Olemme asuneet yhdessä n. 2½ vuotta. Siitä asti, kun muutimme yhteen miehen kans, niin riitatilanteissa mies on haukkunut minua paljonkin. Osittain syystäkin, koska petin häntä hieman ennen kuin muutimme yhteen. Sen asian kerroin hänelle itse heti. Syyttely ja haukkuminen jatkuu silti yhä.
Se haukkuminen on ollut hirveätä heti yhteen muuttamisesta asti. Lisäksi on ollut päälle sylkemistä ja aluksi mies alkoi viskomaan tavaroita kohti. Itsekin menetin malttini joinain kertoina ja mm. tyynyä ja käsiä yrittänyt painaa hänen kasvoille, jotta haukkuminen loppuisi. Ihan hirveä tila, kun itkee ja yrittää saada sen haukkumisen lopetettua.
Päätin kuitenkin itse, että lopetan kaiken semmoisen pienenkin väkivaltaisen käytöksen ja se on loppunutkin, en muista, eikä varmasti olekaan yli vuoteen yhtään kertaa. Mutta miehellä ne on edelleen jatkuneet. Pystyn nykyään jotenkin sulkemaan itseni ulos niistä riitatilanteista, kun mies alkaa haukkua. En ole enää siinä tilanteessa ollenkaan mukana, vaan suljen korvani ja saatan olla täysin hiljaa tai nyökytän vain päätäni. Tällä väistän semmosen hullun itkukohtauksen ja pysyn muutenkin kasassa. Miehellä menee vain hermo sitten, koska yritän poistua paikalta ja en vastaa kysymyksiin. Joitain muitakin tilanteita on ollut, jotka ei ole päättynyt aina hyvin. Mies on uhkaillut lyövänsä, rikkonut minun tavaroita, riuhtonut tukasta, töninyt päin seinää, puristanut lujasti ranteista ja huutanut kaikkea mahollista rumaa minusta.
En syytä miestä riidan aiheuttajana, olen varmasti useasti se itse. Mutta eikö pitäisi voida kahden aikuisen ihmisen riidellä niin, ettei kummallakaan tarvitse tuntea oloansa uhatuksi. Jotenkin en saa miestä käsittämään näitä asioita, mitä hän toistaa jatkuvasti riitatilanteissa. Hän vähättelee niitä ja sanoo, että hän ei ole väkivaltainen. Itse myönsin, että menin liian pitkälle joskus, mutta olen lopettanut sen.
Mies on kuitenkin silloin, kun ei ole vihainen, niin aivan mahtava ihminen. Sellainen, jonka kanssa voisi sen loppuelämänsä viettää tyytyväisenä, mutta sitten nämä riidat pilaa kaiken. Kuukauden aikana on ehkä yksi päivä, kun mies on niinkuin eri ihminen, mutta se on kuitenkin niin paljon, että tuntuu ettei jaksa. Ja se on inhottavaa, kun ei tiedä milloin ja kuinka pienestä asiasta se räjähtää. Eniten pelottaa se, että meneekö se vielä pahemmaksi tästä.
Mies vakuuttelee minulle joka kerta, että se oli viimeinen, kun jotain sattuu. Mutta aina se on sama sitten vähän ajan päästä. Tavallaan olen jo luovuttanut tämän asian suhteen ja antanut nyt asioiden olla ja yrittänyt unohtaa. Tiedän, ettei tällainen suhde ole se, missä haluan loppuelämäni viettää. Ja tämän takia minä olen tehnyt itsestäni nyt todella etäisen, vaikka välitänkin ja rakastan todella paljon.
Joten nyt kaipaisin hieman ulkopuolisen mielipidettä, jonka voisin luetuttaa sitten tälle miehelle. Yritän vielä vielä saada hänet käsittämään tämän tilanteen, vaikka melkeinpä jo tiedänkin, ettei se tule muuttumaan. Tahtoisin myös itsekin neuvoja siitä, mitä minun pitäisi tehdä, jotta tilanne muuttuisi.
