14 vuoden avoliitto. Olin hyvin nuori, kun tapasin mieheni. Hän on minua 15 vuotta vanhempi. Silloin minulla oli kova nuoruus ja meni huonosti. Tämä mies "pelasti" minut. Oli niin hyvä mies minulle, ettei ihan tosikaan. Muutin hänen luokse ja hän halusi huolehtia ja elättää minua. Teki ruoat, pesi pyykit, huolehti, kuunteli, oli hellä ja rakasti.
Minun virhe: en koskaan osannut olla täysin uskollinen. En tiedä miksi. Koko 14 vuoden ajan oli kuvioissa aina jonkinlaista sutinaa jonnekin suuntaan. Silti rakastin miestäni AINA valtavan paljon ja oikeasti. Hän oli minulle se tärkein mies ja elämäni rakkaus. Muut olivat vain jännitystä, seksiä jne. Mieheni antoi aina anteeksi ja katsoi läpi sormien.
Nyt tuntuu hullulle, että välillä ajattelin suhteeni olevan tylsä, koska kaikki oli niin hyvin. Kaikki oli ilmeisesti LIIAN hyvin. Koko 14 vuoden ajan mies siis huolehti, myös elätti ja rakasti. Minäkin rakastin (ja rakastan yhä) mutta en tiedä miksi en osannut arvostaa sitä ja elää ihmisiksi. En tajunnut kuinka hyvin minulla oli asiat ja kuinka hyvä mieheni oli.
Tänä keväänä mieheni pikkuhiljaa muuttui. Hän alkoi viihtymään paljon poissa kotoa. Työ ja kaverit tulivat yhä tärkeämmiksi. Kotona hän oli väsynyt ja helposti kiukustuva. Puhelinta hän vahti ja näpytteli tekstiviestejä tuntikaupalla. Alkoholinkäyttö lisääntyi aina kotona ollessa. Yölläkin joskus puhui puhelimessa.
En osannut aavistaa mitään. Luotin mieheeni, kuin kallioon. Hän ei koskaan ollut ollut naisiinmenevää tai pettävää sorttia. Ajattelin kaiken olevan työväsymystä (raskas reissutyö) Tosin olin joskus ajatellut, että ehkä miehelläni oli seikkailuja matkoillaan (no, olihan minullakin).
Toukokuun alussa kaikki räjähti käsiin. Mies oli muutaman päivän poissa ja ilmoitti sitten puhelimessa, että ei suurella todennäköisyydellä halua enää jatkaa suhdettamme. Että ei pitkiin aikoihin enää ole ollut onnellinen, mutta on uskotellut itsellensä niin ja yrittänyt vain jatkaa suhdettamme. Olin shokissa. Kaikki tuli kuin pommi silmille. Itkin vain hysteerisesti. Paljastui myös, että miehellä ollut jo alkuvuodesta saakka nainen "ystävänä", jolle puhunut ongelmistaan ja ahdistuksestaan. Mieheni ihastunut tuohon naiseen ja nainen häneen.
Meillä on vielä yhteinen vuokrakoti. Mies käynyt kotona vain pari kertaa tuon jälkeen. Majailee tuttaviemme luona ja (kait) tapailee tuota naista. Mies on sanonut, että haluaa nyt etäisyyttä ja miettiä asioita. Olla omillaan ja miettiä mitä elämältään haluaa. Sanoo, että on pakko nyt olla poissa, ettei mitään pahempaa tapahdu (en tiedä mitä tarkoittaa) Ajatuksensa ovat kuulema aivan sekaisin, eikä tiedä selvästi mitä haluaa.
Soittelemme ja viestittelemme päivittäin. Olen yrittänyt olla niin mukava kuin suinkin voin. Minulle miehen lähtö oli shokki ja hirveä isku. Odotan, että mieheni tulisi kotiin, että voisimme puhua asioista. Minulla on hirveä syyllisyys pettämisistäni, kaikki ne vuosien suhteet vyöryvät nyt päälleni. Vaikka mieheni ei sano súoraan, luulen että hän sai otenkin tietää ennen vappua eräästä suhteestani, koska ennen vappua juuri tämä kaikki muuttui kuin napista painamalla. Hän on kait saanut tarpeeksensa, ymmärrettävää mutta hyvin ikävää.
Nyt on ilmapiiri että välttelemme itse asiasta puhumista eli sitä että mies haluaa erota minusta lopullisesti. Mies ei kait halua sanoa sitä ja minä en halua kuulla. Mies majailee tuttaviemme luona vieläkin (jo kuukauden) ja miettii asioita, minä yksin kotonamme odotan häntä, itken, kaipaan ja kadun kaikkea tekemääni. Mies sanoo tulevansa kotiin puhumaan asioista, mutta viivyttelee tulemistaan. Minä en uskalla yhtään painostaa tai osoittaa mieltäni, koska pelkään viimeisenkin toivon katoavan.
Ihan hirveä tilanne. En tiedä miten kaikki käy. Rakastan miestäni aivan älyttömästi. Ajatus toisesta naisesta, johon mieheni ihastunut (rakastunut?) on aivan hirveä. Ajatus, että hän jättää minut ja jatkaa elämäänsä tämän naisen kanssa, joka saa rakkaan ja hyvän mieheni, se on aivan kamala. Olen miettinyt itsemurhaakin jos mieheni tosiaan jättää minut lopullisesti. Mies on ollut koko elämäni, kuitenkin. En tajua miten voin elää ilman häntä, minulla ei ole sitten mitään.
Ei rahaa, ei kotia, ei rakkautta, ei työtä.. ei mitään. Hylättynä joudun jonnekin slummiin asumaan sosiaalitoimiston elättinä. Olen ollut täysin riippuvainen miehestäni niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Hän oli se joka pelasti elämäni ja oli elämäni tuki ja rakkaus, jota minä pidin itsestäänselvyytenä, kuinka tyhmä olen ollutkaan!!!!
Nyt yritän vain olla mukava ja saada mieheni huomaamaan, että kadun virheitäni ja olen muuttunut ja valmis muuttamaan kaikki asiat ja että rakastan häntä valtavasti, jotta hän palaisi luokseni.
Muuten en tiedä mitä teen...
Minun virhe: en koskaan osannut olla täysin uskollinen. En tiedä miksi. Koko 14 vuoden ajan oli kuvioissa aina jonkinlaista sutinaa jonnekin suuntaan. Silti rakastin miestäni AINA valtavan paljon ja oikeasti. Hän oli minulle se tärkein mies ja elämäni rakkaus. Muut olivat vain jännitystä, seksiä jne. Mieheni antoi aina anteeksi ja katsoi läpi sormien.
Nyt tuntuu hullulle, että välillä ajattelin suhteeni olevan tylsä, koska kaikki oli niin hyvin. Kaikki oli ilmeisesti LIIAN hyvin. Koko 14 vuoden ajan mies siis huolehti, myös elätti ja rakasti. Minäkin rakastin (ja rakastan yhä) mutta en tiedä miksi en osannut arvostaa sitä ja elää ihmisiksi. En tajunnut kuinka hyvin minulla oli asiat ja kuinka hyvä mieheni oli.
Tänä keväänä mieheni pikkuhiljaa muuttui. Hän alkoi viihtymään paljon poissa kotoa. Työ ja kaverit tulivat yhä tärkeämmiksi. Kotona hän oli väsynyt ja helposti kiukustuva. Puhelinta hän vahti ja näpytteli tekstiviestejä tuntikaupalla. Alkoholinkäyttö lisääntyi aina kotona ollessa. Yölläkin joskus puhui puhelimessa.
En osannut aavistaa mitään. Luotin mieheeni, kuin kallioon. Hän ei koskaan ollut ollut naisiinmenevää tai pettävää sorttia. Ajattelin kaiken olevan työväsymystä (raskas reissutyö) Tosin olin joskus ajatellut, että ehkä miehelläni oli seikkailuja matkoillaan (no, olihan minullakin).
Toukokuun alussa kaikki räjähti käsiin. Mies oli muutaman päivän poissa ja ilmoitti sitten puhelimessa, että ei suurella todennäköisyydellä halua enää jatkaa suhdettamme. Että ei pitkiin aikoihin enää ole ollut onnellinen, mutta on uskotellut itsellensä niin ja yrittänyt vain jatkaa suhdettamme. Olin shokissa. Kaikki tuli kuin pommi silmille. Itkin vain hysteerisesti. Paljastui myös, että miehellä ollut jo alkuvuodesta saakka nainen "ystävänä", jolle puhunut ongelmistaan ja ahdistuksestaan. Mieheni ihastunut tuohon naiseen ja nainen häneen.
Meillä on vielä yhteinen vuokrakoti. Mies käynyt kotona vain pari kertaa tuon jälkeen. Majailee tuttaviemme luona ja (kait) tapailee tuota naista. Mies on sanonut, että haluaa nyt etäisyyttä ja miettiä asioita. Olla omillaan ja miettiä mitä elämältään haluaa. Sanoo, että on pakko nyt olla poissa, ettei mitään pahempaa tapahdu (en tiedä mitä tarkoittaa) Ajatuksensa ovat kuulema aivan sekaisin, eikä tiedä selvästi mitä haluaa.
Soittelemme ja viestittelemme päivittäin. Olen yrittänyt olla niin mukava kuin suinkin voin. Minulle miehen lähtö oli shokki ja hirveä isku. Odotan, että mieheni tulisi kotiin, että voisimme puhua asioista. Minulla on hirveä syyllisyys pettämisistäni, kaikki ne vuosien suhteet vyöryvät nyt päälleni. Vaikka mieheni ei sano súoraan, luulen että hän sai otenkin tietää ennen vappua eräästä suhteestani, koska ennen vappua juuri tämä kaikki muuttui kuin napista painamalla. Hän on kait saanut tarpeeksensa, ymmärrettävää mutta hyvin ikävää.
Nyt on ilmapiiri että välttelemme itse asiasta puhumista eli sitä että mies haluaa erota minusta lopullisesti. Mies ei kait halua sanoa sitä ja minä en halua kuulla. Mies majailee tuttaviemme luona vieläkin (jo kuukauden) ja miettii asioita, minä yksin kotonamme odotan häntä, itken, kaipaan ja kadun kaikkea tekemääni. Mies sanoo tulevansa kotiin puhumaan asioista, mutta viivyttelee tulemistaan. Minä en uskalla yhtään painostaa tai osoittaa mieltäni, koska pelkään viimeisenkin toivon katoavan.
Ihan hirveä tilanne. En tiedä miten kaikki käy. Rakastan miestäni aivan älyttömästi. Ajatus toisesta naisesta, johon mieheni ihastunut (rakastunut?) on aivan hirveä. Ajatus, että hän jättää minut ja jatkaa elämäänsä tämän naisen kanssa, joka saa rakkaan ja hyvän mieheni, se on aivan kamala. Olen miettinyt itsemurhaakin jos mieheni tosiaan jättää minut lopullisesti. Mies on ollut koko elämäni, kuitenkin. En tajua miten voin elää ilman häntä, minulla ei ole sitten mitään.
Ei rahaa, ei kotia, ei rakkautta, ei työtä.. ei mitään. Hylättynä joudun jonnekin slummiin asumaan sosiaalitoimiston elättinä. Olen ollut täysin riippuvainen miehestäni niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Hän oli se joka pelasti elämäni ja oli elämäni tuki ja rakkaus, jota minä pidin itsestäänselvyytenä, kuinka tyhmä olen ollutkaan!!!!
Nyt yritän vain olla mukava ja saada mieheni huomaamaan, että kadun virheitäni ja olen muuttunut ja valmis muuttamaan kaikki asiat ja että rakastan häntä valtavasti, jotta hän palaisi luokseni.
Muuten en tiedä mitä teen...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eipä voi muuta sanoa kuin, että sitä saa mitä tilaa! Nostan hattua miehellesi, että on vihdoinkin löytänyt paremman ja älyää jättää sinut! Tuollaisia loisia ei kenenkään tarvitse elättää! Kaikki on vain ja ainoastaan sinun vikaasi ja saat tasan tarkkaan sitä, mitä ansaitsetkin!
Luulen, että paluuta entiseen ei enää ole. Ota heti yhteys mieheen ja selvitä suhteenne tilanne hänen kanssaan. Kun pitkistyy niin mutkistuu. Nyt roikut löyhässä hirressä. Jos mies on ollut jo kuukauden pois, hän tuskin tulee enää takaisin. Mistä tiedät, että hän ei majaile uuden ihastuksensa luona ? On aika rankkaa pyöriä kuukausi tuttavien nurkissa. Kerro kuitenkin hänelle rehellisesti tunteistasi kaikesta huolimatta. Ennen kaikkea ole rehellinen.
Jos mies ei halua palata entiseen, rupea selvittämään tilannettasi. Jos sinulla ei ole ammattia, hakeudu koulutukseen. Muussa tapauksessa rupea etsimään työtä aktiivisesti. Entäpä asuminen ?
Mies on todennäköisesti kyllästynyt uskottomuuteesi ja tavattuaan aikuisen naisen, hän haluaa normaalin rehellisen parisuhteen, jota sinä et hänelle voinut antaa. Joskus vain nämä asiat on opittava vaikeimman kautta.
Kaikkea hyvää sinulle kaikesta huolimatta !!
että mies on elättänyt sinua kaikki nämä vuodet?.
Et ole siis hankkinut edes ammattia eikä työtä.
Hän on huolehtinut sinusta kaikin tavoin ja maksanut kaiken.
Millä tavalla olet näyttänyt arvostavasi miestäsi?
Hankkimalla ulkopuolisia suhteita??
Et nyt voi syyttää kuin itseäsi. Olet kaikki nämä vuodet toiminut erittäin itsekkäästi, ajattelemattomasti ja uskomattoman typerästi.
Sulla on ollut liiankin hyvä mies eikä sinun ole tarvinnut seistä omilla jaloillasi kertaakaan. Hän on huolehtinut kaikesta.
Tiedätkö mitä?
Mies tarvii itsenäisen ja luotettavan kumppanin, joka arvostaa häntä.
Nyt hän on varmaan löytänyt sellaisen.
Sinä et ole missään vaiheessa ollut sellainen.
Jos miehessä vähänkin järkeä, niin hän ei enää palaa luoksesi vaan teille tulee ero.
SE, että hän viivyttelee johtuu varmaan siitä että hän haluaa olla ehdottoman varma siitä mitä tekee. Hän ajattelee varmaan myös sinun reaktiotasi.
Nyt otat lusikan kauniiseen käteen ja hankit ammatin itsellesi.
Saat varmaan sos. toimen kautta vuokra-asunnon ja toimentulotukea.
Joudut tyytymään siihen mitä sulle tarjotaan.
Alat nyt vain itse hoitamaan omia asioitasi.
Harvaa kulkee läpi elämän kokonaan toisen kustannuksella kuten sinä tähän asti.
Sulla on edessäsi kasvun ja aikuistumisen paikka.
sitä se karma teettää. sulle tehdään samoin kun sinä oot tehnyt. itse olen ihan samassa tilanteessa. itsekin uskon että nyt voisin oikeasti muuttua mutta se on vaikea saada enää takaisin sellaista jonka on itse pilannut. valitettavasti kaiken tajuaa vasta kun menettää :/
Ihmettelen tuota miestäsi. Itse olisin korkeintaan kerran voinut antaa anteeksi pettämisen, sitten olisit saanut lähteä. Tuskin olisin ensimmäisenkään kerran jälkeen enää voinut suhtautua samoin kuin ennen. Että pystyy olemaan ihana toiselle, siihen tarvitaan myös toiselta vastavuoroisesti jotain samaa. Jos nainen olisi toiminut minua kohtaan, kuten sinä miestäsi kohtaan, olisin pitänyt itseäni täysin arvottomana, jonka ainoa tehtävä on toimia neidon hovimestarina ja viihdykkeenä silloin kun muuta ei ole saatavilla.
Pakko sanoa, että tulin nuorena miehenä säälineeksi tuon tarinasi aikana tuota miestäsi. Pitää kyllä katsoa itse, että ei varmasti samaan liemeen joudu.
Sinulla on pieni mahdollisuus vielä elää miehesi kanssa. Mutta siihen ei riitä enää sanat ja lupaukset, vaan teoilla sinun täytyy osoittaa, että olet sen arvoinen. Tähän asti et ole sitä todellakaan ollut ja jos tilaisuuden vielä saat, niin se on aikalailla kerrasta poikki, eikä siinä selittelyt auta. Et voi loputtomiin vetäytyä "pikkutytöksi", olet jo aikuinen ja sinun pitäisi ymmärtää miten julmasti olet toiminut miestäsi kohtaan. Olen vain onnellinen, että miehesi on ehkä löytänyt uskollisen naisen, hänkin sen ansaitsee edes kerran elämässään.
