Elän tällä hetkellä suhteessa missä olen se uusi pyörä..
Mieheni ja mieheni lapset ja minä..
Haluaisin tietää kokemuksia ja mielipiteitä seuraaviinn asioihin jotta toimisin oikein.
Kun suhteemme alkoi mieheni ja hänen ex:naisystävänsä olivat eronneet jo muutamaa vuotta aijemmin.
He kuitenkin vielä tappelivat ja taistelivat lapsista ym.
Miehellä ei ollut suhteessa edes lakuaikoina voimia kuulemma panostaa minuun koska hänen ja hänen exänsä tuomat tappelut lapsista saivat hänet väsymään.. Yritin ymmärtää ja olla tukena. Huomasin että ensimmäiseen 4kk mies ei vieny minua kertaakaan mihinkään, ei leffoihin, syömään jne... eli meilllä ei edes yhtä iltaa ollut yhteistä aikaa..
Hän jaksoi muistuttaa että syksyyn mennessä asiat muuttuu jne.
Lapset ns. vihaavat minua koska heidän äitinsä ei hyväksy minua.. on rankkaa kuulla kunb en saanut edes turvavöitä kiinnittää tai kaikki asiat kulkivat isän kautta.. esim. juomiset ja syömiset.. Koin kaikessa olevan se ulkopuolinen.
Jätin miehen n. puolenvuoden jälkeen joka jälkeen hän alkoi itse katumaan ja sanoi tajuavansa ja näkevänsä ongelmat..
Kuitenkaan mikään ei muuttunut..
Lapset saavat käyttäytyä miten tahansa ja exästä vatvotaan jollai tapaa joka päivä.. yhteiseloa n. vuosi takana ja sama jatkuu.. haluaisin lähteä mutta välitän miehestä. Oon vaan niin kyllästynyt siihen että koen olevani jokin kotiorja joka tekee kaiken eikä mies arvosta yhtään eikä anna minulle mitään huomioo..
en saa välttämättä puhua lauseitani loppuun tai hän saattaa vetää luuria korvaan jos häntä huvittaa.. olen nyt raskaana ja tämä on täysin yllätys (ehkäisylaastarin läpi) tahdoin pitää lapsen koska eihän se pikkuinen ole syyllistynyt mihinkään ja olen valmis kasvattamaan lapsen yksin.. Laskettu aika lähenee ja miestä ei kiinnosta mikään.. hänelle olen kuin ilmaa, samoin tuleva vauva.. silti hän väittää tahtovansa kanssani perheen ja välittävänsä minusta..
Lapset menee kaiken edelle ja tiedän sen eikä siinä ole epäselvyyksiä mutta aivan kuin miehen tarvitsisi todistella jatkuvasti kuinka minä en vie lasten paikkaa lapsille.. minun sanoja poljetaan ja käskyt kaadetaan (3v ja 5v) edessä.. he sdaavat sanoa ja tehdä minulle mitä tahansa.. ja se on laatuaikaa miehelle kun minä en ole kuvioissa viikon siivousten jälkeen.. lapset ovat aina siellä..
kysymys kuuluu: tiedän ettei minun ole järkeä jäädä suhteeseen mutta mies puhuu hyvin aina takaisin kun huomaa taas orjaa tarvitsevansa.. olen hänen ja hänen lasten palvelija mihin en enään tahdo.. onko mahd. että mies tajuaa nämä asiat itse jossain vaiheessa vaikka hänellle koitan selittää hän ei näe toimivansa väärin =/( exästä pääivittäin puhuminen on jo loukkaavaa ja heidän riitelyt ja vittuilut väsyttää minua.. ja miehen välinpitämättömytys..
Oon vaan niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen!!
kiitos vastauksista etukäteen.. =)
Mieheni ja mieheni lapset ja minä..
Haluaisin tietää kokemuksia ja mielipiteitä seuraaviinn asioihin jotta toimisin oikein.
Kun suhteemme alkoi mieheni ja hänen ex:naisystävänsä olivat eronneet jo muutamaa vuotta aijemmin.
He kuitenkin vielä tappelivat ja taistelivat lapsista ym.
Miehellä ei ollut suhteessa edes lakuaikoina voimia kuulemma panostaa minuun koska hänen ja hänen exänsä tuomat tappelut lapsista saivat hänet väsymään.. Yritin ymmärtää ja olla tukena. Huomasin että ensimmäiseen 4kk mies ei vieny minua kertaakaan mihinkään, ei leffoihin, syömään jne... eli meilllä ei edes yhtä iltaa ollut yhteistä aikaa..
Hän jaksoi muistuttaa että syksyyn mennessä asiat muuttuu jne.
Lapset ns. vihaavat minua koska heidän äitinsä ei hyväksy minua.. on rankkaa kuulla kunb en saanut edes turvavöitä kiinnittää tai kaikki asiat kulkivat isän kautta.. esim. juomiset ja syömiset.. Koin kaikessa olevan se ulkopuolinen.
Jätin miehen n. puolenvuoden jälkeen joka jälkeen hän alkoi itse katumaan ja sanoi tajuavansa ja näkevänsä ongelmat..
Kuitenkaan mikään ei muuttunut..
Lapset saavat käyttäytyä miten tahansa ja exästä vatvotaan jollai tapaa joka päivä.. yhteiseloa n. vuosi takana ja sama jatkuu.. haluaisin lähteä mutta välitän miehestä. Oon vaan niin kyllästynyt siihen että koen olevani jokin kotiorja joka tekee kaiken eikä mies arvosta yhtään eikä anna minulle mitään huomioo..
en saa välttämättä puhua lauseitani loppuun tai hän saattaa vetää luuria korvaan jos häntä huvittaa.. olen nyt raskaana ja tämä on täysin yllätys (ehkäisylaastarin läpi) tahdoin pitää lapsen koska eihän se pikkuinen ole syyllistynyt mihinkään ja olen valmis kasvattamaan lapsen yksin.. Laskettu aika lähenee ja miestä ei kiinnosta mikään.. hänelle olen kuin ilmaa, samoin tuleva vauva.. silti hän väittää tahtovansa kanssani perheen ja välittävänsä minusta..
Lapset menee kaiken edelle ja tiedän sen eikä siinä ole epäselvyyksiä mutta aivan kuin miehen tarvitsisi todistella jatkuvasti kuinka minä en vie lasten paikkaa lapsille.. minun sanoja poljetaan ja käskyt kaadetaan (3v ja 5v) edessä.. he sdaavat sanoa ja tehdä minulle mitä tahansa.. ja se on laatuaikaa miehelle kun minä en ole kuvioissa viikon siivousten jälkeen.. lapset ovat aina siellä..
kysymys kuuluu: tiedän ettei minun ole järkeä jäädä suhteeseen mutta mies puhuu hyvin aina takaisin kun huomaa taas orjaa tarvitsevansa.. olen hänen ja hänen lasten palvelija mihin en enään tahdo.. onko mahd. että mies tajuaa nämä asiat itse jossain vaiheessa vaikka hänellle koitan selittää hän ei näe toimivansa väärin =/( exästä pääivittäin puhuminen on jo loukkaavaa ja heidän riitelyt ja vittuilut väsyttää minua.. ja miehen välinpitämättömytys..
Oon vaan niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen!!
kiitos vastauksista etukäteen.. =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
menemään parisuhdeterapiaan. Pian.
Erokirjojen ja uusperheitä kuvaavien kirjojen lukeminen kannattaisi, vaikka et eroa suunnittelekaan. Katsopa myös joskus Dr Philiä, jos ennätät. Siellä käsitellään usein uusperheiden tilanteita.
Voimia sinulle tilanteessasi, ei ole helppoa sinulla.
Mies ja ex eivät ole selvittäneet välejään ja erosivat siksi, etteivät olleet kykeneviä sellaiseen muutenkaan.
Mies ei ole kyennyt selvittämään eroa lapsilleen ja puhumaan siitä heidän kanssaan. Esim. syyllisyys erosta estää. Lapset vain reagoivat tilanteeseen ja ovat ristituulessa.
Mies tajuaa asiat, kun ero entiseen on selvitetty. Koska kytkös on jatkuva lasten vuoksi ja heillä ei tunnu olevan halua selvitystyöhön, se voi kestää todella kauan. Aika ja erilläänolo voivat rauhoittaa.
Sinun pitää sanoa se miehelle. Että hän ei tule koskaan saamaan rauhaa, ei hänen exänsä ja kaikesta kärsivät myös sitten lapset. Että jos ei ikinä aikaisemmin tulleet puhuneeksi asioita syyttelemättä niin nyt on pakko tai sitten tiedossa on vuosien kärsimys.