tilanteessa. "Lohduttavaa" kyllä kuulla, ettei se ruoho välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella...