Te, jotka olette itse parisuhteessa ja petätte kumppania, mutta sen lisäksi olette jollekin "se toinen nainen". Lukiessanne ja kirjoitellessanne tänne ja muutenkin, kumman näkökulmasta katsotte enemmän asioita ja kummaksi miellätte itsenne enemmän? Pettäjäksi vai kakkoseksi? Tuletteko tänne enemmän kakkosena vai enemmän pettäjänä?
Varatut kakkosnaiset
...............
12447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aiemmin molemmiksi. Laittaessani eron vireille "virallisesta" suhteesta, aloin ajattelemaan itseni "vain" kakkosnaiseksi, mutta asioita muuten katselen edelleen sekä pettäjän, että kakkosen silmin.
kolmin silmin.
Entisenä pettäjänä, nykyisenä kakkosena ja tulevana petettynä :)
perusteella "tulevana petettynä"..?
No vastauksena aloittajan kysymykseen: suhde toisen naisen avomieheen alkoi, kun oma liitto oli jo tukevasti karilla mm oman miehen petollisuudesta johtuen. Joten olen kaiken aikaa ajatellut olevani se kakkonen.
Ja kun olen kakkonen... Miten voisin olla "tuleva petetty", vaikka mies minut lemppaisi jonkun muun vuoksi? Eihän mies ole minulle missään vaiheessa uskollisuutta luvannut sen enempää kuin minäkään hänelle...
lupaamaan uskollisuutta kenellekään. Sinussahan ei sitä vain ole.
Kirjoituksesi perusteella aloit siis kostamaan oman miehesi petollisuutta ryhtymällä kakkoseksi.
Ja voit sinä tulevaisuudessa tulla petetyksi. Ehkä kuitenkin joskus välität jostain oikeasti ja haluat rehellisyyttä ja uskollisuutta kumppaniltasi. Tältä nykyiseltä sitä on turha odottaakaan, onhan hän jo osoittanut olevansa pettäjä.
olet niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että ihminen voi elää onnellista elämää ilman parisuhdetta tai salasuhdetta..? Voin vallan mainiosti kuvitella salasuhteeni mahdollisesti joskus päättyessä eläväni elämääni niinkin.
No, kun noin 15 avioliittovuoden jälkeen tulee petetyksi ilman, ettei itse ole moiseen sortunut... Jos se on sinun käsityksesi ihmisestä, jossa ei ole ollut uskollisuutta alun alkaenkaan, niin olkoon sitten niin.
Ei, en alkanut kostamaan - en etsinyt "mitään" elämääni. Annoin vain itselleni luvan ajautua siihen, kun ei oman miehen taholtakaan hellyyttä ollut tarjolla. Miksi kostaa ihmiselle, jota kohtaan ei tunne enää kokemansa pettymysten jälkeen muuta kuin jotain laimeaa...Mitä lie.
Mitä tulee salarakkaaseeni... Varmasti uskomatonta potaskaa sinun mielestäsi, mutta arvostan häntä ihmisenä paljon. Olimme ystäviä pitkään ennen kuin suhteemme muuttuin nykyiselleen. Keskinäinen luottamus ja kunnioitus on niin syvää, että kumpikin tietää voivansa turvata toiseen hädän hetkellä. Asia, jota en koskaan kokenut "tulevan entisen" mieheni kanssa.
Sala kakkonen .Mun kaikki miehet on ihania. Rakastan heitä vain eri tavalla kutakin. Aina aidosti,kun tykkään kaikista ihmisistä. Eihän uskollisuutta ole olemassakaan, on vain lähimmisenrakkautta jota voi jakaa rajattomasti. Olen uskollinen vain itselleni. Psykologi sanoisi tästä varmaan mielenkiintoisen lausunnon. Ahkera perheenäiti ja uranainen, hyvä puoliso ja rakastettu kakkonen.