Muutu OIKEASTI tai unohda miehesi! Siinä mun vinkki. Voimia kuitenkin, toivotan sinulle, vaikka pidänkin toimintaasi tähän mennessä hyvin vääränä!
sitä saa mitä tilaa eikö?
EIKÖ ?
MITEN SÄ KEHTAAT!
sä olet pettänyt ja suoranaisesti käyttänyt miestä hyväksi!
ja nyt kun hän on löytänyt ihanan naisen jota rakastaa ja joka rakastaa häntä, sä olet noin itsekäs että tahdot miehen takasin, koska MUKA rakastat häntä?sä et ole rakkautta kokenut ikinä, jos kuvittelet osoittaneesi rakkautta miestäsi kohtaan.
ehkä olet läheisriippuvainen.
tee miehelle palvelus, ja suostu eroon ilman itkuvirsiä, HYVÄKSY ERO, sillä sulla ei ole enää OIKEUTTA vaatia mieheltä mitään.
ja se että et ole vienyt elämääsi millään lailla eteenpäin on vain omaa typeryyttäsi. nyt hankit vaikka opiskelupaikan tai työpaikan, käyt hakemassa omaa vuokrakämppää ja sossussakin voit käydä kyselemässä apuja tuohon kämppään.
nyt sait sitä mitä ansaitsit. ja sopii kysyä että kannattiko?
ala nyt ottamaan opiksesi ja itsenäisty, ala elämään omaa elämää.
äläkä aloita uutta parisuhdetta ennenkuin elämäsi on kunnossa ja kykenet huolehtimaan itse itsestäsi, ettei seuraavan ehdokkaan pidä ruveta "pelastajaksesi"..
Ex-miehesi ansaitsee todellakin parempaa, kuin tuollaisen säälittävän ja hävettävän petturi-hyväksikäyttäjä l*tkan.
Ja, niinkuin joku jo sanoikin, niin kannattaa alkaa kunnon prostituoiduksi, saat sitten rahaakin.
Mut ihan oikeesti, etsi itselles mies, jota et petä. Ehkä joku hakkaava paskiainen, jota et uskalla pettää. Ja ala parisuhteeseen vasta sitten.
Tai sit olet vaan parisuhteeseen kelpaamaton.
Hyi, mitä toimintaa.
mutta joku tässä tarinassa mättää...
Toisaalta tiedän tapauksia, joissa henkinen kasvu on jäänyt paikoilleen.
Niin, hänhän ei nyt oikeastaan ole ollut sinun miehesi vaan isä. Odottanut että kasvat naiseksi? Lopulta pettynyt ja alkanut elää normaalia elämää.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko alat ottaa elämästäsi vastuuta ja aloitat itsenäistymisen. Vähän niin kuin yleensä 15 - 18 vuotaina tehdään. Hankit asunnon, elannon ja ammatin.
Toinen on että jatkat tuota entistä mallia. Aina joku mies löytyy joka ottaa elätikseen ja huvikseen (pelastaa) sinut, kyllästyy ja laittaa sinut kiertoon. Jos olet hyvännäköinen, voit onnistua pitkälle eläkeikään kiertämään. Tosin miesten "laatu" laskee, mutta eihän sinulla ole vaihtoehtoja - on lähdettävä sellaisen matkaan joka sinut huolii.
Niin, valinta on sinun!
"Ei rahaa, ei kotia, ei rakkautta, ei työtä.. ei mitään. Hylättynä joudun jonnekin slummiin asumaan sosiaalitoimiston elättinä."
Jos asiat on tolla tolalla, niin sen huolehtimisen lisäksi sinä olet myös lakannut yrittämästä parantaa omaa elämääsi ihan itse, kun mies on tehnyt ihan kaiken puolestasi.
Enemmän tuntuu siltä että olet peloissasi siitä että sinulla ei ole sitä miestä huolehtimassa itsestäsi, eikä oikeasti siitä että rakastat miestä. Tapahtui tossa tilanteessa mitä tahansa, niin sun olis aika ryhdistäytyä ja EHDOTTOMASTI itsenäistyttävä, ja oppia huolehtimaan itsestäsi ja asioistasi, ei siinä muu auta!
