epäonnistuneet suhteet

huoli muut kuin ensikertalaiset vai mistä kiikastaa? Uskoisin kyllä olevan nuoria naisia, jotka haluavat sitoutua, mutta harva oikeasti sitoutuu siihen ensimmäiseensä kuitenkaan, ei voi mitään. Se menee vähän niin, että kun ei ole seurustellutkaan ei voi oikein tietää mitä odottaa. Suhteen edetessä asiat selvenee, valitettavasti selvenee myös se, että voi haluta jotain muutakin.

Toisaalta sama kuvio toimii myös ennen seurustelleidenkin kanssa. Toisen oppii tuntemaan jotenkuten vasta kun on seukannut tän kanssa vähintään vuoden. Usein toppi tulee jo ennemmin, kun tajuaa, ettei olekaan sellainen ihminen kuin kuvitteli, että arvot ja päämäärät erilaiset jne... Mielenkiintoista on se, että sä olisit ollut siis varauksetta valmis jatkamaan elämääsi jokaisen kumppanisi kanssa, mutta jouduit lempatuksi. Oletko liian omistava tai jotain? Meinaan, että jos tulee ongelmia niin yritätkö lakaista ne maton alle ja yrittää esim silloin kihlata tytön sen sijaan, että puhuisitte? Mun mielestä on esimerkiksi outoa, että suhteissasi ei riidellä? Sä et anna toiselle tilaa siihen jos sitä ei kerta koskaan tapahdu. Ja sen veikkaisin olevan syy siihen, miksi tuut jätetyksi. Ongelmat jäävät käsittelemättä, koska jollain tapaa tukahdutat ne ja toisen yritykset kertoa niistä. Et ehkä edes huomaa niitä yrityksiä, ehkä jopa mitätöit asiaa? Vaatii suurta herkkyyttä olla ihmisen kanssa, jolla vähemmän elettyä elämää kuin itsellä. Ei voi olla vain esim suojelija, millaisena moni mies itseään mielellään pitää. Pitää ymmärtää myös tukea toista tämäm kasvussa aikuisuuteen ja haparoidessa läpi ensimmäistä suhdetta. Myös aikuisina ihmiset muuttuvat ja kehittyvät, pariskunnat yksilöinä eri tahtiin. Se on jatkuva prosessi ja haastaa suhteessa olijat aina uudestaan. Vaikka oletkin seurustellut, oletko oppinut suhteistasi?

Sun kannattaa miettiä, miksi jahtaat kokemattomia. Etsi ennemmin ikäisesi, jolla jo jotain kokemusta elämästä ja seurustelusta ja samanlainen toive pysyvästä suhteesta kuin itselläsikin. Sellainen luo paremman ja vakaamman pohjan suhteelle.

tässä tulee rankkaa tekstiä, et välttämättä ole valmis ottamaan tätä vastaan. Jos olet ja haluat että asiat muuttuu, lue tämä.

naiset on kaikki omia erillisiä persoonia. ainut yhdistävä tekijä niissä on sinä. Ainut tekijä, jolla nämä naiset on valikoituneet tyttöystäviksesi, on sinä. On naisia, jotka jättävät ja naisia jotka eivät jätä. Naisia, joiden kanssa suhde onnistuu, naisia, joiden kanssa ei onnistu. Silti jokainen nainen on eri ihminen ja erilainen. Vain se seikka, että sinä olet innostunut suhteesta heidän kanssa yhdistää heitä. Miksi? Etkö näe, millaisten ihmisten kanssa alat suhteeseen, onko rakkaus niin täysin sokea, kuten sanotaan?

Sinä olet se, joka on kiinnostunut näistä naisista. Sinä olet alkanut suhteeseen omista lähtökohdistatsi, omasta kiinnostuksesta. Sinä olet valinnut heidät ja jättänyt toiset valitsematta. Sinä olet ollut aktiivisesti rakentamassa suhdetta juuri heidän kanssaan omasta halustasi, omasta kiinnostuksestasi juuri heidän kanssa. Sinä et pääse siitä mihinkään, että itselläsi kiinnostaa juuri joku tietty ominaisuus näissä naisissa. Et siitäkään pääse, että itse olet myös se ihminen, jolla on arviointikyky, alkaako suhteeseen jonkun kanssa vai ei ja jatkaako suhdetta vai ei. Etkä pääse siitäkään, että olet suostunut suhteeseen, jossa luottamus ja keskustelun tason tuota luokkaa. Sinä olet tiennyt ja tuntenut nämä naiset (ainakin toivottavasti), ja tiennyt millaisen ihmisen kanssa alat suhteeseen. Tuo kaava kertoo enemmän sinusta itsestäsi, kuin naisista yhtään yhdistävää asiaa.