Se haukkuminen on ollut hirveätä heti yhteen muuttamisesta asti. Lisäksi on ollut päälle sylkemistä ja aluksi mies alkoi viskomaan tavaroita kohti. Itsekin menetin malttini joinain kertoina ja mm. tyynyä ja käsiä yrittänyt painaa hänen kasvoille, jotta haukkuminen loppuisi. Ihan hirveä tila, kun itkee ja yrittää saada sen haukkumisen lopetettua.
Päätin kuitenkin itse, että lopetan kaiken semmoisen pienenkin väkivaltaisen käytöksen ja se on loppunutkin, en muista, eikä varmasti olekaan yli vuoteen yhtään kertaa. Mutta miehellä ne on edelleen jatkuneet. Pystyn nykyään jotenkin sulkemaan itseni ulos niistä riitatilanteista, kun mies alkaa haukkua. En ole enää siinä tilanteessa ollenkaan mukana, vaan suljen korvani ja saatan olla täysin hiljaa tai nyökytän vain päätäni. Tällä väistän semmosen hullun itkukohtauksen ja pysyn muutenkin kasassa. Miehellä menee vain hermo sitten, koska yritän poistua paikalta ja en vastaa kysymyksiin. Joitain muitakin tilanteita on ollut, jotka ei ole päättynyt aina hyvin. Mies on uhkaillut lyövänsä, rikkonut minun tavaroita, riuhtonut tukasta, töninyt päin seinää, puristanut lujasti ranteista ja huutanut kaikkea mahollista rumaa minusta.
En syytä miestä riidan aiheuttajana, olen varmasti useasti se itse. Mutta eikö pitäisi voida kahden aikuisen ihmisen riidellä niin, ettei kummallakaan tarvitse tuntea oloansa uhatuksi. Jotenkin en saa miestä käsittämään näitä asioita, mitä hän toistaa jatkuvasti riitatilanteissa. Hän vähättelee niitä ja sanoo, että hän ei ole väkivaltainen. Itse myönsin, että menin liian pitkälle joskus, mutta olen lopettanut sen.
Mies on kuitenkin silloin, kun ei ole vihainen, niin aivan mahtava ihminen. Sellainen, jonka kanssa voisi sen loppuelämänsä viettää tyytyväisenä, mutta sitten nämä riidat pilaa kaiken. Kuukauden aikana on ehkä yksi päivä, kun mies on niinkuin eri ihminen, mutta se on kuitenkin niin paljon, että tuntuu ettei jaksa. Ja se on inhottavaa, kun ei tiedä milloin ja kuinka pienestä asiasta se räjähtää. Eniten pelottaa se, että meneekö se vielä pahemmaksi tästä.
Mies vakuuttelee minulle joka kerta, että se oli viimeinen, kun jotain sattuu. Mutta aina se on sama sitten vähän ajan päästä. Tavallaan olen jo luovuttanut tämän asian suhteen ja antanut nyt asioiden olla ja yrittänyt unohtaa. Tiedän, ettei tällainen suhde ole se, missä haluan loppuelämäni viettää. Ja tämän takia minä olen tehnyt itsestäni nyt todella etäisen, vaikka välitänkin ja rakastan todella paljon.
Joten nyt kaipaisin hieman ulkopuolisen mielipidettä, jonka voisin luetuttaa sitten tälle miehelle. Yritän vielä vielä saada hänet käsittämään tämän tilanteen, vaikka melkeinpä jo tiedänkin, ettei se tule muuttumaan. Tahtoisin myös itsekin neuvoja siitä, mitä minun pitäisi tehdä, jotta tilanne muuttuisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Se haukkuminen on ollut hirveätä heti yhteen muuttamisesta asti. Lisäksi on ollut päälle sylkemistä ja aluksi mies alkoi viskomaan tavaroita kohti. Itsekin menetin malttini joinain kertoina ja mm. tyynyä ja käsiä yrittänyt painaa hänen kasvoille, jotta haukkuminen loppuisi. Ihan hirveä tila, kun itkee ja yrittää saada sen haukkumisen lopetettua."