Slummista pois. Isoilla paikkakunnilla on päivä (3v) ja iltakoulutusta (2v), toisiin saa opintotukea myös iltaan, sekä opintolainaa, asumislisää. Kun vaan tiedät oikeaa alaa tai taipumuksiasi. paikkakuntien oppilaitokslla on nettisivuja, joissa on aikuiskoulutuksia ja nuorten näkyvillä erikseen. Onko sulla sukulaisia jolta saisit vielä lisälainaa epävirallisesti opintolainan lisäksi, jos on tiukkaa.
Ehkä saat selvitettyä asiat vielä ihan hyvin miehen kanssa. Mutta katso myös muualle kun Parempiakin on, jotka ei sun selän takana petaa toista naista. Ja nuorempia, ellet pidä erityisesti vanhemmista. Jaksamista
Et tainnut lukea oikein kunnolla, kun jäi huomaamatta, että aloittaja oli itse petannut selän takana lukuisia kertoja ja nyt järkyttynyt, kun mies teki vastaavan myös ekan kerran.
ala vaan mennä etsimään niitä uusia suhteita taas. taa ota yhteys vappuheilaasi, sait just mitä tarvitsitkin, eli herätyksen omaan elämääsi. etsi joko uusi elättäjä tai elätä itse itsesi. niin täällä muutkin tekevät.jostain tietty tingittävä ja muistettava ettei uusi tuleva mies kestä yhtään pettämistä mutta muistele houkutuksen tullessa miltä nyt tuntuu. ja kunnioita itseäsikin... ei kait se pillu kulu höyläämisestä, mutta itsekunnioitus sen jakamisessa menee
kukaan nainen voi olla noin tyhymä!!!
Olen ollut siinä mielessä samassa tilanteessa miehesi kanssa, että aloitin seurustelemaan nuorempana naisen kanssa, jolla ei ollut aikaisempia vakavampia miessuhteita ennen minua. Tiesin hyvin jo alussa, että suhteessa tulee olemaan ongelmia tämän asian takia.
Jostain syystä naiset, ja miksei miehetkin, joilla ei ole seurustelu/seksisuhteita ennen pidempää parisuhdetta alkavat ajan kuluessa ajattelemaan menettävänsä jotain. Tämä johtaa näppituntumani mukaan melkein poikkeuksetta pettämiseen, jossain vaiheessa. Näin kävi omalla kohdallanikin, useammankin kerran. Parisuhteemme meni kyllä myöhemmin poikki, mutta ei pettämisien takia.
Mielestäni miehesi on tehnyt siinä väärin, ettei ole ilmeisemmin vaatinut sinulta juuri mitään vaan on "kasvattanut" sinua kuin pientä lasta. Hänen olisi pitänyt antaa sinulle vastuuta asioiden hoidosta ja myös vaatia että saat koulusi jne. käytyä. Ehkä sinäkin tajusit tämän, mutta halusit lykätä vastuunottamista omasta elämästäsi, kun se oli niin helppoa. Miten alunperin meinasit elää loppuelämäsi? kotirouvana?
Joudut nyt kohtaamaan todella kovat elämän realiteetit. Ehkä sinun kannattaisi pyytää apua kavereiltasi tai vanhemmiltasi tässä tilanteessa...ehkä jopa terveydenhuollon ammattilaisilta.
Toki olen sitä mieltä että olet kyllä ollut aika typerä, mutta tiedät ettei tapauksesi ole mitenkään ainutlaatuinen.
Lyöminen on helppoa, se ei vaadi yhtään mitään niin kuin nämä ilkkujat täällä osoittavat. Olen onnellinen miehesi puolesta, jos hän löysi todellisen rakkauden, mutta se ei tarkoita, ettenkö tuntisi sääliä puolestasi. Jokainen meistä tekee virheitä. Toivon, että aloittaja on löytänyt uuden ja paremman suunnan elämälleen, oppinut virheistään ja saavuttanut onnen. Tuskin hän palaa tänne kertomaan, kuinka kaikessa kävi, mutta jos luet tämän, kerro kuulumisiasi. On meitäkin, jotka välitämme sinusta, rakas tuntematon. Voimia elämääsi!