On siis olemassa nuoria miehiä, jotka valitsevat kerta toisensa jälkeen samalla kaavalla naisen, joka ei välitä aidosti. Voi olla, että koet näiden naisten pettäneen sinut pahasti. Mutta tosiasia on, että olet eniten pettänyt itseäsi. Uskotellut itsellesi jotain satua käsittämättömän väärien ihmisten kanssa.
Kolme kertaa toistunut kaava ei voi olla enää sattumaa. Se on aktiivinen valinta- ja itsepetosprosessi korviesi välistä.

Tämä voi loukata, mutta vaikutat epätoivoiselta ja epätoivoisena tulee tehtyä epätoivoisia tekoja. Silti niiden uskotteleminen aidoksi onneksi on aika mahdotonta. Kolme kertaa itse valittu aktiiviinen täysin väärä suhde, jossa kaikki muka on aina niin onnellisesti. Se on epätoivoa ja itsepetosta, jos mikä. Jos ensimmäisestäkään ei ole oppinut mitään, ei tule oppimaankaan. Oletko mennyt suhteeseen nopeasti, etkö ole aidosti tuntenut näitä ihmisiä, vai miksi olet toistanut samaa virhettä?

Voit syyttää muita noista asioista, mutta jos todella haluat jotain oppia, sinun on ymmärrettävä, että sinä itse hait juuri sellaisen suhteen, suostuis siihen ja miksi. Miksi juuri sentyyppinen ihminen kiinnostaa? Ja sinun on ymmärrettävä millä motiiveilla aloit suhteeseen, pohjimmiltaan molemminpuolisista aidoista tunteista vai jostain muusta asiasta, vain sinä tiedät sen itse. Etkö todellakaan sitten tiedä aidoista tunteista niin paljon, että et edes tunnista, milloin ne eivät ole sitä. Vain sinä tiedät vastauksen ja tiedät sen lopulta pohjimmiltaan. Tiedät sen itse, vaikka uskottelisit itsellesi mitä. Tiedät mikä on totta.

Suhde on aina onnistunut, jos molemmat edes oppi siitä jotain ja kasvoi ihmisenä. Yleensä silloin suhde päättyy myös onnellisesti. Kenties jatkuu joskus toiste, kenties ei, mutta pysytään ystävinä, koska kokemus on ollut arvokas molemmille ja se toinen ihminen on nähty.

Varsin mielenkiintoisia vastauksia ja paljon asiaa.

Sen verran mainittakoon, että jokainen suhde on lähtenyt naisen kiinnostuksesta, enkä vielä seurustelun alkuvaiheessa ole tiennyt olevani se ensimmäinen suhde. Se on kai enemmän sattumaa, enkä koskaan ajatellut että asialla olisi merkitystä, kun vasta nyt viimeisen jälkeen. Ja jokainen on ollut varsin erilainen ihmisenä, ei ole tullut sellaista tunnetta että olisin edellisen kaltaiseen rakastunut. Ja jos oikein miettii, niin enpä usko että se oma ensimmäinenkään suhde olisi kestänyt, sitä oli kumminkin sen verran nuori silloin..

Olen kai tavallaan vähän liiankin omistavainen joskus. Toisaalta varsinkin edellisessä suhteessa ajatukset sen suhteen menivät hyvin yhteen. Eikä kukaan muukaan ole sanonut, että ahdistaisi, kyselisin menemisistä tai olisin muuten mustasukkainen liikaa. Jonkin verran mustakkainenhan täytyy olla, muuten toisesta ei välitä jos ei mitään merkitystä ole miten mennään... En tiedä mistä se johtuu, ettei tappeluja ole ollut. Onhan nuota erimielisyyksiä asioista ollut enemmän tai vähemmän, mutta ne ovat jääneet aina kumminkin väittely asteelle ilman ovien paukuttelua ja mökötyksiä.. Olen myös aika tunteideni vietävänä ja varmasti jää toisinaan huomaamatta jotain mitä ehkä pitäisi huomata, koska on sokeasti rakastunut, eikä näe ympärilleen.

Se, olenko ottannut opikseni päättyneistä suhteista? olen kyllä, tajunnut omia virheitään ja oppinut itsestään ihmisenä. Samoin naisista, mutta jokainenhan on oma yksilönsä ja kaikkia ajatuksia ei koskaan voi tietää.

Viimeinen puoli vuotta on mennyt sinkkuna ilman että on edes kaivannut ketään vierelleen. Tämäkin aihe tuli mieleen nyt uudemman kerran, kun alkoi tuntumaan, että olisi jo mukava kenties löytää uusi suhde. Ja tällä kertaa tosiaankin taidan katsoa sen verran, että molemmilla on oikeasti samanlainen käsitys siitä mitä suhteeltaan haluaa, ennen kuin sokeasti rakastun.