Selität tässä omaa väkivaltaista käytöstäsi, etkä luultavasti ymmärrä, miten kova paikka se on, kun joku jota oikeasti rakastaa, menee ja pettää luottamuksen.
Miehelläsi on luultavasti myös "ihan hirveä tila" kun hän yrittää torjua sitä tunnetta arkielämässä, jonka sinä hänelle aiheutit.
Oikein muuta ei tässä ole sanottavissa.
Vanhat opetukset:
1. väkivaltaa ei tarvitse sietää
2. riitään tarvitaan aina kaksi
Sinun ei pidä käyttää väkivaltaa, mutta sinun ei pidä myöskään hyväksyä miehesi väkivaltaa. Pahoinpitely on Suomen lain mukaan rangaistavaa.
Älä jää syyttelemään itseäsi, olethan jo myöntänyt syyllisyytesi. Teissä molemmissa näyttää olevan syytä, mutta tärkeämpää on katsoa eteenpäin, miten oppisitte elämään yhdessä ilman kuluttavia riitoja ja ratkaisemaan erimielisyydet.
Se, että jättäydyt tilanteiden ulkopuolelle, saattaa hetkeksi auttaa sinua, mutta pitkän päälle mittasi täyttyy ja mitä sitten tapahtuu? Toisaalta se voi myös ärsyttää miestäsi entistä enemmän.
Ensimmäiseksi teidän tulisi käydä kahdenkeskiset keskustelut tilanteesta. Mitä kumpikin ajattelee: mitä odottaa toiselta, miten haluaa itse auttaa tilanteen ratkeamiseen. Jos ette siihen kykene, hakekaa apua. Etsikää perheneuvola, psykologi tai mitä paikkakunnaltanne sitten löytyykin, kyselkää seurakunnasta, terveyskeskuksesta, mielenterveysseurasta....
Älä missään tapauksessa luovu toivosta. Jos ajattelet, "melkeinpä jo tiedänkin, ettei se tule muuttumaan" - et todennäköisesti myöskään tee kaikkeasi suhteen eteen. Teidän molempien täytyy haluta muutosta. Toista ei voi muuttaa, mutta oman asenteensa voi muuttaa. Uskon, että rakastatte toisianne ja haluatte hyvää yhteiselämää.
Älä etäännytä itseäsi puolisostasi. Näytä rakkautesi, kerro, että välität hänestä niin paljon, että olet valmis tekemään muutoksen - yhdessä hänen kanssaan. Hyvä parisuhde edellyttää toisen huomioimista. Rakkaus on sitä, että haluaa toisen parasta. Kysy, haluaako miehesi sitä - sinun parastasi.
"Mutta eikö pitäisi voida kahden aikuisen ihmisen riidellä niin, ettei kummallakaan tarvitse tuntea oloansa uhatuksi."
No niinpä pitäisi, mutta ilmeisesti ette kumpikaan siihen kykene. Pariterapiaa tms. kannattanee kokeilla, mutta omien korvien välistä se käytöksen parantaminen kuitenkin aina lähtee, molemmilla.
Riitely on sinänsäkin ikävää, mutta kasvoille sylkeminen on sellainen asia joka ei missään tapauksessa kuulu terveeseen parisuhteeseen. Sehän on täydellisen vihan, inhon ja halveksunnan ilmaus. Jos miehelläsi on noin negatiivisia tunteita, niin mihin suhteenne ollenkaan voi perustua?