Olin tosiaan ihan aidosti kiinnostunut tästä. Usein lukiessa tulee vähän sellainen vaikutelma, että naiset mieltävät helpommin itsensä juuri siksi toiseksi naiseksi vaikka voisivat pettäjäksi mieltää. Ja miehet taas päinvastoin (?). Näin mutu-tuntumalta.
Näitä vastauksia kysymykseen halusinkin lukea, en niinkään jatkuvaa ja toisaalta ymmärrettävää kinaa kakkosten ja ykkösten välillä.
Jotenkin näistä jutuista saa sen kuvan, että miehiselle luonnolle ei sovi myöntää olevansa toisen naisen kakkonen..? Että jotenkin on äijämäisempää todeta, että petämpä tässä sitten eukkoani..?
Naisen luonnolle ehkä sopii paremmin todeta olevansa se "hellä ja lämpöinen" rakastajatar kuin agressiivisempi pettäjänainen..?
naisella jo liian monta virkaa? Voi vielä puhjeta stressi.
Tai kaksoiselämän kupla puhkeaa eikä ole yhtään virkaa.
elä niinkuin ensimmäisen lauseesi mukaan olisi mahdollista? Ilman huonoa parisuhdetta ja salarakkautta. Otit jo rohkean askeleen kun hait eroa. Kannattaako pettävän ex-puolison vuoksi heittää oma omatunto ja uskollisuus kokonaan romukoppaan? Sinullahan oli jo hyvä alku, n. 15 vuotta. Olisit pitänyt rimasi korkeammalla etkä vajonnut ex-miehesi tasolle.
Minusta tuossa on siltikin kyseessä koston kierre. Sinua petettiin joten sinä petät. Kosto ei minun mielestäni kyllä kohdistu ex-mieheesi vaan salarakkaasi puolisoon. Mitä pahaa hän on sinulle tehnyt? Ja onko kaikki sen arvoista että jotakuta sattuu, sinua, salarakastasi tai hänen puolisoaan. Pahimmassa tapauksessa julki tullessaan sattuu teitä kaikkia.
Onnea valitsemallasi tiellä vaikka minusta tuo ei kyllä luottamusta eikä varsinkaan kunnioitusta herätä kenessäkään.
Ihan tätä samaa olen monasti miettinyt, kun tätä palstaa olen lukenut. Että onhan meistä naisista suuri osa samaan aikaan sekä kakkosia, että ykkösiä. Meillä kaikki lähti miehen jäätyä kiinni "rysän päältä". Ulkopuolinen ihminen paljasti miehen touhut, joita olin jo osannut epäillä. Kehittelin sitten kostoksi ja lohduksi itselleni suhteen ukkomieheen. En ollut vaan ottanut huomioon, että rakastua retkahtaisin tähän toiseen mieheen. Hänen vaimonsa ei tiedä suhteestamme ja jos tietäisi, kenkää tulisi. Meillä mies tietää, mutta sietää, koska kokee olevansa vastuussa asiasta osaltaan.
JOLLAIN TAVALLA TUNNEN OLEVANI MOLEMMILLE MIEHILLE KAKKONEN. Aviomiehen on kai "olosuhteiden pakosta" tyydyttävä minuun, kun ei uskalla kaataa kulisseja (eikä vastata lasten mahdollisesti esittämiin kysymyksiin)ja tämä toinen mies roikkuu samoista syistä tahollaan omassa liitossaan. Kumpikaan ei ole siis ihan kokonaan (jos nyt ihminen yleensäkään voi olla) minun.
Olen päättänyt ihan lähipäivinä keskustella kasvotusten tämän toisen miehen kanssa ja lopettaa suhteemme. En tiedä palaako tunteet ja luottamus avioliitossa koskaan ennalleen, mutta ainakin voin katsoa itseäni silmiin. Tehtyä en saa tekemättömäksi, mutta läksyni olen lukenut.
päätöksen jälkeen olet uuden rehellisen elämän alussa, jatkuu avioliittosi tai ei.
Tulee vielä joku jolle tiedät/haluat olla ykkönen.