Tänään juttelin erään naisen kanssa. Tuli jossain sivulauseen kolmannessa sivulauseessa esiin, että olen sinkkunainen. Tää viiskymppinen nainen tokas siihen, että no eihän sitä kukaan tule kotoakaan hakemaan. En tajua, miten se loukkas ihan äärettömän paljon. Koko päivän on tehnyt mieli mennä jonnekkin piiloon itkemään. Jotenkin alkaa tajuta, että miten halveksittu sitä on kuitenkin toisteen silmissä. Alkaa olla jo ikää sen verran, että yhtäkkiä tajus, miten rankkaa se hyväksymättömyys jotenkin on, että miltä itse vaikuttaa toisten silmissä.
Teki mieli vuodattaa koko elämä sille samantien ja kysyä, että eikö tässä enää saa kuin paskaa niskaan. Miksi se, että ihminen tapaa vääriä, tai saa vääränlaista kohtelua, tai hylätään tai ei muuten vaan koskaan saa vastakaikua, miksi ihmiset ei ymmärrä, että sinkulla voi olla rankkojakin "suhdevirityksiä" ja kokemuksia takana. Jos sanoo, että on sinkku, se tarkottaa monelle, ettei ole toista sukupuolta nähnytkään ja nyt pitäisi silmät aukaista ja NYT alkaa tehdä jotakin. Kannattaisko avautua kaikista viimeisen kymmenen vuoden suhdevirityksistä ja asioistaan? Ehkä ei kuitenkaan. Miten sanon jollekin ihmiselle, joka ihmettelee saamattomuuttani, että kolme edellistä on jotain peliä pitänyt ihan huviksensa ja alkanut seurustelemaan toisen kanssa sitten hetken päästä ja että sitä jäi suu auki ihmettelemään, miten joku voi olla niin paska. Miten kerron siitä, joka tylysti mitään selittelemättä yhtäkkiä oli kuin ei koskaan olis nähtykään tai siitä, joka häipyi ulkomaille töihin. Entä niistä, jotka paljastuivat juopoiksi huoramiehiksi? Entäs se, joka oli aluksi niin mukava. Sitten yhtäkkiä alkoi vahdata syömisiäni ja arvostella kiloja, ja vertailla minua kaikkiin muihin?
Hyviä miehiähän kaikki, noin teoriassa muka.
En ole kotonanyhjöttäjä. enkä koskaan ollutkaan. Koskaan ei ole hyvä kellekään. On niitä jotka sanoo, ettei saa olla ystävällinen, eikä mukava, ei saa olla helppo, ilkeäkö pitäisi olla, tylyttää vai olla hiljaa?. Ei saa tehdä aloitteita, se tarkoittaa että ei saa "tyrkyttää. Sitten on näitä, että jotka sanoo, että mene ja ota, että ala elää ja että se on itsestä kiinni. Että kunhan uskaltaa vain, niin onnistuu.
Ei voi olla muutakuin oma itsensä ja sinkkuna on vapaata riistaa jokaisen pariutuneen neuvoa että miten pitäisi olla.
Miehet on ensimmäisenä neuvomassa miten pitäisi olla. Tiivistetysti neuvot voisivat olla vain, ole hiljaa ja kaunis, muustapa ei ollutkaan niin väliä.
Nainen ei saisi tahtoa itse ketään miestä. Ei saa olla ihastunut, ei rakastunut, ei ainakaan ennenkuin kysyisi luvan eikä senkään kanssa. Jos niin tekee, mies ei kestä ja alkaa käyttäytyä täysin omituisesti.
Jotenkin tuntuisi, että vanhempien ihmisten elämäntaju olis jo niin kehittynyt, että ne nyt edes tajuaisi, ettei asiat mene aina niinkuin toivois. Mutta mikä siinä on, että just ne vanhemmat keski-ikäiset on pahimpia. Vai sanooko ne vain tosiasioita niin suoraan, että itse ei osaa ottaa sitä oikein.