"Jotenkin en saa miestä käsittämään näitä asioita, mitä hän toistaa jatkuvasti riitatilanteissa. Hän vähättelee niitä"
Mitä ne asiat sitten ovat? Miten teidän riitanne alkavat? Mitä miehesi toistaa? Miksi hän toistaa asioita joita kuitenkin vähättelee? En tiedä mitä tarkoitat kun sanoit että "vähän petit" -- flirttailitko ehkä jonkun miehen kanssa tai pussailit? Haukkuuko miehesi sinua tästä samasta asiasta jatkuvasti? Vai mistä on kysymys?
Vaikea ottaa kantaa tai antaa neuvoja, kun et kerro mistä asioista te riitelette.
Yritän miestä saada ymmärtämään, että sylkeminen, haukkuminen, tukasta repiminen, tavaroiden hajoittelu ym. ei ole normaalia käytöstä ja jotain on tehtävä. Itse sen tiedän ja toivon, että mieskin huomaisi sen olevan väärin.
Suhteemme muuten on hyvä. Riidat menevät vain yli. On vaikea arvioida, että mistä mies milloinkin suuttuu. Joskus olen vahingossa jättänyt esim. pöydän pyyhkimättä, jolloin siihen on jäänyt muutama leivän murunen ja mies tulee ihan hulluksi. Riita yleensä lähtee näin mitättömästä asiasta ja niiden murusten takia saan kuulla, kuinka laiska, saamaton ja tyhmä olenkaan. Yleensä kuuntelen kiltisti hiljaa, mutta joskus näissä tilanteissa menee itselläkin hermot. Itse en enää väkivaltaa käytä. Rumasti sanon kyllä välillä, mutta ne lähtevät minun suustani vain sillä hetkellä, kun mies alkaa haukkua minua.
Joskus mies on sanonut, että nämä räjähtämiset johtuvat siitä, koska olen pettänyt häntä. Uskallan kuitenkin epäillä asiaa, koska olen huomannut, että en ole ainut jonka kanssa hänellä palaa päreet.
En sanonut, että vähän petin. Hieman sana kuului siihen "hieman ennenkuin muutimme yhteen".
Näyttää siltä, että miehesi kuvittelee voivansa loputtomasti rangaista sinua pettämisestä. Jos jokin asia jätetään taaksi, selvitetään, pyydetään ja annetaan anteeksi, sitä ei pidä tuoda joka tilanteessa uudestaan esille.
Koetapa joskus, kun miehesi on hyvällä tuulella ottaa keskustelun aiheeksi tämä hänen äkkipikaisuutensa. Kysy, mistä se johtuu. Ehkä hän ei itsekään ole aivan selvillä, mikä oikeastaan riepoo...? Onko hänellä itsellään muita harmeja ja sitten hän saa muka sinun "laiminlyönneistäsi" aiheen ja siirtääkin syyn sinuun?
Jos miehesi haluaa teille hyvää parisuhdettä, hänen tulisi opetella hallitsemaan vihantunteensa. Niinkuin sanoin, hänen tulisi ensin selvittää kiukustumisensa perimmäinen syy ja sitten miettiä miten sen hallitsee - joku käyttää nyrkkeilysäkkiä, joku lähtee lenkille, kenellä mikäkin keino. Ei ole oikein purkaa kiukkuaan sinuun.
Koita saada rauhallista keskustelua aikaiseksi. Kerro, miltä sinusta tuntuu. Sano, ettei ole kiva kuulla olevansa ryhmä, saamaton ja laiska. Kysy, miltä hänestä tuntuisi, jos sinä käyttäytyisit samoin. Kerro miehellesi ne asiat, joita hänessä arvostat ja kerro myös, että olisit iloinen, jos hän ottaisi sinun tunteesi huomioon ja yrittäisi hillitä itseänsä. Sitten kun näet hänessä muutosta parempaan anna siitä tunnustusta.
Toivon, että pääsette pienin askelin eteenpäin kohti hyvää parisuhdetta, jossa molemmat tuntevat olevansa arvostettuja.