Olen loukkaantunut. En ole mikään säälittävä nyhverö, vaan aktiivinen ja ajatteleva ihminen, jolla on myös tunne-elämä, yllätysyllätys. En ole suostunut enkä tule suostumaan tylyjen miesten kanssa elämään. En ole silti löytänyt hyvääkään tai jos olen, asiasta ei ole tullut koskaan mitään. Jos olisin huonosta suhteesta eronnut nainen, saisin kaikkien sympatiat puolelleni. Koska en ole halunnut epäluotettavia tai ilkeitä, juoppoja tai pettureita miehiä, olen halveksittava tai tyrkky. En ole saamaton, pystyn olemaan aktiivinen jos haluan, pystyn ihastumaan, ja tiedän, milloin tahdon jotakin.
Millä muut sinkut pitävät itsekunnioituksensa kasassa?
Teki mieli vuodattaa koko elämä sille samantien ja kysyä, että eikö tässä enää saa kuin paskaa niskaan. Miksi se, että ihminen tapaa vääriä, tai saa vääränlaista kohtelua, tai hylätään tai ei muuten vaan koskaan saa vastakaikua, miksi ihmiset ei ymmärrä, että sinkulla voi olla rankkojakin "suhdevirityksiä" ja kokemuksia takana. Jos sanoo, että on sinkku, se tarkottaa monelle, ettei ole toista sukupuolta nähnytkään ja nyt pitäisi silmät aukaista ja NYT alkaa tehdä jotakin. Kannattaisko avautua kaikista viimeisen kymmenen vuoden suhdevirityksistä ja asioistaan? Ehkä ei kuitenkaan. Miten sanon jollekin ihmiselle, joka ihmettelee saamattomuuttani, että kolme edellistä on jotain peliä pitänyt ihan huviksensa ja alkanut seurustelemaan toisen kanssa sitten hetken päästä ja että sitä jäi suu auki ihmettelemään, miten joku voi olla niin paska. Miten kerron siitä, joka tylysti mitään selittelemättä yhtäkkiä oli kuin ei koskaan olis nähtykään tai siitä, joka häipyi ulkomaille töihin. Entä niistä, jotka paljastuivat juopoiksi huoramiehiksi? Entäs se, joka oli aluksi niin mukava. Sitten yhtäkkiä alkoi vahdata syömisiäni ja arvostella kiloja, ja vertailla minua kaikkiin muihin?
Hyviä miehiähän kaikki, noin teoriassa muka.
En ole kotonanyhjöttäjä. enkä koskaan ollutkaan. Koskaan ei ole hyvä kellekään. On niitä jotka sanoo, ettei saa olla ystävällinen, eikä mukava, ei saa olla helppo, ilkeäkö pitäisi olla, tylyttää vai olla hiljaa?. Ei saa tehdä aloitteita, se tarkoittaa että ei saa "tyrkyttää. Sitten on näitä, että jotka sanoo, että mene ja ota, että ala elää ja että se on itsestä kiinni. Että kunhan uskaltaa vain, niin onnistuu.
Ei voi olla muutakuin oma itsensä ja sinkkuna on vapaata riistaa jokaisen pariutuneen neuvoa että miten pitäisi olla.
Miehet on ensimmäisenä neuvomassa miten pitäisi olla. Tiivistetysti neuvot voisivat olla vain, ole hiljaa ja kaunis, muustapa ei ollutkaan niin väliä.
Nainen ei saisi tahtoa itse ketään miestä. Ei saa olla ihastunut, ei rakastunut, ei ainakaan ennenkuin kysyisi luvan eikä senkään kanssa. Jos niin tekee, mies ei kestä ja alkaa käyttäytyä täysin omituisesti.
Jotenkin tuntuisi, että vanhempien ihmisten elämäntaju olis jo niin kehittynyt, että ne nyt edes tajuaisi, ettei asiat mene aina niinkuin toivois. Mutta mikä siinä on, että just ne vanhemmat keski-ikäiset on pahimpia. Vai sanooko ne vain tosiasioita niin suoraan, että itse ei osaa ottaa sitä oikein.
Olen loukkaantunut. En ole mikään säälittävä nyhverö, vaan aktiivinen ja ajatteleva ihminen, jolla on myös tunne-elämä, yllätysyllätys. En ole suostunut enkä tule suostumaan tylyjen miesten kanssa elämään. En ole silti löytänyt hyvääkään tai jos olen, asiasta ei ole tullut koskaan mitään. Jos olisin huonosta suhteesta eronnut nainen, saisin kaikkien sympatiat puolelleni. Koska en ole halunnut epäluotettavia tai ilkeitä, juoppoja tai pettureita miehiä, olen halveksittava tai tyrkky. En ole saamaton, pystyn olemaan aktiivinen jos haluan, pystyn ihastumaan, ja tiedän, milloin tahdon jotakin.
Millä muut sinkut pitävät itsekunnioituksensa kasassa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Tää viiskymppinen nainen tokas siihen, että no eihän sitä kukaan tule kotoakaan hakemaan."
Ole tyytyväinen ettei kukaan ole vielä sanonu että olet lesbo. ;) Melko perseestähän tollanen on että tehään tollasia outoja johtopäätöksiä. Seksuaalisuuden epäileminen on toinen mikä aiheuttaa tollasia tunteita.
Mulle ei kyllä oikeassa elämässä ole uskallettu sanoa mitään tuollaista. Johtunee joko siitä että olen liian kiltti että kukaan tuollaista sanoo tai sitten kaveripiirissäni on melko ymmärtäväistä väkeä. Netissä nuo kuitenkin ovat arkipäivää. Jotenkin ihmiset vaan olettavat että jos on hetero ja käy ulkona niin niitä kumppaneita pitäisi tulla vastaan väkisin.. Mulla tosin vähän erilainen tilanne sikäli että olen mies, ja tuo aloitteisiin painostaminen on astetta kovempaa.
Mun mielestä noihin vaan kannattaa kommentoida jotain ympäripyöreää ja vaihtaa aihetta. Ei noista kannata loukkaantua, sillä harva ihminen oikeasti tietää susta niin paljon että voi heittää tollasia kommentteja.
ei varmaan ole ääneen sanonut lesboks, mut varmasti ajatellut. Sitä oikeesti tajuaa miltä näyttää toisten silmissä.
säkin oletat, ettei mulle niitä ihmisiä tule vastaan. No niin, taas yksi. Tuleehan niitä. Ei ne tarjokkaat ole vähissä, mut jos oikeesti haluu luotettavan ihmisen, tai sellasen, joka ei laukkaa kuin aropupu karkuun kusi sukassa tai suurinpiirtein käyttäytyy niin, että kehtaa sen kanssa kulkea, niin ne on sit eri asia. Tai kykenee juttelemaan esimerkiks ihan asiallisista asioista, niin joskut tuntuu olevan täysin ylivoimaista.
En mä sinkkuna ole sellanen, ettenkö tapais ihmisiä. Mut jos mä en halua huonoa, niin se ei tarkota, etteikö niitä huonoja olis, siinäpä se. Sit on erikseen ne aluks ihan hyvät tapaukset, jotka on aluks niinniin valmiita muka, hetken päästä ihan omituisia. Tai niistä joistakin jotka ensin puhuu lämpimiä minkä ehtii ja kahdessa viikossa suurinpiirtein hääkelloja soittelemassa muualla. Ei jaksa ymmärrys pienessä päässä riittää.
Joskus miettii, että mä teen kirjallisen listan kolmena kopiona kaikista tollasista asioista ja tyypeistä ja jaan seuraavalle, joka jaksaa ihmetellä mun elämäntilannetta. Vielä joku kerta teenkin. Kelatkoon siitä sitten.
joskus vaan loukkaa niin liian paljon se, että kun tekis mieli sanoa, että mua on loukattu vaan niin monta kertaa, ettei se sinkun elämä tarkota sitä, että ei ole koskaan imtään tunne-elämää tai ihmisiä. En voi esimerkiks sukulaisille koskaan kertoa kun ihmettelee mun sinkkuutta, että mitä kaikkea sitä on ihmisiltä kokenut tai millasia tapauksia on tullut vastaan. Hymistellä vaan pitää, että juu, kai se paranee vanhetessaan, heko heko, tosiasiassa sisällä joskus vääntää niin raivo niitä kohtaan, jotka ei osaa kuin satuttaa.. Vaan sitä, että jos kerrankin ääneen sanois, mitä on kokenut. Se voi olla yllätys niille, jotka löysi sen ensimmäisen viistoistavuotiaana ja siitä eteenpäin vaan on onni kukoistanut.
Ei aina jaksa hymistellä. hehheh, hyvin menee, kai se joskus tärppää, kun miettii niitä, joista saa olla onnellisempi, ettei lopulta tärpännyt.
taas yhtään loukkaantuisi, jos joku kysyisi multa, olenko lesbo. Niitä on nimittäin tosi kauniita lesboja, esim. eräs suomalainen pop-laulaja. Jos mulla olisi harhaluulo, että jokainen lesbo olisi ulkonäöltään "jätkä" (lyhyttukkainen,meikitön,lihava jne), silloin pahastuisin kyllä. Mutta kun näin ei ole, kysymys olisi yhdentekevä. Huvittava lähinnä :).
"säkin oletat, ettei mulle niitä ihmisiä tule vastaan. "
Tarkoitin tietty kumppaneilla nimenomaan niitä joiden kanssa synkkaa.
Itselle ei ole tullut edes niitä epäkelpoja ehdokkaita ainakaan vuodeen, mutta enpä mä oleta että kaikilla olisi noin. Ja kyllähän sun tekstistä ihan selkeästi sai sellaisen kuvan että sulle tulee tarjokkaita ainakin vastaan.
Latelit taas niitä tyypillisiä naisten defenssejä: "ei saa olla aloitteellinen, ei saa näyttää kiinnostustaan, miehet haluavat metsästää..." jne jne...
Ja mistä sinä olet niitä paskoja miehiä onnistunutkin noin paljon löytämään, huh huh.
en mä väitä että kaikki olis paskoja. Osa on vaan omituisia, tai käyttäytyy niin, että aluks ihan normaalisti, sitten jossain vaiheessa yhtäkkiä ei voi tajuta tai ollaan kuin ei oltaisikaan. Varsinkin jos samat miehet on toiseen suuntaan ihan normaalijärkeviä, toiseen suuntaan sitten ihmeellisiä. Tai jos ihan fiksut ihmiset jotenkin yhtäkkiä ei vaan osaa suhtautua mitenkään tai käyttäytyä.. Tai sitten säikähtää oikeesti sitä, että ihan oikeesti joku voi olla kiinnostunut kysymättä lupaa.
On niitä hyviäkin seassa ollut. Ne vaan on joko menneet tai sitten jotain muuta on sattunut, elämä vienyt pois. Joskus sitä ihmettelee, että millainen nainen sitä on, kun on se, jolle kyllä flirtataaan ja lämmitellään, mutta hetken päästä sitoudutaan ihan muualle. Että jotain virhettä mä varmasti teen, toisaalta olen oma itseni. en ala esittään mitään ylidraamakuningatarta tai vaikeesti tavoiteltavaa diivaa, ja jos mies ei kestä sitä, että mulla on omia ajatuksia ja oma tahto ja tiedän mitä haluan ja mitä en ja uskallan myös sanoa sen, niin en voi sille mitään. Toivoisin mieheltäkin omaa tahtoa.
Ja niihin huonoihin on törmännyt moni muukin nainen, se ei ole vain minä. nytkin ihmettellä vaan voi jotain naisia, jotka katselee ihan suoraan sanottuna huoria juoppoja, tai sellasia, joihin ei pysty luottamaan tai muuten huonoa kohtelua. Ei se ole siitä kiinni, että mä olisin törmännyt vain huonoihin miehiin. Niihin samoihin miehiin on törmännyt varmasti moni muukin nainen. Ehkä se on siitä kiinni, mitä itse arvostaa ja mitä ei, minkä kokee hyväksi ja mä en koe hyväksi noita asioita. Ei se ole mitään rimaa, että ei suostu kaikkeen paskaan, mitä vastaan tulee, mutta niitä hyviäkään tapauksia ei vain aina ymmärrä, eikä iniden käytöstä.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.Vääriä valintoja muiden mielstä? Älä yllytä näitä muita tarkkailemaan valintojasi, noin ohesta.Anna heidän mennä menojaan,ja itke itse valitun naisesi/morsiamesi kainalossa.Huomaat pikkuhiljaa,että Hänkään evvv oheisista sivustaseuraajista,vaan huomaa keskittyä Suhun.